Kaiken kauniin loppu
No lyrics have been submitted for this track yet.
Olen täynnä kuollutta kudosta kuolleita soluja ja vihaan kaikkea alla auringon Likainen minuuteni on ollut likainen aina enkä tahdo siitä puhdistautua pohjaton on vihani on Niin paljon puhutaan lämmöstä rakkaudesta toivosta että todellisuus unohdetaan Painolastia ovat kaikki nämä turhat päivät jotka hitaasti seuraavat toisiaan pohjaton on vihani on
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
sataa kiviä on taivas mustanaan ja mihin kuljenkin ne niskaani piiskaavat taakkani on kantaa pilviä harteilla pilviä jotka itkee kivistä sadetta miksi te minua seuraatte missä olen, tekin olette aina synkkinä kohti aamua miksi te minua seuraatte missä olen, tekin olette aina synkkinä kohti aamua ei taivaan painoa kukaan kantaa jaksa ihmisen pojalle on taakka liian raskas
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
en ole yksi niistä joita hyviksi kutsutaan ei hyvyys minuun koskaan jäänyt asumaan aurinko ei minulle loista, ei taivas sinerrä olen koko halvan elämäni elänyt pimeässä pahavirsi kunpa voisin tämänkin virren takaa haudan laulaa niin ei tarvitsisi ajatella tätä helvetin tuskaa aurinko ei minulle loista, ei taivas sinerrä olen koko halvan elämäni elänyt pimeässä
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
Pelkkä pimeys meitä syleilee pimeydestä synnyimme ja sinne kuulumme rakastaa me osaa emme kasvottomina me matkaa teemme yön syli on kylmä koti jossa joudumme yksin asumaan ei ole kukaan turvanamme ei meitä kukaan lämmitä Puhumattomina hiljaisuuteen kiedottuina kylmettyneinä ja tyhjin silmin aivan kuten lapset äitiensä hylkääminä olemme yksin niin tyhjinä
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
Osa minua pimeys on oleva osa minua
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
Joku minua kutsuu seuraamaan pimeyteen ääni sisälläni haihtuu syvyyteen aika ajoin se palaa minua vainoamaan joskus sitä seuraan en perille kuitenkaan miksi kutsut minua Nykyään se tulee useammin kuin ennen melkein joka yö sitä kuunnellen valvon vaikka väsyttää ei silti nukuta pimeys minua viettelee ei enää pelota miksi kutsut minua muistan pienen pojan joka minä joskus olin en pahaan koskaan kyennyt kunnes pahan sitten koin hän kädestäni puristi kuten minä äitiäin silmät mustat lämmitti silloin pahan minä näin miksi kutsut minua nyt jo vanhempana hänen perään minä menen yli puolenvälin suoraan paikkaan viimeiseen siellä liekit palaa vaan eivät satuta paikka täynnä pahaa ja silti rakkautta miksi kutsuit minua
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
joka kerta kun sinut nään sinuun rakastun uudelleen joskus tuntuu ettei enempää rakkautta mahtuisi sydämeen joka vihaa ennen omisti köytti luihin ja mustaan hukutti kunnes saavuit ja huuhdoit pois vihan siemenet ja rakkauden toit mutta osaa rakkauskin satuttaa osaa avata haavat uudestaan ei ole helppoa rakastaa jos ei osaa kuin vihata niin paljon mahtuu rakkauteen ettei ihmismieli sitä käsitä eikä mikään voisi olla parempaa kuin kanssasi jakaa elämä pidä minua kädestä ja purista kovempaa näytä minulle tuska jotta voin rakastaa syleile minua ja saa demonini ulos pakenemaan mutta osaa rakkauskin satuttaa osaa avata haavat uudestaan ei ole helppoa rakastaa jos ei osaa kuin vihata
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
Sairas mies istuu katolla odottaa salaman iskevän kädet ristissä hiljaa rukoilee ja sokeat silmät näkee pimeyteen Yks’toista vuotta kaksi viikkoa katolla istunut ja sinne juurtunut spitaaliset kädet syliin mätineet sielu itkee mutta missä on kyyneleet Vailla mieltä hullu spitaalinen huutaa raivolla tuhannen demonin repii pilvet, tähdet päältään eikä hänellä ole ketään
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
matkaan lähdin kauan sitten etsimään kipinää elämän monta kertaa olen pettynyt kunnes vihdoinkin tänään löysin jotain taivasta kauniinpaa se mieltäni lämmittää viaton kuin taivaan lintu vanha kuin itse elämä enää ei ole määränpääni pitkä ja mutkainen tie kivinen kyllä mutta häneen turvaten se perille vie viimein hän laskee kätensä hellästi silittää päätäni hiljaa hän kuiskaa korvaani kutsuu lähdetkö mukaani kuolema hän minua rakastaa kuolema hän tuskistani vapauttaa kuolema hän minua rakastaa kuolema hän tuskistani vapauttaa viimein hän laskee kätensä hellästi silittää päätäni hiljaa hän kuiskaa korvaani kutsuu lähdetkö mukaani
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
kävelen tietäni omaa polkuni valitsin en sitä helpointa monta kipeää on valintaa tehty ja monta vielä tullaan tekemään tiedän on taival kylmä ja se minulta paljon vaatii raskaana se tulee aina loppuun asti jatkumaan moni luulee on osani helppo ei se tule ikinä olemaan on arpia monia tullut poluilla osa haavoista ei parane koskaan
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
Häviän… vajoan mustimpaani yksinäisyyteen hiljaisuuteen masennuksen tummat sävyt mieltäni hiertää sietää en sitä voi täällä olen poissa tuomitsevilta katseilta tuskalta ja häpeältä kaiken takaa kuulen maailman jolta olen piilossa jonne en palaa
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026