Sateet palata saavat

No lyrics have been submitted for this track yet.

Vastavaloon hukkuu hahmot Eivät tunne toisiaan Jää saapumatta katse Taipuu liian aikaisin Luuloilla piirtää kasvot Antaa niille tunnelman Toinen kohti kurkottaa Ei voi tavoittaa Eikä toinenkaan voi Toinen on tie Toisen on matka sen Toinen on maa Toisen sen suot Raivaisi eestä esteet Kiinni kuilut kuroisi Toinen vastaan tulemaan Ei voi milloinkaan Eikä toinenkaan voi Toinen on tie Toisen on matka sen Toinen on maa Toisen sen suot Ei keinoja näy, etäältä käy Kohtaaminen sillanvartijoiden Vaitonainen Tuntee tunnot, arvaa arvot Omiansa lainaa naamioiksi Tuomioiksi Uskoo uskot, luulee luulot Viimeisenä pukee ylleen maineen Vainolaisen Karkaa rannat, palaa sillat Toistuvasti alle kosken raivon Hukkuu huutonsa Vastarantaa nämä hahmot Ovat aina harhailleet Jää ymmärrystä vaille Luonto toisen ihmisen Myötatuntonsakin vain Itseänsä heijastaa Toista kohti kurkottaa Ei voi tavoittaa

Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026

Antaudun, suojista irtaudun Ulos ja aukeaan näkymään tänään Kauneuden kanssa nyt kauheuden Tanssi aroilla aavoilla käy Ja kaikki näkevät Mutta henki haavoineen Liian turta tuulta tuntemaan Tahi kylmää kokemaan Pelko päästää pahuuden paossa Puutteet pintaan piiloistaan Olkoon avoinna syvyyden synkät suut Suut ei saa sanoa vaateitaan Omia aitoja aatoksiaan jakaa Anteeksi ja oman arvoni pantiksi Annan jos et jää suremaan Ja kaikki näkevät Miten henki haavoineen Liian arka totta kertomaan Tahi puoltaan pitämään Pelko päästää totuuden paossa Valheet pintaan piiloistaan Olkoon avoinna syvyyden synkät suut Enää tänään Täällä naura narri naamioissaan ei Enää tänään Täällä kulje kuolo kanssain käsikkäin eí Ei sanonut mitään Ylipuhunut ketään Itse tämän tilan tänne loin En tarvitse mitään En kumarra ketään Itse täältä ylös selviän Henki haavoineen Liian kallis muuksi muuntumaan Tahi vihaa varomaan Pelko päästää ovensa raosta Vieraan valtaan varjoineen Olkoon avoinna

Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026

Hankea tarpoo peittäen jälkensä Niin kuin tottunut on aiemmmin Seinämät uomaa koristaa Vuosi vuodelta nousevat kai Aina vain jyrkemmin Uskonpuutetta uhkuvat sanat Katumusta kantavat jalat Ja niiden jäljissä asuvat tavat Olevaisen onnettoman omistaa Niemen nääntyvän nään Kylvävän ikävällään Taivoon taimensa iti Routaan juurensa ulottuvi Muovas maisemansa Unet ja unelmansa Tuonen tuudittamina Nuo sydäntalven puut Niin aamussa askel aristaa Ja illan palkka on pettymys Kiihtyy tahti Mutta vain suuntansa merkitsee Niemen nääntyvän nään Kylvävän ikävällään Taivoon taimensa iti Routaan juurensa ulottuvi Muovas maisemansa Unet ja unelmansa Tuonen tuudittamina Nuo sydäntalven puut

Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026

Verse 1 Tämä kaikki on nähty ennenkin Varvikot varttuneet Vaivihkaa vironneet Tuskin kauan enää Ennen kuin halla taas saa Saada oman osansa Kun valo tässä hetkessä Tuskin kauan enää Auttaa niitä jaksamaan Tämän kaiken olen nähnyt ennenkin Tuhanteen kertaan Siihen jäänyt sitä kertaan Chorus Ja niin maa martona makaa suvessa Silmäni lepää kuolemassa, pettymykseltä turvassa ja niin päiviä öistä mielin rakennuttaa Toivon kajon syrjään epäilystä kylvää Verse 2 Ihmiset toipuneet Jo sirpaleensa keränneet Tuskin kauaa enää Ennen kuin kuusi jalkaa Lasketaan jo surussa Kun ilo tässä hetkessä Tuskin kauan enää Riittää heitä kantamaan Katso kun kaatuu itsensä alle Kyllä murhetta on sitä kaipaavalle Kunhan painotaakkaansa uskoo, kiintyy Ja muistaa kumartaa Chorus Ja niin maa martona makaa suvessa Silmäni lepää kuolemassa, pettymykseltä turvassa ja niin päiviä öistä mielin rakennuttaa Toivon kajon syrjään epäilystä kylvää

Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026

Kaikuu aamutuuli aavalta Aukeaa selkä ulapan Kun taivas nielee aallokon Omistaan tuo pilvensä tänne Pitkät rantansa varjostamaan Katseen edestä syrjähtyen Vain hampaanjäljet ajastansa suo Ei silti niin hyvää piirtoa Ettei koskaan huuhtois pois Niin vaivatta keinuu rytmiään Kun sinut täältä vie Ei kärsimystä enää; Olet siitä vapautunut Viimeisen kosketuksen Aalloista käsin antanut Omistaan tuo pilvensä tänne Pitkät rantansa varjostamaan Katseen edestä syrjähtyen Vain hampaanjäljet ajastansa suo Näillä kohdin tuskin kukaan Tohtii enää kiistää Vajavaisuuttansa Kun lyöntinsä jo olemuksellaan Jättää maailmoja alleen Niiden voimasta hiivun minäkin Kun sumu kallioina ympärillä näyttäytyy Enkä muuta näe Ja ikävä päiväni syö

Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026

Näkee, yrittäessään Mitata syvyyden tuolle kuilulle Etäisyydelle näyttelijän ja näytöksen: Pohja kuin pintakin välkehtii (Virvatulet) Niin monet liekit leikkivät Välillä toden ja toiveiden Roviolla totuus palaa Kuvitelmat kekäleitä peittää Ihaillessaan niitä näyttää Vaihtoehto valheelta Sillä sielu kuin soihtukin leimuaa (Virvatulet) Niin monet liekit leikkivät Välillä toden ja toiveiden (Virvatulet) Mieli kuin silmäkin harhauttaa (Virvatulet) Niin monet liekit leikkivät Välillä toden ja toiveiden (Virvatulet)

Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026

Verse 1 Toivoo vähemmän surkeutta Ja kääntyy kun maailma palaa Mutta saako enemmän mielenrauhaa Jos ei elä toden ehdoin Etsii enemmän tarkoitusta Ja löytää viereen uuden armaan Mutta onko vähemmän eksyksissä Jos ei ole siellä yksin Chorus Tyhjyyteen tuijottaa Päivästä päivään pakoon huolta Joka ei ota vaivoikseen Ja tyhjyys on tyyni Syyllisyys hälvenee teoista Joita mieli pukee kauniimpiin vaatteisiin Ja vastuu on jonkun muun Verse 2 Ja lopulta kun vanhat seinät vahvat Viimein ahtaaksi käyvät Ja lopulta kun vanhat harhat Salaa seinät painavat kasaan Ja vahvan heikkona ajaa kotiin Pelkoon ja häpeään Katkeruuteen katuvaan Minuuteen riutuvaan Sateet palata saavat Maljaansa vuotavaan Suru kättä käyttämään Chorus Tyhjyyteen tuijottaa Päivästä päivään pakoon huolta Joka ei ota vaivoikseen Ja tyhjyys on tyyni Syyllisyys hälvenee teoista Joita mieli pukee kauniimpiin vaatteisiin Ja vastuu on jonkun muun

Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026

Verse 1 Taivo tummuu taas ja vaieta saa maa Kun kaamos henkii oloaan Hetken kova ilma koivikoiden Puut antaa näyttää lehdiltään Hetken vihmoo viima mielihin Kun vahvuus asuu muualla Verse 2 Syntyy repijäksi halkojaksi hartian Saapuu saattajaksi laskijaksi silmukan Niskat murtaa särkee sen Menneet muistot eilisen Päätä painaa kumaraan Kunnes menee menojaan Chorus Näillä sateilla kasvaa kauneus Ajassa paikassa, ajatuksessa Kylmyytensä tuokoon esiin värit sen Joka haudannut ne liian syvään on Joka haudannut ne liian syvään on Verse 3 On aika kaatua ja nousta Nähdä katkeruudeltaan Miten monta pitkää vuotta Sieti osan osattoman Verestä vierii vettä pitkin Vanki syynsä syytäen Liian kauan on sivusta Seurannut omaa taivaltaan Verse 4 Huuhtoa saa päältä sen Hauraan vaatteen valheiden Kasvot nostaa elämään Matkan loppuun näkemään Täällä jokainen on omillaan Itse vastaa teoistaan Chorus Näillä sateilla kasvaa kauneus Ajassa paikassa, ajatuksessa Kylmyytensä tuokoon esiin värit sen Joka haudannut ne liian syvään on Joka haudannut ne liian syvään on

Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026

Olen tuntenut nämä kivet ja kannot Pitkän muurin, jota sammal saavuttaa Olen tuntenut nämä tuulet ja tuoksut Syksyn tullen puron virtaa seurannut Vain tähän asti toimin kuten opetan Ja ilomielin näen ensin itseni hajoavan Kuin tämän kotini milloinkaan Olen vieraillut näilläkin kaduilla talot Vieraasta veljeksi varttunut Olen näillä niityillä lempeä maistanut Muistoja liittänyt aamunkoittoon jokaiseen Vain tähän asti toimin kuten opetan Ja ilomielin näen ensin itseni hajoavan Jos tämä tarina säilyy näin Mut kauanpa pilviä kiertänyt olen Väistänyt haavoja haaveissa Olen kulkenut kapeita polkuja Sakeita soutuja kieltäen: Jo jättänyt kaiken olen En tunne näitä maita Taivas tähtiä vailla Vielä suden hetkelläkin tuntematon on En jaksa, mutta jatkan Tämän yhden mäen vielä Sateen jälkeen täältä näkee kauas

Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026