Ajastaika
No lyrics have been submitted for this track yet.
Kaukana järvein, on kaukana maa Jolla sai karjani laiduntaa Missä on tilani, missä se maa Missä on kadonnut määränpää Oi, miksi lähdinkään Miksi soi kello alakulon Hävityksen ja tuhon Miksi ette sitä kuule Niin kuin minä kuulen Elämäni malja tyhjenee Mutta se en ole minä joka siitä juo Mikä on uskonne, mikä sen syy Ainako vaaditaan, että joku uhrautuu Löydänkö elämän, löydänkö tien Joka ikonin luota vapauteen vie Vielä Hiitelään mieli haikaillen Otin ensimmäisen askeleen Ilman kirpeän Sisääni särvin Olon pirteän Hukkaan tiellä ikävän Luulin Ansainneeni elämäni Antaneeni omistani Roihuaa liekki vihan taulan Ja tämän kaunan vielä isken Läpi härkänne kaulan Sekö on teille hiljentymistä Että taivoon asti palkeet pauhaa Silläkö haudan rauha taataan Että torni kivinen hurjana huutaa Sellainenko on teille viisas miеs Joka pahuutta näkee siellä missä ei ole Sеllaistako on teille rakkaus Että maailmalta silmänsä sulkee Elämänne malja tyhjenee Enkä se ole minä joka siitä juo Pitkin askelin harppoen Varoen mäeltä mäelle Maa allani jo vajoten Hyiseen syliin mereni käyn
Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026
Ammoisen päivän raunioilla Ryömii kansa riutunut Sen murtuneilla reunahilla Meitä katson ja häpeän Vainko taivaamme liekki valaisee Meitä täällä kadossa Eksyneiden kurjassa talossa Vieläkö jaksaa tuo liekkimme nousta Lyödä halki aikojen Ja hirttää harhan paimenen Synnin peiton alla Karuimmalla kukkulalla Täällä itkette tulevaa Viimeisellä atrialla Eloanne säälimällä Vain juoksette kohti kuolemaa Tämäkö muka on Elomme ainohon totuus Oi, Ukko, ilmojen herra Mahtisi vielä näytä Ja hautaa tuo hengen surma Näiden eksyneiden turma Jo nousen polviltani Ja tunnen ruumiini Jo avaan silmäni Ja maistan vereni Tänne sateeseen Aina sieluni palaa Vain maahan voin koskaan Henkeni valaa
Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026
Edessäni sakeana Vastassa väkevänä Pilven poika petollinen Sumuseinä suurenmoinen Sisällensä houkuttelee Povehensa vikittelee Loiste aarnihautain yllä Tuo valkea vaimeudessa Vierii kivet, luisuu alta On liekki kurja loitommalla Oikean ja väärän kätkee Verho tumma pahansuopa Suuntana on aina harmaa Alkaa eksyneen askel painaa Pimeä jo mieltä vaivaa Mistä tiedän olenko vainaa? Ikiunen oveani Kylmä käsi kolkuttavi Saapi siellä oottaa turhaan Kohtaloani vielä uhmaan Polultani astun syrjään Poikkean uudestaankin Maa viettää alas Tiedättehän Mielelläni seuraan Kun harmaa vaihtuu siniseen Tai mustaan Mahdanko nähdä vieläkään? Savisessa, hiekkaisessa Rantasessa kivisessä Vanha venho ystäväni Peili tuo pirstoutuvi Ranta tuo kaikkoavi Sumu tuo hälvenevi Vierestä katseellani Toisaalta tuumillani Juopuneena kuutamosta Tolaltani auringosta Seuraan tätä jumalatonta näytelmää
Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026
Yöni hiljaisuus ja raskas huokaus Enkä voi nukahtaa Vajosin syvemmälle, hävisin pimeämmälle Ajatukselle kuin koskaan Katosin kauemmaksi, hajosin pienemmäksi Olevaksi kuin koskaan Pian kasvosi taas näkisin Näen ne vaikka väkisin Lämmin tuuli henkii uskoa tulevaan Ja muistot kaukaiset olevaksi seisomaan Vaan kun ei toivo olisi ehtinytkään itää Eikä maailman laita voisi paikkaansa pitää Silmäsi sameat eivät eteenpäin enää näe Ruumiisi keveä vasten kovaa maata painava Ihosi tunnoton, kylmä ja kalpea Kadonnut mielesi Tuonen mustaama Unohdit laulun, kadotit kaiken naurun Huomassa petojen liian voimakkaiden Verhotut valheet sisälläs palaa Eikä harha milloinkaan haihtuisi pois Ei mennyt enää koskaan saa Kaltaistansa seuraajaa Löydän vielä minäkin kodin kivisen Kun pimeä luokseni hiipii ja häätää minut pois Yöni hiljaisuus, upottava tyhjyys En saa nukahtaa
Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026
Sade piiskaa metsän kattoa Taivo iskee ilmoille loimua Yhä vielä maistaa voit sen Ilman savun katkuisen Ja muistaa sanat niiden vieraiden: Kuole pois, vihan lapsi Enää vainko tuo Pohjoinen taivas harmaha Sinulle hymyilee On pimeässä yksin nyt Lehväin varjossa eksynyt Voimaksi valjasta vihasi Ja voit nähdä kotisi Läpi ilman kolean tuon Läpi mielesi synkimmän suon Kuulet sen mitä sade tahdittaa Ja tuuli johdattaa Kutsun kaukaisen kaipaavan Takaisin korven suojahan Ja se vie sinut kokonaan Ei viha kavalan Sitä koskaan ottaa voi pois
Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026
Ei ole aika menneiden haavoja Vielä kaikissa parantanut Kantautui siemen valheen alhaisen Antautui viisaus ikiaikainen Laskeutui varjo vierahan vihan Saattamaan meidät pimeään Vaan Ei ole aika menneiden paloa Vielä kaikissa sammuttanut Toiveita iäisyyden juova liian usein unohtaa Kuka on se joka hänen paikkansa Tuonelasta lunastaa Mihin on kaikki ylpeys Pohjoinen veri Täältä kaikonnut Loppuunko vuotanut Eikö kukaan enää Juuriamme tunnusta Perintöämme kunnioita Vedä piikkiä lihasta Kuka voisi näyttää tien takaisin Laulaa säkeet ikiaikaiset Sytyttää valheet palamaan Repiä varjot pimeän Tuntevatko poltteen, joka sisintäni jäytää Kun taas maa hiljalleen jäätyy Ja vain tuuli menneille ulvoo Sille, minkä jätitte taa
Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026
No lyrics have been submitted for this track yet.
Hämärä jo laskee verkkojaan Sen tiedän, en pysty voittamaan Yö, peto luokseni hiipii Tänne jään, tähän jään makaamaan Päättyi päivä paistamasta Kaikkos valo taivahasta Viilsi kylmä luihin asti Lankes routa mielein ylle Käsissä kuluvan talven En enää jaksa juosta Aamussa luvatun toivon En enää jaksa seistä Missä lie kulkee tieni nyt Kun on aika hyljännyt Eikä takana enää valo loista Ei edessä, ei missään Raasta, revi, nahkani luo Tämä päivä ei lohtua tuo Yksin saa peloissaan Ahdistustaan teroittaa Iskeä sillä omaan rautaan Saattaa kärsivä hautaan Päättyi päivä paistamasta Kaikkos valo taivahasta Viilsi kylmä luihin asti Lankes routa mielein ylle Käsissä kuluvan talven En enää jaksa juosta Aamussa luvatun toivon En enää jaksa seistä Jos vain joku voisi Minutkin johdattaa Päähän päivän Yksinäisen viimeisen Virta, jo vie Minut pois
Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026
Ei vahva väärästä kaadu Ei mielensä vähästä kavahda Heikon oli tuo murheen kieli Teko, turma, elämä nurja Eksyksissä vailla muutakaan taivallat Tätä kurjaa matkaasi jatkat Etkä halua ymmärtää niitä sanoja Joita veljesi tuolta puolen huutavat On eläväinkin silmä turta Siitä miten kuoleman tulta Taas poltettiin vailla muuta Ajatusta kuin sokean kulta Kulkemasi tie kuihtuu pois Kuulemasi laulu vaipuu unhoon Muassa ajatustesi virran Velloo henki huomenen Voisi se kurjuuden päättää Eikä vain toivoa parempaa Narskuu nietos painosta Raskaan askelen Tahdissa kalkkeen niin Kolkon ja kaukaisen Vielä hetken riittää Valoa auringosta Jota ei moni enää Ole näkemässä Siirtyykö vuoret näin katsellen? Lakkaako paha lannistuen? Kulkemasi tie kuihtuu pois Kuulеmasi laulu vaipuu unhoon Muassa ajatustesi virran Velloo henki huomеnen Kaiken sen jos kuulisit Kaiken vain jos näkisit Vierelle ylhäisten astuisit Yli rajojen kulkisit Mut on jo mielesi musta Elosi vailla pelastusta Väsyneenä vielä matkaasi kuljet Väsyneenä matkaasi jota et omaksesi Pysty ikinä tunnustamaan Tällä tiellä kovimmalla jota ei Jälkeesi enää kukaan käy
Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026
Huudon täyttämän Ilman lopulta terä halkoo Ainaista hiljaisuutta Jälleen turhaan vannoo Siihen pieneen hetkeen kaikki murtuu Eron loppuun pimeän ja valon Syliin tihenevän pimeyden Laskee rakkaansa veren Huomaan roudan lujan Vaan ei silti koskaan voisi lähteä Siihen pieneen hetkeen kaikki murtuu Ristiriitaan murheen ja vihan Vasten kovaa maata Itkee hetken kuolon siemen Kunnes varjoon viimein kulkee Muttei koskaan voisi lähteä Minne paeta edes voisi Aina vain pelko tien tunsi Ja kaikki, mikä eteenpäin ajaa Yhä syvempään mielen valaa Läisyyden ajatus lipuu Läpi ilon, läpi surun Hallan huurtamien, elon piiskaamien Silmien liekki hiipuu Joen virtaan, ikuiseen iltaan Kaikki lopulta vajoaa Vellovaan pintaan, surun rauhaan Katoaa
Submitted by Warbringer — Jul 02, 2026