XII-Kouvostomolli

Elämä on katiska kuoleman kaislikossa Levon hetki lyö kasvoihin kiittää ja kääntyy takaisin Sekaan hiljaisten kärpästen makuupaikan lakaisin On tunne kanssain aamuisin se on päivät, se on yöt Ja kun eksyn iltoihin, se kertoo mitä valkeat madot syö Elämä on katiska yksin ullakolla Se tumman pukunsa napittaa saapuu luokse ja kumartaa Niin liidämme kauniin hetken silti en saa unohtaa On tunne kanssain aamuisin se on päivät, se on yöt Ja kun eksyn iltoihin, se kertoo mitä valkeat madot syö Valot pois, jokainen Se tumman pukunsa napittaa saapuu luokse ja kumartaa Niin liidämme kauniin hetken silti en saa unohtaa On tunne kanssain aamuisin se on päivät, se on yöt Ja kun eksyn iltoihin, se kertoo mitä valkeat madot syö

Submitted by Infernal Flame — Nov 09, 2025

Joet palaavat vuorille meren tuoksu mukanaan Taivaanranta tarjoilee maljoissaan kuohuvaa Minä katson, katson, katson ylöspäin ja tilaan meille juotavaa Joka toinen meistä lie syntinen sinäkö siis, koska minä en Sydän surunsa hukuttaa viimeistä jäätä murskaten Sinä katsot, katsot, katsot alaspäin ja tilaat lisää juotavaa… ja taas Absintti on mantelinmakuinen Absintti on mantelinmakuinen Absintti on mantelinmakuinen Aina kun olet vierelläni Aina kun olet vierelläni Hämärä hiipuu viimeinkin, ymmärtää sen itsekin Yötuuli huuhtoo hiuksista perisynnin rippeetkin Minä katson, sinä katsot ylöspäin Meri tarjoilee kuohuvaa… ja taas Absintti on mantelinmakuinen Absintti on mantelinmakuinen Absintti on mantelinmakuinen Aina kun olet vierelläni Aina kun olet vierelläni Absintti on mantelinmakuinen Absintti on mantelinmakuinen Absintti on mantelinmakuinen Aina kun olet vierelläni Aina kun olet vierelläin Aina kun olet vierelläni

Submitted by BloodShrine — Nov 09, 2025

Raatokynnet myöden kyynärpäätä leikataan Keinua itsekkyyden kuusen oksa kannattaa Rottinki koittaa selkää soittaa ja ikuisuuden tavoittaa Rottinki viimein miehen voittaa Urakan uuden aloittaa Lusikka ja kaunis käsi kuolevan makupalat viimeiset näyttää nuolevan Kuka elämänsä täyteen saa uurnassaan, jos sydän vuotaa? Vaarassa vara paree, kalliot irti kampeaa Hehkuva ihmiskare ryömii kohti lampeaan Ruumiskoira kättä nuolee Rottinki koittaa selkää soittaa ja ikuisuuden tavoittaa Rottinki viimein miehen voittaa Urakan uuden aloittaa Lusikka ja kaunis käsi kuolevan makupalat viimeiset näyttää nuolevan Kuka elämänsä täyteen saa uurnassaan, jos sydän vuotaa? Rottinki koittaa selkää soittaa ja ikuisuuden tavoittaa Rottinki viimein miehen voittaa Urakan uuden aloittaa Lusikka ja kaunis käsi kuolevan makupalat viimeiset näyttää nuolevan Kuka elämänsä täyteen saa uurnassaan, jos sydän vuotaa? Kuuletko jylhän pauhun takaa tuulien kutsuvan? Kuuletko jylhän pauhun? Katseeni sammuvan

Submitted by Finntroll — Nov 09, 2025

Minä tulen sieltä missä mustat linnut laulaa ja juhlissakin miestä raahataan Tarjotaan kieltä ainoastaan jäiseen rautaan, jonka jälkeen rakkaudesta puhutaan Niin puolikuu suojaa puolikulkijoitaan Kuinka katkoviiva yhteen neulotaan Niin puolikuu suojaa puolikulkijoitaan pientareilla metsämansikoita Minä tulen sieltä, missä lohkareita vihmoo, aina kun maan taskuja ratkotaan Piki maistuu pieltä ja kun kengännauhat sitoo, askel on vakaa vaikka katkeaa Niin puolikuu suojaa puolikulkijoitaan Kuinka katkoviiva yhteen neulotaan Niin puolikuu suojaa puolikulkijoitaan pientareilla metsämansikoita Minä nukuin liian pitkään Mikset voinut herättää? Minä tulen sieltä, mistä harva tohtii laulaa maisemaakin harmaaksi pilkataan Vaan ei tuoksu hieltä, kun solmio sovitetaan kaulaan ennen kuin menoraiteelle astutaan Niin puolikuu suojaa puolikulkijoitaan Kuinka katkoviiva yhteen neulotaan Niin puolikuu suojaa puolikulkijoitaan pientareilla metsämansikoita

Submitted by Morgoth — Nov 09, 2025

Kieltolaki vaahtoavat kukkaniityt kuihduttaa Lesket itkevät, partavesi lohduttaa Vaan ei itku käy, ei käy surunauhatkaan ei myrskytuulet saati ilman lauhatkaan kun purteni käy vilvoittavaan satamaan niin perusannos kerrallaan kovaa teetä kaatakaa Vastapäivää me korkin kanssa kuljetaan Perille päästään ennen kuin portit suljetaan Lupaus kattaa paljon, senhän näetkin se kattaa myötäiset kuin vastamäetkin ja taivaspaikan eteen raatamaan siis perusannos kerrallaan kovaa teetä kaatakaa Aamenesta voi pahaa aavistaa kruununkyyti kaavoihinsa kangistaa Käki vaik keskiyötä tähyilee kasvoni kastan elämän lähteeseen vielä uudelleen Kukaan täältä mukaansa saa elolastiaan kun kaikki päättyy kannelliseen astiaan ja liian onnellinen oon aseita latamaan siis perusannos kerrallaan kovaa teetä kaatakaa

Submitted by Corpse Grinder — Nov 09, 2025

Este poistuu edestä, on tullut aika olla yhtä kanssa tyhjyyden ja heittää kolikolla Oikein sekä väärin, matkalla hihat käärin Allikkoon Peto on kuin vuori, joka janoaa vain verta rukoilen ja anon pudotessa päin tannerta Tässä jäähyväiset ovat, kun leuat nyt riuhtovat minut Allikkoon Savu piirtää haituvaa ja ruudin tuoksu huumaa lipas täynnä koruja ja mitta vailla tuumaa Varmistin on poissa, minä näissä porukoissa joudun Allikkoon Taas nämä välimatkat käyvät viereen istumaan taas kuiskivat korvaan, pyytävät unohtamaan sinut unohtamaan Ajatus on lämmin, lämmin, harras sekä hyvä nöyryys on yhtä kuin valkea armon jyvä Näytät arvokkaalta, kasvojen hautausmaalta joutuu Allikkoon Aina allikkoon

Submitted by Infernal Flame — Nov 09, 2025

Pahin tapahtui, niin metsä vierestä kaatui piikkilanka arjen silkkihelmaan takertui Kuoro kylläinen istutti vilun taimen ei kuole, eikä kasva kituen Kun hämärtää, muista hengittää aika kuluu ja pelko häviää Tuuli murheineen kääntyy luoteeseen tämä maisema on minun ja minä sees Varjot vilkuttaa, ei veri raajoissa virtaa Kun nukkuu päällä käden tai kuorsaa purppuraa Sydän salamoi, uuden verson maahan kaivoi vaivoin otsani ommellaan Kun hämärtää, muista hengittää aika kuluu ja pelko häviää Tuuli murheineen kääntyy luoteeseen tämä maisema on minun ja minä sees Pahin tapahtui Niin metsä vierestä kaatui… Kun hämärtää, muista hengittää aika kuluu ja pelko häviää Tuuli murheineen kääntyy luoteeseen tämä maisema on minun ja minä sees Minä olen sees Minä olen sees

Submitted by BloodShrine — Nov 09, 2025

Marraskesi mastoista irtoaa, tuuli repii purjeista ihokkaan Helmi kannella kimmeltää, soihduissa lemmen tulta En ole tottunut pimeään, siis hyppää kyytiin, kulta Voit minut pelastaa Pelastaa Suola tuoksuu ja haavat kastelee, se en ole minä, joka vesiä astelee Tuhdolla toivon kipinä, edessä meri harmain Minä en luovuta ikinä, siis hyyppää kyytiin, armain Voit minut pelastaa Pelastaa Sinä olet nuotta, sinä olet kuiva maa Voit minuun luottaa, kun sydäntäsi naarataan Hiipuneet toivo ja kipinä, edessä meri harmain Minä en luovuta ikinä, siis hyppää kyytiin, armain, armain, armain Voit minut pelastaa Voit minut pelastaa Pelastaa Voit minut pelastaa

Submitted by Cyberwaste — Nov 09, 2025

Kiven alla kirjoitukset Kiven alle kaikki katoaa vain kylkeen nimi kaivetaan Pyhäkirves kädessä vaikka lautatarhat katoaa Nimettömään sormus painetaan Odotatko sinä siellä, missä kalpeina kuljetaan silloin, kun kaikki vielä päättyy siniseen suudelmaan Käärme pitkä kuin on yö sahalaita seuraa sukuaan Hirret pitää pintansa laskussaan Vaan elämä jatkuu jatkuu ja jatkaa kulkuaan toinen käsi mustassa taskussaan Odotatko sinä siellä, missä kalpeina kuljetaan silloin, kun kaikki vielä päättyy siniseen suudelmaan Metsä kettutarhan luona Viimeinen risti kohoaa valkeuden viitta olkapäillään Minkä mies on luonut sen mies myös tuhoaa Valo tulkoon tähän ilon päivään Odotatko sinä siellä, missä kalpeina kuljetaan silloin, kun kaikki vielä päättyy siniseen suudelmaan

Submitted by Corpse Defiler — Nov 09, 2025