Unholan urut

Kourasta tuntee kämmenen ryhdistä het' suoraselkäisen Akanoita jyväin kovat kyljetkin kavahtaa Sana on miehen mittainen, se luista ei vaikka kultainen on kivetyksen alla kutsuvan kulkueen Odottanut olen tulevaa, odottanut olen, nyt kulutan mennyttä aikaa jota uruilla unholan juhlitaan Vastuu ei avaa aapistaan mielipahaa sitä saada tavaamaan Muistomerkkien päät paikoilla kokonuottien Kilvan hopeitaan kiillottaa, jotka pelkin palkein hiillostaan puhisevat saamatta kuloa kaimoineen nousemaan Odottanut olen tulevaa, odottanut olen, nyt kulutan mennyttä aikaa jota uruilla unholan juhlitaan Odottanut olen tulevaa, odottanut olen, nyt kulutan mennyttä aikaa jota uruilla unholan juhlitaan Ja kun ajattelen kuolemaa ajattelen sitä, mitä saanut en milloinkaan aikaan ja mitenkä minua huomenna soitetaan - uruilla unholaan…

Submitted by NecroLord — Apr 26, 2025

Tuulesta kuuluu, ei ole kaikki kohdallaan yksi uupuu, eikä oikein jaksa toinenkaan Kuuta vasten voi nähdä suden ulvovan vaan ei aamukasteen nousevan lehtiin pihlajan Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään ei ydintalvet siellä kalistele peitsiään Eikä päivä paista, paista itseään häveten voi matalista vesistä päästä kävellen, kävellen - vaan mepä täällä käydään tuulta kylväen Pohjoista viljaa täällä taitetaan Kirkuvat linnut, kiertävät Kaata jäätyvää kevään silmut, ne meillä silmuiksi myös jää Huutamalla voi saada kiven itkemään vaan ei puhumalla toista anteeksi pyytämään, pyytämään - ja niinpä meillä tuulta kylvetään Pohjoista viljaa täällä taitetaan Pohjoista viljaa aina vaan vaan saavat vielä uuden pohjoisen ikuisuuden haaskalinnut saalistaa Pohjoista viljaa täällä taitetaan Pohjoista viljaa aina vaan

Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025

He eivät sarviaan seinille maalaa Ei heitä rujouttaan saa halaamaan Eivätkä vesillä vilkkailla naaraa kun eivät ujouttaan peittoon saa tai piiloon vahvaa ihmisvihaa Ympärillään ilmanala misantrooppinen luottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmät hirret Ei haittaa oikean- vai vääränoppinen kirjoistaan laulavat vain iankaikkisuuden virret Nämä herrasmiehet toisiansa eivät siedä edes unissansa Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin kulkea taivasta kohti keskenään Huudot vähiin jäävät kuten kuiskauksetkin sovulla ei sijaa saada lehtereiltä tämän kerhon Kolkko katse salpaa keskustelun uksetkin esiripun sijaan sulkeutuvat paksuun savuverhoon Nämä herrasmiehet toisiansa eivät siedä edes unissansa Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin kulkea taivasta kohti keskenään Kaatavat maljan, kaatavat maljan itselleen Kantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseen Vaik` olis arvokaskin tilaisuus kaikesta kuultaa ihmisvihaisuus kaikesta kuultaa, kyynistä kultaa huokuu ikuisuus Nämä herrasmiehet toisiansa eivät siedä edes unissansa Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin kulkea taivasta kohti keskenään

Submitted by BloodShrine — Apr 26, 2025

Missä asuu ajomiehet jotka vaaksamittaa vaaran pitävät pilkkanaan Kuka pirstoo oven pielet jotta vaunut valtavimmat mahtuvat kulkemaan Kuka punoo nahkaruoskat joiden sivallusten jälkeen taivahatkin halkeaa Moni vaipuu luminuoskaan joista rattaat lailla rajuilmain yli huristaa En tahdo kultaa, kunniaa kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA! Mitä päivää kello kulkee kun ei yötä hämärässä voikaan silmin erottaa ja moni kotioven sulkee kun rattaat rajuilmain lailla pihaan karauttaa En tahdo kultaa, kunniaa kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA! Ei mahdu suin surminkaan luppoaikaa tähän almanakkaan En tahdo kultaa, kunniaa kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA!

Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025

Vaarallista Voi olla vaarallista Sukeltaa syv?? N Voi olla vaarallista Olla sukeltamatta Voi olla vaarallista Katsoa silmiin Voi olla vaarallista Olla katsomatta Sill? Kuolema Voi tulla yll? Tyksen? Voit sit? Ehk? Haluta Tai vavista pelosta Voi olla vaarallista Ker? T? Rahaa Voi olla vaarallista Olla ker?? M? Tt? Voi olla vaarallista Jos on jumala Joka vihaa el? M?? Ja kiroaa rohkeutta Sill? Kuolema Voi tulla yll? Tyksen? Voit sit? Ehk? Haluta Tai vavista pelosta Voit olla oikeassa Jos etsit rakkautta Voit olla oikeassa Jos etsit vihaa Voit olla oikeassa Jos rakennat rauhaa Ja olet oikeassa Pyh? Ss? Sodassa Sill? Kuolema Voi tulla yll? Tyksen? Voit sit? Ehk? Ymm? Rt?? Rakastaa kuin el? M?? Voi olla vaarallista Sukeltaa syv?? N Voi olla vaarallista Olla sukeltamatta Voi olla vaarallista Katsoa silmiin Voi olla vaarallista Olla katsomatta Sill? Kuolema Voi tulla yll? Tyksen? Voit sit? Ehk? Ymm? Rt?? Rakastaa kuin el? M??

Submitted by The Void — Nov 09, 2025

Ympärillä yötöntä ja ympärillä yötä ympärillä pylväitä marmorin makeaa Kauneuskin kerääntyy vain kauneuden myötä on vesi veden makuista vaan veri erilailla sakeaa Siel vaurauden kuusikuusikuusimetsä huojuu ja nousee rinnalle idyllin yltäkylläisyys Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu ei epävarmuuden tilalla tuoksu iäisyys Ei vaivaa puute, huoli Omat pitävät huolen omistaan Eikä enää vastapuoli tässä ajassa juhli voittoaan On syytä olettaa, on syytä yhteen vetää kun terve puna elämän kasvoilta katoaa Niin pyhäpäivän aamu viimein autereena herää ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan …silloin tiesin…silloin tiesin…silloin tiesin, mikä meidät erottaa Se on vesi jota pelkäät Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää

Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025

Ei paina mieltä vaikka hengetön, huomenna hengetön olisin nukkumassa nurmen alla Niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön ei löydy tilkkaa edes raapimalla Kun kaivaa routamaasta onneaan sen ymmärtää vain autuaat Ei polta huoli vaikka makaisin, selälläin makaisin suojassa viilutetun tammikannen On sillä tiellään, eikä takaisin, tuskinpa takaisin palaavat jälkeen kylmän rautakangen Kun kaivaa routamaasta onneaan sen ymmärtää vain autuaat Suuttuisi en vaikka jo olisin, tuhkana olisin uurnassa isoäidin akkunalla Kun riitä aika ei vaik` sotisin, ikäni sotisin paineessa väkijuomain hirmuvallan Kun kaivaa routamaasta onneaan sen ymmärtää vain autuaat Iän ottaa ja voimat kuluttaa kun matka kulkee läpi täyttyvien hautuumaiden Kenelle kostaa ja ketä kurittaa eihän meillä ole kuin ymmärrystä autuaiden

Submitted by Morgoth — Apr 26, 2025

Mistä lie ja kaukaa laskeuduit päälle tämän kylmän ja onnettoman maan ja kuinka silti jaksat nauraa ja vielä pyytää sametista tehtyyn käteesi tarttumaan Et silti saa silmiisi katsomaan Siivistä sen huomaa, kateuden lähteessä uinut et ole milloinkaan Liioin kavaluuden suomaa kaunista ja arvokasta lahjaa et suostu avaamaan Silti et saa silmiisi katsomaan Et silti saa silmiisi katsomaan - et milloinkaan Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy ellei aika muista armahtaa Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän käki suuntaa puhujaan Silkkisen salysiinin suojassa voi vartiokin hetkeksi torkahtaa Sentään kuplivan kuohuviinin merkeistä on aamutuimaan jäljellä muisto vaan Saa sen hetken unohtaa Etkä saa silmiisi katsomaan - et milloinkaan Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy ellei aika muista armahtaa Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän pääni suuntaan, lyijyä kuumaa, käki suuntaa

Submitted by The Void — Apr 26, 2025

Neljä seinää nurkistaan vetävät yhtä tuulta Huojuva heinä kurkistaa pientareilla kahta puolta Matkasta tulee, matkasta tulee pitkä Gramofonin neula kiertää samaa ympyrää He eivät hengitä enää samaa ilmaa He eivät hengitä enää milloinkaan Neljä suuntaa tuulistaan jaksavat tarinoida Eihän öljyä voi sulistaan hetkessä haravoida Yöaika päättyy, muttei se pääty aamuun Jää levy odottamaan puolenvaihtajaa He eivät hengitä enää samaa ilmaa He eivät hengitä enää milloinkaan He eivät hengitä enää samaa ilmaa He eivät hengitä enää milloinkaan

Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025