Petäjäveräjät

Kauan kulkenut oon... Tähdet minua varjelkoon... Susi hetkensä hukkaa ennen kuin alkanutkaan on aamu ja helminauhain lailla kaste kimmeltää Ei ole matka miestänsä vailla vaan niin kuin kuninkailla on mieli kun päällä tähdet käyvät kärjet etelään En arkeen ahtaaseen minä mahdu kuitenkaan, miksi tarviikaan, päivät päättyisi kalpaten Kauan kulkenut oon minä tähtien teitä Ja tähdet minua varjelkoon kun tuulessa Tuoni tuoksuu Kauan kulkenut oon minä tähtien teitä Ja tähdet minua varjelkoon kun tuulessa Tuoni tuoksuu Taas rannalla raita itkee sadesunnuntaita vaikka turhaan mustan murheen alle täällä näännytään Kas kun ovat tähdet meille kuin uni uupuneille tai kadotus kadonneille jotka eksyivät elämään En! Arki rattailleen vaikka pyytää nousemaan, en minä nousekaan kun saappailla seitsemän seimen kävelen Kauan kulkenut oon... Tähdet mua varjelkoon... Kauan kulkenut oon minä tähtien teitä Ja tähdet minua varjelkoon kun tuulessa Tuoni tuoksuu Kauan kulkenut oon minä tähtien teitä Ja tähdet minua varjelkoon kun tuulessa Tuoni tuoksuu, tuulessa tuoksuu

Submitted by Infernal Flame — Apr 26, 2025

Ei pelkää mies mäkiään, ei kengät kavioiden kopsettaan Sen tietää kansan rivit syvät kuinka loivat kupit oksettaa Täällä tavat vanhat tiskille tuodaan vaikka nälkä on, ehtoollinen juodaan Sitten oman kylän raitit pojat miehiksi opettaa Kun Noutajakin viheltää tätä kivi-iskelmää! Taustapeilin kuvittaa kaunis, liekehtivä pihamaa Luiset piikit harjaavat jo nimismiehen kiharaa Tuttu tie, tutumpi kallioleikkaus, pienet siivet ja viimeinen veikkaus Tämän vuoksi voima urhojen uurnissa mitataan Kun Noutajakin viheltää tätä kivi-iskelmää! Kellot käyvät jo valmiiksi seisovaa aikaa kellot käyvät jo valmiiksi seisovaa aikaa Kuorossa kaikki lauletaan kuorossa kaikki lauletaan Kuorossa kaikki enkelten lailla samasta nuotista, henkeä vailla Sora kuin sateen ropinaa taivaan kantta rummuttaa ja sitä samaa sävelmää Noutajakin viheltää Se on kivi-iskelmää! Se on kivi-iskelmää!

Submitted by SerpentEve — Apr 26, 2025

Kattotuoliin asti katselen Kämmenet kylmät kastelen Monokkeliin ennenkin on sahattu Herrasmies liituraita ja hattu Fortunan kuulia Suopeiden naisten huulia Rohkeata miestä onnetar kiittää Sängyn päätyyn loven veitsellä niittää On elämä puuttuvan kortin värinen Kotitalon kurkihirttä myöden pelasin Sysiässä sielun kuvastin Ellen näillä voittanut niin sitten hävisin Nyt on Sysiässä, Sysiässä sielun kuvastin Haavanlehdet työkseen vapisee Loimen alta laasti varisee Sokot vierivät kuin käärien sätkää Rouvaseurueessa kaivataan jätkää On elämä puuttuvan kortin värinen Kotitalon kurkihirttä myöden pelasin Sysiässä sielun kuvastin Ellen näillä voittanut niin sitten hävisin Nyt on Sysiässä, Sysiässä sielun kuvastin Kotitalon kurkihirttä myöden pelasin Sysiässä sielun kuvastin Ellen näillä voittanut niin sitten hävisin Nyt on Sysiässä, Sysiässä sielun kuvastin Kotitalon kurkihirttä myöden pelasin Sysiässä sielun kuvastin Ellen näillä voittanut niin sitten hävisin Sysiässä, nyt on Sysiässä, Sysiässä sielun kuvastin

Submitted by Corpse Grinder — Apr 26, 2025

Muistaisin kaiken jos vain osaisin miten tuuli kääntyi jo alkumatkasta takaisin Miten pihapolun loppuun lakaisin ja vuoteeni petasin samaan aikaan kun toisissa makasin Sinä iltana puhuit kuin kappalainen, "miten meistä jokainen on varmasti arkkunsa arvoinen" Ja kuka tarvitsee arkkuunsa avaimen, jonka sisällä aarre lepää, sydän luvattu ja kultainen Mieli tyyni on Tyyni ja rauhaisa se pohjaan syvänteen Vaikka iskisi puuvaarnan sydämeen me oikein teimme vaikka hetken pahan balalaikka soi, nyt minua viimein -Mieli tyven tuudittaa Petäjäveräjää keinuttaa Mieli tyyni on Tyyni ja rauhaisa se pohjaan syvänteen Vaikka iskisi puuvaarnan sydämeen me oikein teimme vaikka hetken pahan balalaikka soi, nyt minua viimein -Mieli tyven tuudittaa Petäjäveräjää keinuttaa

Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025

Mietin pääni puhki kuinka kerrotaan miten tällä tiellä takin sijaan jalkapohjat aukeaa ja ristin merkein varusteet todetaan On myöhä vaan ei myöhäistä kääntyä kotiin palaamaan Minäkään en uskonut, mitä leveämpi tie sitä leveämmin käyvät tummat pilvet kanssain käsikkäin Siks tätä pyydänkin vaikka olen mies, joka vihkiraamattua pitää hyllyssäkin väärin päin Vie minut kotiin, vie minut kotiin Näin kylmiin sotiin takit tammista tehdään Vie minut kotiin, vie minut kotiin ennen kuin armas aikamme ehtyy ja kuihtuu ja iltaan katoaa Vaaralle vaaksa ja virsta vääryydelle Miks kuolon puntarilla vaan kohtalot nää punnitaan ja maljan saa nostaa silloin vapaudelle kun kettinki on kylmää ja nilkkojakin kolottaa Vie minut kotiin, vie minut kotiin Näin kylmiin sotiin takit tammista tehdään Vie minut kotiin, vie minut kotiin Vie minut kotiin, vie minut kotiin Näin kylmiin sotiin takit tammista tehdään Vie minut kotiin, vie minut kotiin Vie minut kotiin!

Submitted by The Void — Apr 26, 2025

Vain sumu joella soutaa harsoairot vettä tuskin koskettaa Syys pois omansa noutaa kesän helmat matkalaukkuunsa laskostaa On hetki, jolloin ajan soisi lentää, pyytää mukaansa ja sielua keventää Taas laillasi tanssii usva uljas, järven valkeaan verhoaa Hiipuvan suven viime valssiin ventovieras julkeaa kumartaa On hetki, jolloin kuulasta unta tuijotan, leijailevaa kuolon lunta Ota syliis tämä yö sinun annan sitä kantaa syksyisen veden rantaan jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin Niin käy kaikki paremmaksi emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin Viileän elokuun viileä, öinen poski Silkkisen sinen haituvaa silitän Viileän elokuun viileä, öinen poski vierittää vesiänsä mutta ilman ikävää On hetki jolloin samaa unta tuijotan, leijailevaa kuolon lunta Ota syliis tämä yö sinun annan sitä kantaa syksyisen veden rantaan, jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin Niin käy kaikki paremmaksi emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin Syksyisen veden rantaan, jota kerran kuljettiin Emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin

Submitted by NecroLord — Apr 26, 2025

Voiteista vanhimmalla minut huuhdotaan Kölni korkataan, kuontalo jaetaan ennen kuin olo on levoton, pelko ottaa lapion Oravanpyörä juo ja liikkuu luotolla Eilen oli hyvin, nyt parempi olla kun on näin valkeat lakanat, ihon väriin sopivat Aaa, itke vaan itkijänainen Ei elo halvinkaan ole ilmainen Itke vaan itkijänainen Minä sinut kuulen kuten tuonilmainen Kolmas aamu sukan varret suoristaa Palkittu piha huojuu neliapilaa kuitenkin naapurit ja korpimaa, ne tuijottaa kuin vainajaa Voiteista vanhimmalla minut huuhdotaan Pahan päivän varaksi alas lasketaan onhan nyt kukkaro povessa, nimi oikein ovessa vapaana kulkea, sielun holviin palata Aaa, itke vaan itkijänainen Ei elo halvinkaan ole ilmainen Itke vaan itkijänainen Minä sinut kuulen kuten... Aaa, itke vaan itkijänainen Ei elo halvinkaan ole ilmainen Itke vaan itkijänainen Minä sinut kuulen kuten tuonilmainen

Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025

Ontui mies vaivalloinen urho työtön ja onneton pihassa pöydästä toiseen kukkarosta kukkaroon Toivoi almua avuksi yhtä markkaa elannoksi kolikon helpompaa elämää Kiinni pysyivät rahahanat ummessa aarreukset ei ojennu avun käsi koura killingin keralla Jatkoi matkaa urho työtön miesi mustanpuhuva tuntija tummuvan taivaan Vaihtoi pihan puolikasta uus ol edessä alue toivon kanssa käsitysten "jospa täällä tärppäisi", kun Notkui pöydät patojen alla niiasivat runsasta ruokaa yltäkylläisyys ylinnä Vaan kahta verran kauheammin tupla ilkeyden ivalla toivotettiin urhon muoto kehotettiin kerjäläinen Helvettiin nyt heilahdella ottaa suunnaksi etelä kulkea kuumuutta kohti Ukko kääntyi kantapäillään varsin paikalta pakeni miesi mustanpuhuva tuntija tummuvan taivaan Painoi mieleen pahan sanan toivotukset Tuonen maille virkkeet vihoviimeiset Niin vierivät vuodet rivissä ajast` ajat asennossa kunnes soitti Tuonen laulu kohtalo miekkosen vapautti Urhon ontuvan toimistaan raskaan kerjuun raadannasta elämästä erakkomielen Alkoi matka joen vartta manan ojalla edetä kohti merta kuumanlaista ulappaa tulen ikuisen Odotti vastassa miekkosta hehkuvan hiilloksen herra päällikkö paikan alavan Miehelle työtä tarjosi työttömälle virkatointa pestiä aalloilla petojen hiilloksen hoitamishommaa Kurjuudesta kun kaiken tiesi kuolon synnit kummeinaan onnettoman elämän mitalla Pesti oli miehen mieleen haluttu tuo hiillostoimi liekkimeren lautturina lossivahtina vainajain Uniformu ukkosesta prässit sirkkelin teristä kiehuvaa pikeä poletit Ensi aamu uuden toimen sarastus askareen alkavan saattoväkeä rantaan saapuu tulijaa tutun oloista Kadonnut kiusaajan nauru itku ilkkujan iholla huokaus hipiällään marraskedellä kauhun varsi Työmies viimein hymyilee

Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025

Maailma valmistaa valmista maailmaa, joka ottaa ennen kuin antaa laskee käsistään kuin kantaa Saa kukin vuorostaan kuorostaan irrottaa sitä kivistä kielen kantaa laulun, joka hetkeksi parantaa Viilenneet valot valaisevat taloja, joiden sisältä elämä kaikuu katovuosien muistelot vaipuu On hyvä käydä taas yhteen ja unohtaa vastatuulien, huolien kaipuu silmän säteellä pimeyskin taipuu Ei meillä hätää, ei meillä hätää Taivas on nyt ensimmäistä kertaa niin yksin kuin se yksin olla voi Yksin tuo tapailee kantelettaan ja yksin taivaan kannel yötä soi Yksin taivaan kannel soi! Kalkkiviivat kuljetaan jokainen omillaan musta vaihtuu valkeaan, tyhjien pantit tusinaan Taivas saa odottaa ensimmäistä tulijaa, kun pyöreät kantit, elämän lantit ne vierivät viimein petäjäveräjäin suuntaan Taivas on nyt ensimmäistä kertaa niin yksin kuin se yksin olla voi... Taivas on nyt ensimmäistä kertaa niin yksin kuin se yksin olla voi Yksin tuo tapailee kantelettaan ja yksin taivaan kannel yötä soi Taivas on nyt ensimmäistä kertaa niin yksin kuin se yksin olla voi Yksin tuo tapailee kantelettaan ja yksin taivaan kannel yötä soi!

Submitted by Dahmers Fridge — Apr 26, 2025