Viikate
Single • 2001
Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan itsekseni istun, yskiskelen yksin kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan Siiven tyngät, siivet kuitenkin Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein toivo siipinensä, luottamus sulin valkein kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään kasvoille elottomille Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen
Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025
Viimeinen viipale kanelipitkosta tassilla on peilistä sirpale kulman kokoinen irronnut on liian myöhäistä ottaa kampaa taskusta, sukia hiuksia, kammata tällä penkillä syytetyn miehen Viimeinen keksi peltipurkista syötynä on ja korvikkeeksi vain rauhanpiippu savuton liian myöhäistä ottaa ilmettä katuvaa lakkia kauniiseen käteen tällä penkillä syytetyn miehen Viimeinen kuutio sokerikosta kadonnut on kuivunut ruuti on hyllyllä oottaen vuoroaan korville kuuroille kaikuu vaatimaton viimeinen toive, hiljainen pyyntö penkiltä syytetyn miehen
Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 26, 2025
This track is instrumental.
← Go back to Viikate