Marraskuun lauluja I

Yö tekijäänsä neuvoo, kertoo miten liikutaan hirret vetäjistä seuloo, hiiret käskee hiiskumaan Hiilloksena matto hehkuu, selkäpiitä pakastaa kartanolla väärät koirat raatelevat kannet, kannet vakoistaan Nousen, kuljen, käännyn, palaan, kierrän aidattua ympyrää Vaikka näännyn, salaa uskon rauhattomain lepoon, kuten uskoin elämään Otan vuoteeni ja käyn punertavain taivain taa Otan vuoteeni ja käyn Yökunnaita voi kumartaa Lumi hartioille sataa, pintaveri pursuaa Käärmeenpäitä toistasataa tuhkatuille rajamaille vaeltaa Nousen, kuljen, käännyn, palaan, kierrän aidattua ympyrää Vaikka näännyn, salaa uskon rauhattomain lepoon, kuten uskoin elämään Otan vuoteeni ja käyn punertavain taivain taa Otan vuoteeni ja käyn Yökunnaita, kunnaita, kunnaita voi kumartaa Otan vuoteeni ja käyn punertavain taivain taa Otan vuoteeni ja käyn Yökunnaita voi kumarta Otan vuoteeni ja käyn punertavain taivain, punertavain taivain taa Otan vuoteeni ja käyn Yökunnaita, kunnaita, kunnaita voi kumartaa

Submitted by BloodShrine — Nov 09, 2025

Kuusimetsää kuusisataa, seitsemän vain katajaa Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin Tämän kohdan hieman toisin näkisin Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kourissani katoaa lepää harteillain jo harras kirkkomaa Uutterasti uutta päivää samat silmät sulattaa Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa Naulat neljän tuumamitan lyöty pajavasaroin Haukan katse hanskojani vartioi Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kourissani katoaa lepää harteillain jo kirkkomaata matalaa Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kourissani katoaa lepää harteillain jo harras kirkkomaa Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kourissani katoaa lepää harteillain jo marras kirkkomaa

Submitted by BloodShrine — Nov 09, 2025

Kautta verkalieden kautta käden kuolleen miehen Kautta väkijuomain kautta kaksihaarakielten Kautta kaunotarten kautta pitsipäällyshelmojen Kautta täyden talon, kuljen luokse vastavalon, luokse kimmelkivien Kuolo kortensa kantaa, kantaa pöytään, pyytää alkamaan Sotamiehet kuin vainaat, risteihin kiinni luuviidet naulataan Kunnes yön tumma kuningatar kadonnut on hertta panttinaan Jää naurattaja roikkumaan, elämän padat mustimmat valttinaan Vuoro veritöiden alla lyijytaivaan tasaisen Poikki luotisateen kuljen, lasken pääni laen huomaan himmelkivien Kuolo kortensa kantaa, kantaa pöytään, pyytää alkamaan Sotamiehet kuin vainaat, risteihin kiinni luuviidet naulataan Kunnes yön tumma kuningatar kadonnut on hertta panttinaan Jää naurattaja roikkumaan, elämän padat mustimmat valttinaan

Submitted by Warbringer — Nov 09, 2025

"Valot pois, jokainen." Ulvoin kuuta mustaa, ulvoin kuuta, kutsuin kuolemaa Ei kiiras roihua kuin minä roihuan Tusina sakaraa on liikaa kaikkeutta kuvastamaan Kumarsin kultaa, kultaa kumartaen tartuin tuonelaan Ei valo lankea kuin minä lankean Siivetkin kutittaa voi hetken, voi, minä en! Niin tiimalasi kääntyy, kääntyy alaspäin vanhin voitehista veren kanssa käsikkäin Hiekka valuu maahan kylmään uinumaan, vaan ei unet idä ilman unelmien nukkujaa Kiitin hulluudesta, kiitin julmuudesta jumalaa Ei meret kuohua kuin minä kuohuan Aallot voi armoaan pois jakaa, voi, minä en! Niin tiimalasi kääntyy, kääntyy alaspäin vanhin voitehista veren kanssa käsikkäin Hiekka valuu maahan kylmään uinumaan, vaan ei unet idä, idä ilman, ilman unelmien, unelmien nukkujaa Niin tiimalasi kääntyy, kääntyy alaspäin vanhin voitehista veren kanssa käsikkäin Hiekka valuu maahan kylmään uinumaan, vaan ei unet idä, idä ilman ei, ei, ei unet idä, idä ilman unelmien nukkujaa

Submitted by Dahmers Fridge — Nov 09, 2025

Tähdet meren yllä ensikättelyllä, Lumoavat kutrit kauniit kauttaaltaan. Tähdet meren yllä katoavat kyllä, Rantaviiva katsojalta. Ei niitä omaksi saa, Ei niitä omaksi saa. On helppo lahoavan jollan alla olla, ja odottaa. Ah, ahtaita aikoja! Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa. Ah, ahtaita aikoja! Ja minä öisiä airoja selällä soudan Ja minä hämärän kaisloja keinutan. Kuitenkaan jäädä ei voi aamuun tähden, Tähden iäti olemaan. Kuten helmat kohtalon, ovat ommeltuna Riekaleista muiden purjeiden. Kuten helmat kohtalon, ylös reivattuna Valmiina vastaa tuuli urheiden. On helppo lahoavan jollan alla olla, ja odottaa. Ah, ahtaita aikoja! Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa. Ah, ahtaita aikoja! Ah, ahtaita aikoja! Ah, ahtaita aikoja! Ah, ahtaita aikoja! Ah, ahtaita aikoja!

Submitted by Immortal — Nov 09, 2025

Taivaita pyysin, taivaita sain, taivaiden suittua sulkakynää kannan hatussain Tuulilta otin, tuulilta vein, tuulien tuhansia tarinoita kasannut oon povellein Ja miten silta poikki kauniin veden kaareutuu ja miten veden kauneus syvyyteensä unohtuu Vyö tämän kaiken yli käy Vyö tämän kaiken ylittää, vyö hyväilee rintakehää Vyö tämän kaiken yli käy Tämän kaiken ylittää pitkin – rintakehää Liekkejä vuotin, liekkejä sain, liekit nyt uutta seinää ehommaksi käyvät kodissain Tuulilta otin, tuulilta vein, omiansa ottamaan, nyt palanneet on tuulet ovellein Ja miten silta poikki kauniin veden kaareutuu ja miten veden kauneus syvyyteensä unohtuu Vyö tämän kaiken yli käy Vyö tämän kaiken ylittää, vyö hyväilee rintakehää Vyö tämän kaiken yli käy Tämän kaiken ylittää pitkin – rintakehää Kun aamu mustimman auringon aukeaa saa unohduksen tuuli luvan alta kaarisillan puhaltaa, puhaltaa… Vyö kaiken yli!

Submitted by Finntroll — Nov 09, 2025

This track is instrumental.

Is this song not instrumental?

Kaivot, kuivaa kantakaa Haukkokaa henkeänne, henget, te lähteen ehtyneen Rantaviiva vilkuttaa jäähyväistä järvein veet Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää? Kuulemmeko kohinan? Vaietkaa, marjat maan Mietiskelkää, mesimetsät ja metsien päät Vaivautuko vastaamaan, kulkeko syksy sydämessä Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää? Kuulemmeko sen kohinan? Raskas vireeltään, hämärästä hämärään - Ei ollut susitaival Hämärästä hämärään, pimeämpään pimeään - Ei ollut susitaival Pimeästä pimeään, ikävästä ikävään - Ei ollut susitaival Ikävästä ikävään, eikä siltikään Susitaival Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu Tunnemmeko enää? Tahdommeko enää? Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää? Kuulemmeko sen kohinan?

Submitted by The Void — Nov 09, 2025