Marraskuun lauluja 2

Aamun puoleisella akkunalla aikaisella kasvaa kotvan kaunis pelakuu Laulun mulle laulaa onnesta ja auringosta kaarisillat kuutamosta silti minä pelkään että pois päivän paahteessa se lakastuu Hämärän puoleisella ikkunalla iltaisella valvoo vielä hetken kaunis pelakuu ja minä pelkään että yöpakkasiin se viimein paleltuu

Submitted by Dahmers Fridge — Apr 26, 2025

Suonissani virtaa jälleen veri vuolas kulkurin, vuolaana virtaa ja niin sakeana saa Kirkas ja kylmä kuin on puro tunturin tai kun jäässä kesän jälkeen Kaakonmaa Kuohujen keskellä vain yhtä ikävöi, yhtä vain kaipaa ja yhtä odottaa Niin kuin vain terä partaveitsen säkenöi, säkenöi sydämeni kulkemaan Takaa tumman horisontin kutsu jälleen kumuaa, kuulaana kaikuu, kuulas korvissani soi Mustana kuin on kevään jälkeen Kaakonmaa tai kuinka noki alla tulen kapinoi Seassa savupaaden yhtä ikävöi, yhtä vain tahtoo ja yhtä haluaa Niin kuin vain synkät kädet pääni ympäröi, tahtoo sydämeni viedä mukanaan Kerran sanon tahdon Kerran nousen ja kumarran, kumarran juomanlaskijaa Joka jatkaa viinini vedellä - ei sen väliä Kerran kuljetaan jalat edellä Kerran kuljetaan - jalat edellä mustassa puvussa Kerran kuljetaan - jalat edellä toisessa luvussa Kerran kuljetaan - jalat edellä vaatii jakauksen Kerran kuljetaan - jalat edellä!

Submitted by Pestilence — Apr 26, 2025

Tienoot ne kumajaa, tienoot ne soi ihmiset tulissa kettujen karkeloi Tienoot kumajaa, tienoot ne soi Ihmiset tulissa karkeloi Itkeä aio en, käyn laulamaan ja lauluni komea yötä käy kantamaan Itke en, vaan käyn laulamaan ja ihmiset voimalla laulun saan anteeksi antamaan - antamaan, anteeksi antamaan Hiipuneet tulet, on hiipunut maa jo rakkauden pauhukin muualla kumajaa Hiipuneet tulet, hiipunut maa ja rakkauskin muualla kumajaa En itkeä aio, en surra mä saa vaan mahdoton elää mun on kuten opetan Itke en, en surra mä saa vaan anteeksi pysty en ikinä antamaan - antamaan, anteeksi antamaan En itkeä aio, en surra mä saa vaan mahdoton elää mun on kuten opetan Itke en, en surra mä saa vaan anteeksi pysty en antamaan

Submitted by Immortal — Apr 26, 2025

Elokuuta, minä katson läpi liekin myrskylyhdyn sekä mietin elokuuta Vastarantaa yö jo peittää täällä vasta hämärtää Vastarantaa yö jo peittää minä tyydyn vähempään Pohjatuulta, minä kuuntelen ja mietin mikä olossani liekin muistuttaa pohjatuulta Vastarantaa yö jo peittää täällä vasta hämärtää Vastarantaa yö jo peittää siivet nuo väriltään Metsän haluan puilta unohtaa Metsän haluan puilta unohtaa Puut ja puiset luut ja puut ja puiden yllä valvovan kuun Metsän haluan noilta puilta unohtaa

Submitted by Iron_Wraith — Apr 26, 2025

Kulkevat varjot kujiaan vaan eivät vie mukanaan Kulkevat varjot kujiaan vaan eivät vie mukanaan Joukkoa johtaa suru ja kaiho viimeisten vierellä rakkauden paino Kulkevat vaiti kujiaan vieden muut mukanaan Kaipuun taivaalla loistaa kuu Hallamaillakin aurinko nousee Tuomion tähdet kimaltaa Asuvat aaveet talojaan vaan turhaan saat koputtaa Asuvat aaveet talojaan vaan turhaan saat koputtaa Ullakon täyttää unelmat menneet kellarin katveessa soi kielet katkenneet Asuvat yksin talojaan vaan turhaan saat koputtaa eivät käy avaamaan Kaipuun taivaalla loistaa kuu Hallamaillakin aurinko nousee Tuomion tähdet kimaltaa Tuomion tähdet, ne toisille kimaltaa Laps' sunnuntain, sä ällös huoli vaikka vaellat yksin kun ilomielin maata sulaa samoat On hallamailla elo vain niin pirun raskas juttu toisinaan Raskas toisinaan!

Submitted by Pestilence — Apr 26, 2025

Mieleni minun tekevi, lähteä laulamaan, sanani sanelemaan, Harvoinpa yhteen yhtenemme, saamme toinen toisihimme, näillä raukoilla rajoilla, näillä poloisilla Pohjan mailla Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, lähteä laulamaan, sanani sanelemaan Näitä saatuja sanoja, virsiä virittämiä, Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta Harvoinpa yhteen yhtenemme, saamme toinen toisihimme, näillä raukoilla rajoilla, näillä poloisilla Pohjan mailla

Submitted by NecroLord — Nov 09, 2025

Vain sumu joella soutaa Harsoairot vettä tuskin koskettaa Syys pois omansa noutaa Kesän helmat matkalaukkuunsa laskostaa On hetki, jolloin ajan soisi lentää Pyytää mukaansa ja sielua keventää Taas laillasi tanssii Usva uljas, järven valkeaan verhoaa Hiipuvan suven viime valssiin Ventovieras julkeaa kumartaa On hetki, jolloin kuulasta unta tuijotan Leijailevaa kuolon lunta Ota syliis tämä yö Sinun annan sitä kantaa Syksyisen veden rantaan jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin Niin käy kaikki paremmaksi Emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin Viileän elokuun viileä, öinen poski Silkkisen sinen haituvaa silitän Viileän elokuun viileä, öinen poski Vierittää vesiänsä mutta ilman ikävää On hetki jolloin samaa unta tuijotan Leijailevaa kuolon lunta Ota syliis tämä yö Sinun annan sitä kantaa Syksyisen veden rantaan, jonka viivaa kerran kaksin kuljettiin Niin käy kaikki paremmaksi Emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin Syksyisen veden rantaan, jota kerran kuljettiin Emmekä askelmaksi joudu syysvetten portaisiin

Submitted by NecroLord — Feb 06, 2026

Kuuletko kuinka laulaa käärme vieressä lauluaan? Kuinka puista lehdet tulikivinä putoaa? Kuinka kulkevat nuo munkit hiljaa lyijyä viittanaan? Kuuletko kuinka taittaa kyyhky sinessä siipiään? Kuinka kuoro levollisten taivasta ylistää? Kuinka karitsat nuo ovat armon niittyjä astuneet? Kun korvistani ovat viimeisetkin sirkat katovuotein kadonneet Valvotko valkean aamun? Valvotko viluiten? Valvotko kunnes kukko kolmasti laulaa? Vierellä valkean kaavun, vierellään vain hämäryys Hetkeä ennen kun sinua kutsuu, kun sinua kutsuu... Näetkö kuinka korkein kirkko järvestä kohoaa? Kuinka vastarannalla seurakunta vajoaa? Ja kuinka ympärillä huiput vuorten meitä suojelee? Kun silmäkuopistani ovat onnen kuulat nuo myrskyluudat pois jo, pois lakaisseet Valvotko valkean aamun? Valvotko viluiten? Valvotko kunnes kukko kolmasti laulaa? Vierellä valkean kaavun, vierellään vain hämäryys Hetkeä ennen kun sinua kutsuu, kun sinua kutsuu... iäisyys

Submitted by Pestilence — Apr 26, 2025