Viikate
Album • 2013
Kolmannet käräjät herran huoneessa Ruosteinen viini virtaa kultasuonessa Hyvän paimenen kaitselmus kivinen Muilla ahma mukana ja sävel sävel sävel sininen Minä olen! köysi hirtetyn miehen talossa Isännänviiri puhdas puolisalossa Myrsky, joka lekalla silittää kotitannerta jokainen kerta Minä kuorsaan verta Laita on myötäinen vapauden vuoteessa Kaakon voimat ehtyvät luoteessa Kolmannet käräjät päätöksen parissa Manteli maistuu kristallilasissa Minä olen köysi hirtetyn miehen talossa Isännänviiri puhdas puolisalossa Myrsky, joka lekalla silittää kotitannerta Kuin totuus tuleen, minä vaivun uneen Minä olen köysi hirtetyn miehen talossa Isännänviiri puhdas puolisalossa Myrsky, joka lekalla silittää kotitannerta jokainen kerta Minä kuorsaan verta
Submitted by Iron_Wraith — Apr 26, 2025
Taivas putosi ja minä alle jäin ei taivasalla pärjää paljain päin Kolmin kutosin pyytää pappi tuolistaan nimenhuutoon, kun sydänpuolet lasketaan Pappi kuin omatunto valkoinen Syksy sai - minä taivaanrantaa maalasin Syksy sai - minä kyyneleitä join Syksy sai - minä vapaudesta saarnasin Syksy sai, kun join itseni pelistä, pelistä pois Kesä päättyi, minä sillan alle jäin kämmenet verhotaan nyt kynsikkäin Tänne päätyi pappi myös seuraa pitämään madon luvut kuohkeisiin multiin itämään. Maatuvat lehdet sydänmaillakin Syksy sai - minä taivaanrantaa maalasin Syksy sai - minä kyyneleitä join Syksy sai - minä vapaudesta saarnasin Syksy sai, kun join itseni pelistä, pelistä pois Syksy sai - minä taivaanrantaa maalasin Syksy sai - minä kyyneleitä join Syksy sai - minä vapaudesta saarnasin Syksy sai, kun join itseni pelistä, pelistä pois -Ei taivasalla pärjää paljain päin-
Submitted by Corpse Grinder — Apr 26, 2025
Talvi päättyy pihalle, jota kaukaa katselen Hanget henkeään haukkovat ranteita viiltäen Pulssi haavan puroksi, puro syliin sulan maan Loppuun asti miettikö tätä meistä kumpikaan Hopeisen kuun sirppi pääni päällä kaareutuu Nauru kantaa pihasta, jota tuomi varjostaa Ilot kuuluvat elämään, suru susia saalistaa Minun laumani täysi on, tuuhea, peloton Vielä kerran soisin, meitä rauha varjelkoon Hopeisen kuun sirppi pääni päällä kaareutuu kunnes putoaa Ja viimein sirppi kuulas kaulaani kietoutuu hopeisen kuun Tuuli yltyy pihassa, jonne enää pääse en Kirje kolkutti oveen ja kertoi etäisyyden Aivan kuin päätänsä, tuomi pudisti oksiaan vaikka hyvin tietää, minut joutuu vielä kantamaan Hopeisen kuun sirppi pääni päällä kaareutuu kunnes putoaa Ja viimein sirppi kuulas kaulaani kietoutuu hopeisen kuun
Submitted by Corpse Grinder — Apr 26, 2025
Soitto soi, vaan jokin soimaa miestä hilpeää Rakkauslaulut, arvotaulut mennessänsä vilheltää Palanut ruoho vihertää Runot vuotaa, nahkavuotaan varren käärien Laulamalla veneen alla tuoksu tuntuu maan äärien tai sänkisien säärien Tuoksu tuntuu sänkisien säärien Käy aika toimiamme vastaan Kesäillat kauniitkin pakastaa Nostaa käsi kohtalon pakastaan kortin, joka suuri on kuin ihminen ja kas, se on Kaihon kuningas Puhe sakkaa, hertta hakkaa patoja kattilaan Juoksuhiekkaan miehen viekkaan hetki hellä upottaa, valkoista liinaa liputtaa Kunnes puolitankoon lippu lasketaan (ja valtaistuin maksetaan) Käy aika toimiamme vastaan Kesäillat kauniitkin pakastaa Nostaa käsi kohtalon pakastaan kortin, joka suuri on kuin ihminen ja kas, se on Kaihon kuningas Molli ajaa jälleen kuninkaan kapakkaan Ei se uutta synnytä, jos ei tapakaan Käy aika toimiamme vastaan Kesäillat kauniitkin pakastaa Nostaa käsi kohtalon pakastaan Käy aika toimiamme vastaan Kesäillat kauniitkin pakastaa Nostaa käsi kohtalon pakastaan kortin, joka suuri on kuin ihminen ja kas, se on Kaihon kuningas
Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025
Ei maailma minulle auennut, ei kotini ovi liioin Oli lukko luontonsa muuttanut, kun muita maita piioin Ei talo kysynyt, vastannut, tyhjyys ikkunasta katsoi kun porttiaisaa kannatin täysin päin, tyhjin vatsoin Ei taivas minulle auennut, ei krouvin ovi liioin Siellä hiukset ovat sliipatut, suut pyyhitään kangasliinoin ja kaulus hohtaa platinaa myös hovimestarilla Samaan aikaa kaarnalaivani keinuu kölistään karilla Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja pieniä, ohuita lastuja vuolen tervaskannosta Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja, onnen ohuita kunnes kuolen, tervaskannosta Eivät ovet minulle auenneet mut ei myöskään arkun kansi Juuret versovat tuoksua tukevaa, joka minutkin paransi Enää kaiva ei mieli multia, ei ole sydän musta, vaikka tuulikello hiljaa soittaa yössä tritonusta Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja pieniä, ohuita lastuja vuolen tervaskannosta Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja, onnen ohuita kunnes kuolen, tervaskannosta, tervaskannosta, tervaskannosta
Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 26, 2025
Pimeyttä varjot aristaa Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa Päivämme täällä päätetään ennen kuin ilta antaa itsensä hämärtää mutta miksi surisin hammasta purisin hämärä on renki, isäntä lyö takaisin On taivaskin hiljaa Pimeyttä varjot aristaa Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa Oi pimeyttä kuinka taas sinuun rakastuinkaan uudestaan Takit ympäri käännetään aamu kun henkarin säteistään säveltää maltan hyvin odottaa öistä puhujaa on malja musta, jonka minä kohotan Ja taivas on hiljaa Pimeyttä varjot aristaa Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa Oi pimeyttä kuinka taas sinuun rakastuinkaan uudestaan Pimeyttä varjot aristaa Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa Oi pimeyttä kuinka taas sinuun rakastuinkaan uudestaan
Submitted by johnmansley — Apr 26, 2025
This track is instrumental.
Jäisiltä aroilta salamoiden Kasakkapartion viimeinen vuoro Kantautuu kumu tuo kavioiden Kuin rantojen miehinen enkelikuoro Polte on silmissä tovereiden Polte, vaan poissa on Tuonelan kaipuu Sydänalaansa haravoiden Pakkasyön kirkkaus päällensä vaipuu Kylmä virittää vitsansa Huulet pakkasta palvovat Rakkaus maksaa hintansa Kohtaloista kovimmat juotavaksemme täällä jää Neito on norja ja taivaallinen Hiukset kuin hiiltä ja karaatit kultaa Vastaus voi olla vaarallinen Harteillaan vain ydintalvien lunta Kylmä virittää vitsansa Huulet pakkasta palvovat Rakkaus maksaa hintansa Kohtaloista kovimmat juotavaksemme täällä jää Pakkasyö saa! Kylmä virittää vitsansa, huulet pakkasta palvovat Rakkaus maksaa hintansa Kohtaloista kovimmat juotavaksemme täällä viimenään jää Juotavaksemme täällä jää Siis taru kiinni ja tanssia lyö Kun hetkessä leimuaa lempi Sillä halaus huomisen voi olla monin verroin, monin verroin jo multaisempi
Submitted by The Void — Apr 26, 2025
Katu on tyhjä, tuuli puita riepottaa tänään katsella ei lainehtivaa maalaismaisemaa Asfaltti on musta, muuten harmaa hallitsee, tunnelma tunkkainen, väsymys vallitsee Päällä on takki, jonka povitaskusta löytyy aski hyvin käärittyjä omatuntoja Kuivilla tikuilla voi niitä sytyttää, silti tiedän vielä yhden, jolla on rikki pää Tuuli puita riepottaa ja kuiskaa Ensimmäisen kerran jälkeen sanoin tämä toistu ei kunnes saapui uusi kesä, kukki jälleen timotei Suvinen tuuli märät kengät kuivattaa, vaan ei parsi pohjia, kukin ontuu tavallaan Kukin ontuu tavallaan mutta harvoin tahallaan Niin sadon korjaat kuin kylvänyt oot Sinä maksat ruokkosi kyllä Synti syntinä, syntiset katukoot siellä, minne ei elämä yllä Sinä maksat ruokkosi kyllä Katu on tyhjä, tuuli puita riepottaa tänään katsella ei lainehtivaa maalaismaisemaa Asfaltti on musta, muuten harmaa hallitsee, tunnelma tunkkainen Niin sadon korjaat kuin kylvänyt oot Sinä maksat ruokkosi kyllä Synti syntinä, syntiset katukoot siellä, minne ei elämä yllä Niin sadon korjaat kuin kylvänyt oot Sinä maksat ruokkosi kyllä Synti syntinä, syntiset katukoot siellä, minne ei elämä yllä Sinä maksat ruokkosi kyllä
Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025
Armahda ja varjelkoon älä saata meitä allikkoon Tänään surut haudataan viimeisen kerran ja tartutaan pisimpään korteen Vihreä on kataja kapsahtaa Vihreä on oksa, joka alta sahataan sekä lehti, jolle jään soittelemaan Myös viimeinen juoma, jonka tilaan, vihertää, vihertää, vihertää... Armahda ja varjelkoon eihän askel sakkaa suvantoon Tänään selkä käännetään pahalle, se olkoon nimeltään postmortem Vihreä on kataja kapsahtaa Vihreä on oksa, joka alta sahataan sekä lehti, jolle jään soittelemaan Myös viimeinen juoma, jonka tilaan, vihertää, vihertää, vihertää... Vihreä on kataja kapsahtaa Vihreä on oksa, joka alta sahataan sekä lehti, jolle jään soittelemaan Myös viimeinen juoma, jonka tilaan, vihertää, vihertää, vihertää... Myrkynvihreää Myrkynvihreää Myrkynvihreää Myrkynvihreää, neiti!
Submitted by Celtic Frost — Apr 26, 2025
This track is instrumental.
← Go back to Viikate