Kodistani karkoitettu

Tuulen humina kutsuu minua, Kuiskaus synkän metsän siimeksessä. Kodistani karkoitettu, maanpakolainen Sieluni kaipaa takaisin. Sydämeni kaipaa kallioita ja järviä, Jylhää metsää ja villiä virtaa. Mutta väkivalta vei minut pois, Kotini riistettiin minulta. Puiden huuto kaikuu korvissani, Kun maa itkee menetettyä lastaan. Kodistani karkoitettu, mutta sydämeni Kotini muistaa Kun tähdet loistavat yötaivaalla, Muistan kotini kauneuden. Vaikka maailma yrittää vieraaksi tehdä minut, Sisälläni palaa liekki, joka ei sammu. Kodistani karkoitettu, mutta silti Sieluni kotiin kaipaa, luontoon palaa. Raskaat askeleet kulkevat vieraalla maalla, Kaipuu kaihoisana sydämessäni kaikuu. Translation: The murmur of the wind calls to me, A whisper in the depths of the dark forest. Exiled from my home, a wanderer, My soul longs to return. My heart yearns for cliffs and lakes, The rugged forest and wild rivers. But violence drove me away, My home was taken from me. The cries of the trees echo in my ears, As the earth weeps for its lost child. Exiled from my home, but my heart Remembers my home. When the stars shine in the night sky, I remember the beauty of my home. Even if the world tries to make me a stranger, A flame burns inside me that won’t be extinguished. Exiled from my home, but still My soul longs to return, to nature. Heavy footsteps walk on foreign soil, The yearning echoes longingly in my heart.

Submitted by Nargaroth — Jun 19, 2026