Lopunajan merkit

aurinko nousee päittemme ylle eivät suojaa anna alastomat puut astuu esiin mies tovereineen päissään lakit punatähtiset ovat töissä täällä eivät tiedä miksi kotisatamassa ydinsukellusveneiden he eivät välitä he eivät pidä huolta mieti kohtaloa venäjän orpojen eikö uni tule silmään koeta asiat unohtaa etkö siihen pysty sinun täytyy uskaltaa laittaa selkä seinää vasten pistää kädet niskan taa on aivan turhaa itseään piilottaa koittaa suuri aamu kirkkaan valon juhla se on alkunäytös talven tuhatvuotisen et turvapaikkaa voi mistään löytää on aivan turhaa edes yrittää

Submitted by BloodShrine — Apr 26, 2025

kuka tietää mitä on syvissä vesissä tuhansia metrejä aaltojen alla olen usein miettinyt voisin olla siellä kaikessa rauhassa kalojen kanssa rekisterikilvet vietiin viime torstaina voin liikkua maanteillä erityisluvalla nukun p-paikoilla keskellä isoja metsiä en saisi pysähtyä ne miettivät vielä jonkunhan se on tehtävä ne lupasivat että loppusijoituspaikka on varma kesällä perävaunussa tavaraa ei tiedetä mitä mittarimiehet pukee naamareita ylleen olisi hauskaa mennä kotiin pitkästä aikaa kolmentoista vuoden jälkeen nähdä omat lapset ja vaimon uusi mies mutta valkoisia läikkiä ei enää ole kartalla et voi katsoa maata tarpeeksi kaukaa lastiasi et karkuun pääse

Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025

jää on nykyään harvinaista lumilinnoja ei rakennella tavallisesti pääskyset saapuvat jo helmikuussa vain vanhat muistavat valkeaa joulun aikaa kotiseutumuseoissa kummastellaan potkukelkkaa mutta nyt tuli kunnon talvi lumi hohtaa kuin ennen vanhaan henki hyytyy patsahiksi kylmä painaa polttojäljen tämä ilma on varma merkki se on merkki nousta pystyyn ottaa esiin suunnitelma ja viedä se loppuun asti sain nähdä viime lumet tuiskuttakoon tuvan täyteen päästän irti eläimet poltan lehdet lukematta minä jätän ovet auki enkä pane saappaita jalkaan en ota ketään mukaan en katso enää taakse

Submitted by Finntroll — Apr 26, 2025

kuivuuttaan sulaa saviset jäät huutaen ratkeavat hauraat suonet kun talvella jalkojeni alla valuu yhä vain lämpimämpää vettä tumma taivas keskellä päivää sinne nousevat aurinko ja kuu sokeitten silmieni alla hiljaa nauraa kaljuuntunut karhu varma paikka - niinhän ne väittää alla syvän siniristisielun graniittikalliomme alla sykkii aina vain kuumempi sydän nauraa viimein viisaatkin miehet kun hikeä karvalakeistaan pyyhkii ja vedettömien suihkujen alla seisovat mustat, hikiset ja pienet

Submitted by Infernal Flame — Apr 26, 2025

ei näy päitä veden päällä äänet käyvät harvemmiksi tyyni selkä syksyyn taittuu ilma roikkuu ikävästä onko se minusta kiinni minäkö tämän olen tehnyt vai tuliko joku kaukaa miksei vienyt minuakin miten sille voisi kostaa tiedä edes onko nimeä onko sillä suomut, siivet onkohan se jalallinen elääkö se vesistöissä jos elää, niin missä niistä miten se voi onnistua mitä tehdä omilleen kiroaisin jos osaisin osaisin niin huutaisin raskaan veden raskas liike olen täällä viimeinen jos pakkaisi pakattavat ja lähtisi perään etsimään ei näy päitä veden päällä olen täällä viimeinen

Submitted by NecroLord — Apr 26, 2025

tänään on hyvä päivä päivä älyn ymmärryksen tänään on hyvä päivä viedä loppuun työ tänään inhoan itseäni ymmärrän mikä olen tiedän mistä olen tullut ja mihin matkalla tänään kaikki kimaltelee räikeissä valoissa tänään on hyvä päivä nähdä hymyjen taa tänään kaunis aurinko polttaa valehtelijat tänään on hyvä päivä vihonviimeinen

Submitted by Cyberwaste — Apr 26, 2025

poimivat joestaan lintuja suoja-asuissaan hikoavat visiirin sisäpuolen kyyneleet lohduttomat joki kiehuu ongella mies onkimatta pää kalju peittämättä tyhjä katse kuin samea vesi samantekevää tehdas seisoo tympeä tuuli oksistossa ruosteinen pyörre jaloissa mihin minä naulaisin linnunpöntön pikkulinnun tuon viimeisen keinusta katkennut ketju on loppunut viimeinen leikki on kyyryssä, piilossa säikähtäneet lapset nuo lajinsa viimeiset

Submitted by Cyberwaste — Apr 26, 2025

menneiden heikkoudet höyryävät kuopissa alavilla mailla vuottaa hallanvaaramies täällä pahat teot tiivistyvät kumpareiksi vasemmalla voitte nähdä pettymysten laakion taivaanrannassa pitää pahinta ääntä huonon olon varisparvi lentää väärinpäin allamme avautuu suomainen muodostelma kasvaimia joita ei löydetty ajoissa joka yö joku siirtää kaikkia kelloja eteenpäin aurinko laskee aina ylösnousun aikaan täältä ei lähdetä muualle ei vie tietä ainutkaan muuttolintu ei käy kääntymässä kukaan tänne tulijoista ei kulje tärisemättä hyvien isien käsistä ei edes uneksita

Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025

poika ullakolla yksinään isän ladattu ase kädessään rinta raastaa julma tuska kättä polttaa kylmä rauta yksin istuu miettien tätäkö on elämä ihmisen ilma täynnä pelkoa tuskaa ja epätoivoa hiljaa ovat kiusaajat vaikeina he pois katsovat vanhemmat arkun vierellä kynttilät ja kuva pöydällä miksi teitte hänelle tämän hän olisi valinnut elämän lapsi häpeän lävistämä poika mullan peittämä

Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025