Kylmä tila

teistä riippumattomista syistä pääsi jälleen käymään niin että monet irtisanottiin ja häväistiin ja nolattiin siitäkään ei kukaan toki ole vastuussa "terveisiä kotiin, kiitos näistä vuosista" meille sanottiin, kun kauniit muistot lakaista voi laskiämpäriin älkää selvittäkö, älkää viitsikö puhua paskaa! sulkekaa naamanne ja menkää itseenne älkää selvittäkö, älkää viitsikö puhua paskaa! katsokaa silmiini kai edes sen osaatte puhuisitte suorin sanoin poikkeuksellisesti, kerrankin väsyttää arpoa, mitä mahtaa piillä alla naamarin tässä leikissä on kaikkein inhottavinta ettei tiedä, mistä ilmansuunnasta saa turpaansa joku toinen tekee virheet, peilissä on herra täydellinen älkää selvittäkö, älkää viitsikö puhua paskaa! sulkekaa naamanne ja menkää itseenne älkää selvittäkö, älkää viitsikö puhua paskaa! katsokaa silmiini kai edes sen osaatte

Submitted by Celtic Frost — Apr 26, 2025

lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi, kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi ullakolla, pienen nurkkahuoneen hyllyllä ase, koneen osia ja miestenlehtiä poika makaa laverilla, työt on jääneet taa kevään virta solisee ja veri huohottaa isä katsoo savuavan saunan hiillosta, koira kiertää kehää pihakaivon pohjalla poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan kevään tullen poika kuulee niitä ääniä, joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan talven maa mustaa mieltä rauhoittaa, vaan juoksevan veden aikaan ei rauhaa saa. sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan luullen, ettei se voi koskaan meitä tavoittaa vaan se lyö leiman kehen vain sen lyödä haluaa talven maa mustaa mieltä rauhoittaa, vaan juoksevan veden aikaan rauhaa ei saa.

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 26, 2025

auto jätti tielle tuulee koillisesta ympärilläni avautuu lottovoittajien maa silloin kun kaikki alkoi sortua, minäkin päätin: pois on lähdettävä ei perheen tavarat mahtuneet mukaan eikä perheenikään menin sitten yksin täällä ei mikään toimi niin kuin pitää vaikka kerran olin mies hyvin mahtava minä jätin niin paljon taakseni veneen, kaukomatkat ja lapseni on rankkaa mutta kyllä jaksan viidennen polven uudisraivaaja toisinaan mietin, tietävätkö nuo tähdet mitä olen paossa ja miksi minä itken joskus pidän puheita autioilla pihoilla näkymättömät hurraa lupauksilleni tuotoista minä jätin niin paljon taakseni veneen, kaukomatkat ja lapseni on rankkaa mutta kyllä jaksan viidennen polven uudisraivaaja syrjäytetty, mutta vielä palaan kääntyy suhdanteet, markkinat kutsuu mikä tahansa käy, mikä tahansa kelpaa ja pimeä jatkuu aina ja aina

Submitted by johnmansley — Apr 26, 2025

repun täyttää lohkareilla, mietteillään joka ainoan loukon miehen kouran kokoisilla lehtolapsilla alakulon katkeran kappaleen kerrallaan hän keräilee ja jokaisen mukaan mahtumaan saa tuskin neuvoja kyselee selän päälle nostaa murheen, kylmän kajon kulmilleen vihan ottaa vyötäisilleen, marssitahdin taivallukseen käynyt on kaunaansa kuljettamaan ja omastaan ei irti päästä milloinkaan muistoissaan on mielikuvaa monta silmitöntä syyllisyyttä, pahaa mieltä pohjatonta petettyä ystävyyttä minne ikinä ne kantaakaan, hän luovuta ei aarteitaan taakkaa kantaa harteillaan kuin rakkaintaan kuollessaan kuorman jättää hän lapsilleen saavat kolmanteen tai neljänteen sukupolveen taakan kantaakseen koston kierrettä saa kuljettaa, kuormasta uskonsa ammentaa he eivät luovuta aarteitaan taakkaa kantavat harteillaan kuin rakkaintaan

Submitted by NecroGod — Apr 26, 2025

raatamalla minä rauhan tein viisaita sanojani pelkään nyt sillä kohtalo voi olla taipumaton minä ryntään hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkin lapseni nauru niin hauras on, kun kesäillassa kuulen sen mutta raskas on taivas ja pilviä nään ryntään hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkin sen yhdellä iskulla ottaa voi, mikä sydämeen ilon ja riemun toi minä nostinko päätäni liikaakin minä ryntään hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkin en tahtoisi yöhön tarrautua kun onnesta kerran unta näin mutta kohtalo voi olla taipumaton minä ryntään hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkin kun aurinko tietäni lämmittää minä väreenä jäisenä tunnen sen tätä ansaitse en, ja se viedään pois enkä pysty hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkaan

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

niin sovittiin, täällä ei enää nähdä on kaikki se mitä voi nähty täällä pois menemään minut voi nyt jo päästää on elämään halua uutta löytää taas yhden pois saatan jäsenen nuoren sukupolven vien lepäämään maahan johon minulle ei jäänyt laskijaa siis sovittiin, täällä ei enää nähdä en tahtoisi pidempään tänne jäädä on luvuissaan seonnut luoja varmaan vie pojan pois, jättäen miehen harmaan nyt sinut pois saatan jäsenen minun sukupolven tähän siunattuun maahan minulle varattuun en yli sen muurin kulkemaan enää mitenkään pysty on suruista suurin se, kun joutuu lastaan hautaan saattamaan

Submitted by Immortal — Apr 26, 2025

selin hiilikasaan seison, sisään katselen ja mietin sitä mitä ole en kaiken tiedät, teet ja osaat minua paremmin niin minä luulen ja pahoin epäilen te ette minua, vaan minä teitä tarvitsen aavistin, etten koskaan en ikinä, milloinkaan minä pysty tämän parempaan kaiken sen, minkä täällä lapset, minä teille tein neuvoja annoin ja suojelin en korjata voi, mitä tuhosin hiuksesi kampaan kauniiksi taakse korvasi tämän kerran viimeisen yllesi talvitakkisi kylmän suojaksi autan kerran viimeisen silmäni mä suljen, teidät aikuisina nään onko hyvä, että tänne jään? jos kaikki onkin harhaa, unikuvaa vaan olenhan lapsi kahden vanhemman joilla lasta ei saisi olla ollenkaan hiuksesi kampaan kauniiksi taakse korvasi tämän kerran viimeisen yllesi talvitakkisi kylmän suojaksi autan kerran viimeisen rakas lapseni kulje kanssani vielä hetken viimeisen anna anteeksi, olen vaivaksi... en ole pitkään aikaan ollut enää oma itseni

Submitted by The Void — Apr 26, 2025