Elegia

joi poika senkin kuukauden ja aikaan kauniin aamunkoiton hän kouristeli itkien nyt viina veisi voiton niin äiti saapui huoneeseen valituksen kuullessaan hän vaiti katsoi juoneeseen kalmankalpeaan veti verhot ikkunaan ja otti tuolin alleen kun poika yski verta lattialle mitään sanottavaa ollut ei käsi tarttunut ei toiseen äidin katse ulos vei aamuaurinkoiseen niin kului tunti, toinenkin ja hiljeni sen pojan peti ja äiti ylleen haalarin ja saappaat jalkaan veti yli pellon pahaisen raahusti naapuritaloon astui varoen vähäiseen valoon... ei kiire vaivannut kysyjää vain yhdestä oli huoli: "soittakaa kirkolle kun poika äsken kuoli"

Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025

sanoit sä mitä vaan, niin mä sen kyllä mustamaalaan ikiomassani pimeässä komerossani käyttelen tummia värejäni mä mustamaalaan, mä mustamaalaan jos mä susta maalaan niin mä mustamaalaan jos mä levittelen kirkkaita värejä, siveltimeni alkaa niitä peitellä mä mustamaalaan, mä mustamaalaan sä oot niin innoissas, mä sut jo pian mustamaalaan sä et tiedä vielä kuinka sua huijataan et tarkkaan tiedä kuinka kunnolla kusetetaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan matkalla valoon ja väreihin putosin pimeyden ansoihin mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan, mä mustamaalaan mä mustamaalaan

Submitted by NecroGod — Nov 10, 2025