Aikamme orjat

Kaksi suurta sankaria palaa kotikaupunkiin. Juhlat heille järjestetään, sankarimme muistettiin. Miksi silti synkkä mieli, katse tyhjä kummankin? Sodan kauhut heitä painaa, rienaa päätä vahvankin. Herää, avaa silmät jo! Hiljaa nyt kuuntele minua! Herää, katso silmiini! Valheessa elää maailma! Herää, avaa silmät jo! Hiljaa, nyt kuuntelet minua! Herää, katso silmiini! Valheessa elät sinäkin! Rientää heitä vaimot, lapset, kaikki kaukaa katsomaan. Mieltä silti tuska painaa, avaa silmät muidenkin. Kauhu valtaa kotikylän, sota synkkä, hyödytön. Mitä tämä meille kertoo, avaako se silmämme? Herää, avaa silmät jo! Hiljaa nyt kuuntele minua! Herää, katso silmiini! Valheessa elää maailma! Herää, avaa silmät jo! Hiljaa, nyt kuuntelet minua! Herää, katso silmiini! Valheessa elät sinäkin! Mikä meitä aina vaivaa, nostaa aseet käsiimme? Katsokaa nyt naiset, herrat, miksi tätä siedämme?

Submitted by SerpentEve — Apr 24, 2025

Taistelkaa, toverit, tappakaa, henkenne uhalla! Menkää nyt katsomaan, vapaus oliko veren arvoista? Isiemme virheet kertaamme, vääryydet toistamme, erheet uusimme. Aikamme orjat, katsokaa! Uutta suurta johtajaa. Aikamme orjat, kuunnelkaa! Teidän uutta johtajaa. Eespäin miehet urheat, meit' isäin henget seuraavat! Hei! Eespäin veljet rohkeat, meit' isäin henget johtavat! Hei! Katsokaa mihin astutte, varokaa askeleitanne. Veressä me kahlaamme, isiemme virheissä. Aikamme orjat, katsokaa taaksenne. Sotilaat, valtiaan, itseänne varokaa. Taistelkaa, aikamme vartijat! Tehkää mikä oikein on! Ihmisyyden vaalijat, avatkaa meille tie! Aikamme orjat, katsokaa! Uutta suurta johtajaa. Aikamme orjat, kuunnelkaa! Teidän uutta johtajaa.

Submitted by Pestilence — Apr 24, 2025

Totuuden kuulin ennen muita, katsoin Ääntä kaikkeuden. Älä kysy miksi tiedän, Minä olen totuus. Tänä vuonna kaikki muuttuu, tänä vuonna kaikki näkee. Tänä vuonna kaikki kuulee, uuden totuuden. Tuhkavuosi alkaa tänään, kanna taltehen tavarat. Rakkaimpasi piiloon pistää, loppunut on alkutaival. Pahat muistot pois polttaa, jälkeen jättää onnen hetket. Hetken verran tuska tuntuu, haihtuu verhoon humalan. Vuosien saatossa kertyneet roskat, jäljelle jää vain jäähtyneet tuhkat. Turhaan keräät muistoja lapsi, Kadotus sen korjaa kuitenkin. Järkkymätön kolmijakso, valtaa pitää ainiaan. Kipua se silti tuottaa, menetetyn kadotus. Totuuden kuulin ennen muita, katsoin Ääntä kaikkeuden. Älä kysy miksi tiedän, Minä olen totuus. Tänä vuonna kaikki muuttuu, tänä vuonna kaikki näkee. Tänä vuonna kaikki kuulee, uuden totuuden. Tanssikaa, laulakaa ; tuska on poistunut. Pelastus saapunut onnettomien. Tanssikaa, laulakaa ; odotus on päättynyt. Kadotus koittanut lohduttomien.

Submitted by Warbringer — Apr 24, 2025

Kerron teille tarinan, vanhoilta ajoilta kadonneilta. Kertomuksen miehestä, jok' isänsä menettää. Kerron teille kostosta, ihmisten heikkoudesta. Pelottomista miehistä, silmittömästä raivosta. "Isä? Missä olet? Älä jätä minua! Isä! Älä pelkää! Kostaa aion kuolemasi! Pelkoani näytä en, rohkeana kohtaan sen. Viimein ääneen itken, hätähuudon viimeisen. "Toverit! Kuunnelkaa! Nyt teitä tarvitaan. Isäni kuoleman heille kostan, siis veljet - nyt hyökätkää!" Pelkoani näytä en, rohkeana kohtaan sen. Viimein ääneen itken, hätähuudon viimeisen. Rohkeana kohtaan sen, lajinsa viimeisen. Miekallani surmaan sen, lohikäärmeen viimeisen.

Submitted by Finntroll — Apr 24, 2025