Viimeinen Atlantis

"Veden pinta lähestyy Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään Aurinko laskee takanani ja laskee nousevan meren taa Polttoainetta on jäljellä vajaan tunnin matkalle Allani on pelkkää vettä" "Rantauduimme vedestä, laskeuduimme puusta Kävelimme, juoksimme, ratsastimme, lensimme Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni en yritä ohjata liikettäni Katson ylitse mittareiden, ylitse lukemien, ylitse ohjainten Tallennan tämän viestin muistoksi Ihmiselämästä muistuttavaksi katoavaksi radioaalloksi Viimeisenä maan päällä Viimeisenä sen yläpuolella Viimeisenä tallenteena" "SOS Salatkaa oma sijaintinne"

Submitted by BloodShrine — Apr 26, 2025

Olimme ohittaneet pisteen, jolta ei ollut paluuta, kuin valomerkin: lisäsyy juhlia Oli jatkovieraina täydelliset naiset, talollinen talentteja, idoleja, videoita Surutta puhuttiin puheen vuoksi, juomien vuoksi nousi hukuttaakseen Oli pullon puheenvuoro, minä(kin) nostin sen, join kaiken Nielimme viimeisenkin valheellisen lauseen Televisiosta katkesivat virrat, keskeytyivät mainokset Ja kanavien uutisvuodatukset, suorat lähetykset Musteni ruudun pinta tyyneksi kuin meri aalloton Kuvatulvaan syntyi patouma Ilman virtaa saamme nyt kuivua Ei meistä juopuneista kukaan tiennyt, kuinka aamuun selvittäisiin Katkesi puhe kuin sammuvien tähtien tanssit Sähkön palatessa jatkuisi juhlamme hiljentäen huutavan omantuntomme, mutta huono uutinen oli ainut uutinen myös tällä kertaa "Sinä aamuna terassilla vedin syvään henkeä kuin happi olisi lopussa Jäätikkö suli jossain kaukana Juhla jatkuin mutta juoma oli lopussa Kieltäydyimme uskomasta että uima-altaan vesi oli myrkkyä ja kusta Juhlat jatkuivat altaalla... Joimme myrkkyä ja kusta"

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

Niin kauan kuin saastuttaminen on maksutonta kaupan ulkopuolinen osapuoli maksaa laskun Lahossa mittapuussa riiput, se on kellukkeesi Pankki vei talon, ulosottomies veneesi Kalastit tontilla, autoilla, muovimaterialla Arvostusta, mutta hukutit kai avaimesi Rahtasit ostoskassissa rippeitä moraalista Repesi säkin pohja elintasovaatimuksista Käteistä kuivana ei ole edes leipään, tavaratulvan vietävänä puret hammasta Talouskriisi on syypää kaikkeen, vaan kauan eläköön kulutusjuhla Hukutit itsetuntoa, hukutit materialla Hukutit pelkoa ja heikkouttasi Kolme jos kahden hintaan saa tavaraa, halutaan tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä Hukutit kuluttajana, hukutit velallisena Hukutit luontosi ja vapautesi Kolmea kahden hintaan ei olekaan, lasku on tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä Ostoskeskus on suojana päidemme yllä Nauttien olosta yritämme hymyillä Parasta ennen on tatuoitu viivakoodiin Pilaantunut kilo sianlihaa, syö sydän, syö pää Aina löytyy niitä, jotka myy ja jotka maksaa Raha ei vatsaa täytä, koneen rattaat vain rasvaa Pankkien kaatuessa köyhä kansa pettyy Barrikadin palaessa kostonhimo syttyy Loppuun, kiitos, pakkolasku

Submitted by SerpentEve — Apr 26, 2025

220 kiloa sitä itseään joka vuosi läpi jäteputkiaivoista Viihdeteollisuus oli ajan tasalla, pimeä putki on paikka faktoja salailla Valot ja kamera, pidetään päällä kyllä Status quo, tuttua ja turvaa Mitä siis loimme Mistä me nautimme Minne hukuimme Viihdyttävään paskaan Viihdeteollisen liukuhihnan paskasade lankesi kasvoillemme, länsimainen bukkake Ei kukaan kompostoinut, syynä kuvaputkinäkö Olohuoneesi oli navetta Laitokset ja putkistot, lopputulos kitsch, sivistysvaltioille kumisaapasrivi Saippuasankareina nukahdimme unelmoiden, heräsimme naapurin vetäessä vessaa Siisti ja turvallinen viihde tyynnyttää ja rauhoittaa massoja Vallitsevan järjestyksen ylläpitäjät haluavat ainoastaan vallitsevan järjestyksen ylläpitämistä Säästä luontoa Minimoi kulutus ja kuole

Submitted by SerpentEve — Apr 26, 2025

Julistettiin radiossa: luonnonvarat loppuivat En kuullut Raahasin jo rakasta tavaraa evakkojonossa pitkin maisemaa Pysähdys voi tappaa, muutos pelottaa Minä pelkäsin liikkua Lentokoneiden lastina taivaalla ei ollut turisteja vaan pommeja Sinä päivänä ajoradoilla makasi ennätyspaljon raatoja Etäisten saarivaltioiden yhteydet katkaistiin, öljy loppui Happosateisten jokien varsilla vaelsi lapsia ilman vaatteita Pakeni lääkärit yli rajojen, rikkaat suojiin kaupunkimaastureiden Kun terroristi pukeutui Pradaan, oli kaupan vihreitä arvoja Vaarallisimmat fundamentalistit pakenivat tavaravuorien luoliin Tyhjää myyvä tankkauspiste oli päätepysäkki Marssimme sotaan maatamme vastaan Mies vastaan luonto viholliskontaktiin Tämä taistelu hävitään maalla, merellä, ilmassa Mies vastaan luonto viholliskontaktiin Me häviämme multaan, mutaan, myrkkykaasuihin "Me hiivimme evakkoina illan laskeutuessa Kuin luteet syöpäosastolla Pimeän turvin kaivauduimme kuoppiimme väsyneinä Oli niin kylmä että paikat irtosivat hampaista Maailman sisällissota oli syttynyt"

Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025

Lapsena kerrottiin: jos tuijottaa kiveä, voi nähdä sen kasvavan, hengittävän ja elävän Tuijotin aikani, onneksi pettyen oivalsin: kasvoin ja hengitin itse, opetuksen sisäistin Kiveen hakatut iäiset lauseet opettavat lapsenuskoa Vanhat asettavat vastaukset: "Kättä ylös jos on kysyttävää" Jotkut pyhittävät kirjoitusten jumaluuden Teko ei näe viisautta vaihtoehtojen Järki on kysyä, luonto ja tiede valita Olemme lenkkeinä ketjussa hetken ja siinä kaikki Ihminen on yksi ja kaksinkin yksin Tulevaisuus on määräämätön On siis oikein rakentaa, eikä vain tuhota ja väittää olevansa oikeammassa kuin muut Se, minkä kehdosta mukanasi kannat, sinut on opetettu uskomaan Odotat vapautta hautaan saakka, jonotat koska on tapana niin Olet kasvatettu tuote, takuuna ikuinen elämä tai luvattu maa Kumarrat voimaa ja valtaa ja kunniaa Kumarrat lapsen lailla uskontoa Niille, jotka opettavat ajo-ohjeita, voidaan suositella valtatietä helvettiin Ja niille, jotka odottavat vastauksia, kirkkoja, temppeleitä, satulinnoja Minä menen omin jaloin Minä menen maisemareittiä En usko sieluun, en usko vastakohtaan Elämän pelko on ainoa petoni Mikä on se kysymys, mihin ei ollut vastausta?

Submitted by Celtic Frost — Apr 26, 2025

Kartta syttyi palamaan Kynttilä kaatui, kun piirsin viivaa paperille A:sta B:hen Lyijyn lyhyt viisaus vastaa pitkää matkaa pimeydessä Lähtökuopassa unelmoin pakomatkasta Kaikuisipa uutinen jo bunkkereissa lisätietoja ulkomaailman tilasta Valottaisipa viesti kaupungin korjatuista porteista ja patsaista Vaan ei Viestintuoja, onhan niin, että tuhot korjattiin Ole järkeni valo ja rohkeuteni täältä paeta Viestintuoja, vaikka on niin pimeää, on kellareissa edelleen elämää Ethän lukitse ovea, aion täältä vielä paeta Ei tullut viestimiestä eilen, ei tullut tänään Sisälläni kuului: "Kuolen kai hämärään" Oli noustava itse ylös utopian raunioista Ei unelma valoa vaadi, vaan rohkeutta

Submitted by NecroLord — Apr 26, 2025

Raavin itseni ylös tuhkasta, nostin katseen navastani ja panin merkille: koko vitun maailma oli iso tulipaloalue Tuli lämpötilan ja vedenpinnan nouseminen, maastopalot leveinä tsunamiaaltoina Tuli pandemiat, talouskriisiterrosistit, tuli palava halu nimeltä pyromaani Kuka sytytti langan Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää Oman pään pääoma, yksilökeskeisyys Keräsin materiaa, tarpeista viis Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt, se keksittiin Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan, ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme, totesin: "Vain muovi elää ikuisesti" Vesi hukuttaa kaiken, vesi nousee Runko on puuta, pää on rikkiä Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle jätämme jälkeemme vain muovia ja paskaa Rikkipää Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta ammumme hätäraketteja tyhjälle taivaalle Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä oli liian lyhyeksi säädetty ja tämän tästä valta korruptoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä hedelmiä Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti, yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi Vaikka systeemistään järki puuttui, linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun Veden pinta nousee ja nousee ja nousee

Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025

Haaskoja ja lokkeja, ihmishaaksirikkoja Sumu rantaviivalla siivilöi freoniaaltoja Mantereet kai liikahtivat, meri metrejä vajosi Suuri sininen vetäytyi jattiläisaalloksi Ekokatastrofi Humaani tsunami Evoluution sykli Edessä epilogi Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, varmin keino päästä hengestään on jäädä rannalle makaamaan Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jalkuu, on korkealle ehdittävä Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä lentokentän päähän pääsi puolet Loput on kuolleet Kramppaavilla jaloilla raavittiin kalkkiviivoja Ei ollut enää tunteita, vain kooma ja amok-juoksua Rannekello, pulssimittari, rakennekynnet, vahvin voittaa Merkkikengät tahmeina kynsien haljettua Tien vasempaan laitaan köyristyivat nuo, jotka uskossaan katseensa ylös luo Taikauskon, kiihkoilun ja vainon sain jättää taakseni, kun toisen laidan hain Oikealla ylpeät laulaen hoki: "Sankari kuollessaan on paras toki" Marssivat ankat jonossa vesirajaan Me muut, me muut juoksimme keskeltä ja lujaa Kuolemasta kuolemaan antibiootit estivät yhä uudestaan Haluan levätä, en juosta enää, kliimaksien intervallit jättää Vedän happea ja ehkä jaksan metrin Juhlistaisin lepoa, kuolemaa, ei, ei, haluan sittenkin taistella kilpailussa täällä Hukkuvan planeetan pinnan yllä "Edessä lauma lentokoneita viimeisellä suoralla Lennän joukon kärjessä länteen Allamme vesi halkoo maan, jää murskautuu, rajat huuhtoutuvat Kalliot luisuvat mereen, muta puhdistaa rannat kellujista Höyry polttaa vuorten eläimet Loppuräjähdys"

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 26, 2025

Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava, jossakin vaiheessa on lasku maksettava, jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin, nyt jäätyisin hengiltä pois kyydistä, jos hyppäisin Kerosiini palaa, horisontin yllä aurinki - se laskee, kauniimpana kuin koskaan Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä on lyhyesti: ei ole eloonjääneitä Musta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminen Katkaisen pian virran, säästän voimavarani En osaa uida, silti yrittää voin kaikkeni Taistellen pinnan yllä, haukkoen happea, suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkä oppineet lentämään omin siivin, emme kontrollia hakien olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien, vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta (Hulluuden me hallitsimme) Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri (Muureja me rakensimme) Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta (Lopussa me hävisimme) Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollut syytä säilyttää Säilyy kaaos kontrollissa Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjääneiden, toivon rippeiden matkaa on taitettu liiankin kauan Näen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydistä kaiken turhan painon pois Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi Nojaan pehmeään istuimeen, tallennan tarinani Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen

Submitted by Immortal — Apr 26, 2025

Jääkarhut kyllä jäävät elämään, jos ne vaihtavat väriään roskameressä Siivekkäät pesivät styroksiin jo silloin aiemmin meitä paremmin Meren yllä on manner muovia Lauttana peittäen Eurooppaa Syvään nukkuu viimeinen Atlantis Koneen siivet aaltojen varassa Yksi matkaaja tarinan lopussa Jääkarhut kyllä jäävät elämään ilman jäätä Eloonjääneellä, silminnähneellä tavoitteena vain selviytyä Minimoida vahinko ja tuho, kasata maailma pala kerrallaan Eloonjäänyt jää kadonneeksi Syvään nukkuu viimeinen Atlantis Vihdoin nukkuu viimeinen Atlantis Syvään hukkuu viimeinen Atlantis Vihdoin hukkuu viimeinen Atlantis

Submitted by NecroGod — Apr 26, 2025