Raunioissa

Uhrattuina ovat sydämien liekit uhreina elämän verestä veressä viattomat lapset kauneus kasvoillaan epäpyhyyden edessä Uhrattuina ovat sielut syntymässä tyhjyyden lyhtyjen loisteessa loiste palvoen pimeyden valoa loiset loisten joukossa Hänen nimessään ihmisten siemenet syntymättömät syntyneet hänen nimessään synnittömät syntiset käärmeen kielestä kyyneleet itkeneet Uhrattuina ovat he luusta luodut katraat kulkien kuoleman virrassa virta ihmisyyden verestä silmä silmästä, usko elämän edessä Uhrattuina ovat roikkuvat lihat turmeltuneet elämälle elämä tietoisuuden askeleena silmän katse kuoleman yllä Hänen nimessään ihmisten siemenet syntymättömät syntyneet hänen nimessään synnittömät syntiset käärmeen kielestä kyyneleet itkeneet He, saattajat...

Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025

Istut hiljaa, suusi täynnä hiekkaa tomua, tuhkaa, kasa turhaa lihaa vain sylkesi nuo turhat sanasi tietää sinä et ole yhtään mitään! Silmäsi syön, katseesi nielaisen! Sanasi omistan, puheesi hukutan! Sielusi hautaan muistoni sisään sinä et ole yhtään mitään! Kurkkusi tukossa valheita tuttuja totuuden siemen syvällä piilossa vatsalaukkusi auki, suolesi solmuun armoa kerjäät saamatta sitäkään sinä et ole yhtään mitään! Tulevaisuutesi kuin sairaan eläimen lyhyt, kituva, ilman lohtua silmäsi kuivaan, kyyneleesi juon sielusi hukutan itseni sisään sinä et ole yhtään mitään! Silmäsi syön, katseesi nielaisen! Sanasi omistan, puheesi hukutan! Sielusi hautaan muistoni sisään sinä et ole yhtään mitään! Makaat maassa hiljaa, kehosi vuotaa sanoja tuttuja, verenpunaisia suusi täynnä hiekkaa, elämäsi katoaa kurkkusi ummessa, huutamaan lisää sinä et ole yhtään mitään! Silmäsi syön, katseesi nielaisen! Sanasi omistan, puheesi hukutan! Sielusi hautaan muistoni sisään sinä et ole yhtään mitään! Sinä et ole yhtään mitään!

Submitted by NecroGod — Apr 26, 2025

Väärän polun valitsit, siellä hänet kohtasit silmistä palon näit, iskuista kiihkon tunsit kellarista heräsit, sidottuna, vaatteitta häväistynä, raiskauksen uhrina Jääkylmä lattia, ketjujen raastava kolina vanhan veren mätä löyhkä, huumaava eritteitä seuraavat toukat, torakat sinusta nauttivat, omakseen ottavat Uhrina sairaan! Olit ruokkija himojen, halujen vastaanottaja sairaan mielen tuotosten pienen hetken päätös muutti lopun elämäsi tuli sinusta sairaan mielen innoittaja Uhrina sairaan!

Kohmeinen maa lämpimän veren kyllästämä tuttu naama vasten maata iho harmaa, kuolemankalpea et sitä meinaa tunnistaa omaksesi Tämä tapahtui sinun kätesi ansiosta laskit surutta maahan ensimmäisen veren lunastan kostoni, vaadin takaisin omani nyt on sinun veresi vuoro Lasken sinut maahan paikkaan jossa veljeni tapoit nyt sinusta vuorostaan pakenee henki minun vuoroni vuodattaa vertasi Se oli sinun viimeinen virheesi kun veljen minulta riistit kostoni suloinen on raudanmakuinen silmä silmästä, veri verestä Maa jälleen lämpimän veren kyllästämä vieraan naama vasten maata iho kauniin harmaa, kalmankalpea ei sinun omaa vertasi Lasken sinut maahan paikkaan jossa veljeni tapoit nyt sinusta vuorostaan pakenee henki minun vuoroni vuodattaa vertasi

Submitted by Infernal Flame — Apr 26, 2025

Ei kysymyksiä, ei vastalauseita ei niskurointia, ei ajatuksia omia tuki suusi, tiedä paikkasi pyyhi kyyneleesi, tiedät kohtalosi Tapa... jumalasi nimeen! Tapa... jumalasi! Ajattelematta käskyjä totellaan valheilla ajatuksiamme ohjataan kiero mieli ajaa omaa etuaan rinta rinnan kohti kuolemaa marssitaan Vanno nimeen, vanno tekeväsi vanno verellä, vanno tappavasi vanno nimeen jumalasi, vanno tekeväsi vanno verellä omallasi, vanno tappavasi Tapa... jumalasi nimeen! Tapa... jumalasi! Ajattelematta käskyjä totellaan valheilla ajatuksiamme ohjataan kiero mieli ajaa omaa etuaan rinta rinnan kohti kuolemaa marssitaan

Submitted by SerpentEve — Apr 26, 2025

Kääntyillen omassa haudassaan läpimärkänä omasta verestään etsien vapautusta tuskasta sitä koskaan saamatta Kylmät ruumiit ympärilläsi pinottuna vuotavat päällesi joukkohaudassa viimeinen elossa raatoja, kymmeniä kuolleita Sinut monttuun heitettiin, elävältä haudattiin silmäsi unohdettiin, huutoasi ei kuultu kun sinut sinne jätettiin, sinut monttuun heitettiin elävältä haudattiin, silmäsi suljettiin... Halvaantuneena huudat apua seuranasi verta, multaa, matoja kyyneleesi sekoittuvat vereen veri valuu allesi, viereen Sinut monttuun heitettiin, elävältä haudattiin silmäsi unohdettiin, huutoasi ei kuultu kun sinut sinne jätettiin, sinut monttuun heitettiin elävältä haudattiin, silmäsi suljettiin... Elämäsi (sinulta) surutta riistettiin silminnäkijät (ympäriltä) vaiennettiin kaikkialla (ympärilläsi) toisten ruumiita sinä ainoana vielä elossa Sinut monttuun heitettiin, elävältä haudattiin silmäsi unohdettiin, huutoasi ei kuultu kun sinut sinne jätettiin, sinut monttuun heitettiin elävältä haudattiin, silmäsi suljettiin...

Submitted by Pestilence — Apr 26, 2025

...Sillä jälleen on sammuva tuo kansan surkea karja häpeän onni kuoleman ilossa suru synnitön on syntyvä uudelleen harmaa kuolema tyhjyyden ontossa lihassa ...Sillä kuolevat ovat he, nuo elämän palvojat, nuo heikot orjat! Viimeisellä kuoppaisella matkalla kehosta syvään hautaan ikuisuus aamutähden valon loisteessa kyynel karvas, luista lihan kuluttanut ...Sillä nuo kuolevat ovat itse kuolemalta kätensä ristijät kaikuvat riimit lihan säälistä häväistyksen urat kasvoillaan veri vihdoin viinistä esiin virrannut! ...Sillä riippuvan lihan venyneet syyt ovat kuolemaan asti avoinna ristillä haavojen vuolaissa säikeissä vallan hurma ja virta tavoittamaton elämä, kuoleman käsillä ...Sillä kaikkeudessa on kaikki ja kaikessa ei ole mitään! Synnissä syntyvän syyllistävä taakka aamukasteessa uuden elämän väistämätön tuho! ...Sillä nuo kuolevat ovat itse kuolemalta kätensä ristijät kaikuvat riimit lihan säälistä häväistyksen urat kasvoillaan veri vihdoin viinistä esiin virrannut!

Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025

Isä oman veljensä syö suku sammuu pala palalta kylmän kehonsa lämmittää oman kotinsa liekeissä, raunioiden tulessa Äiti oman lapsensa kuristaa raiskaa oman veriperintönsä sairauden siemen itänyt loppuun rakkaus muuttunut hulluudeksi Tunnet hengen salpautuvan sisälläsi raskas tuhka täyttää keuhkosi avonaiset silmät palavat umpeen rikin pistävä löyhkä ilmassa Säteilyn tulisen tunnet ihollasi keho peitettynä rakkuloilla palon arvet muokkaavat kehosi uudelleen syntymään Rauniot jäljellä perheonnesta vaaleat luut loistavat kuunvalossa jäljellä vain kylmyyttä, pimeää aurinko ei korista tätä viimeistä päivää Kotisi tehty tomusta, tuhkasta asukkaat luusta, ei lihasta päivä jolloin aurinko sammui kaikki elävä ympäriltä loppui Luiden valtakunnassa kotisi on jokainen keho kalpea, lihaton kiiltävää, valkeaa joka puolella yksi väri koristaa kaikkia

Submitted by Corpse Grinder — Apr 26, 2025