Kuolemanpalvelus

Turtunut kaikkeen ympäröivään väkivaltaan, tuhoon, kuolemaan tunteet märkivät ulos kehosta vain ontto kuori pitää ruumista kasassa Mikään ei pysty satuttamaan mikään ei pysty koskettamaan Kuin katselisi kaikkea takaa saastaisen lasin, puhtaus on kuollut mukana muiden tunteiden vienyt mukanaan kaiken kauneuden, kaiken rakkauden, kaiken hyvyyden Ontto ruumis kantaa elämän irvikuvaa tuntematta lainkaan rakkautta taikka vihaa köydestä tehty solmio, koristaa kaulaa harmaata silmät kuolleet kuvastavat viimeisiä tunnetiloja sielu tarpeeton kuollut sinun sisältä elämän oman olet nyt riistänyt itseltäsi Mikään ei pysty satuttamaan mikään ei pysty koskettamaan Katsomalla liian kauan syvyyteen löydät itsesi sieltä, löydät oman tuhosi

Submitted by NecroGod — Apr 26, 2025

Silmänräpäyksessä elämät muuttuvat pysyvästi silmänräpäyksessä unelmat kuolevat, murskaantuvat sekaan veren, lian ja saastan mitään hyvää ei seuraa tästä... Sinun anelusi ei tee vaikutusta sinun uskomuksesi vain ruokkivat tulta et saa haluamaasi mukaan ei sinua täällä kuule kukaan! Kymmenet elämät loppuvat, sadat täysin muuttuvat ystävät, läheiset surevat rauniohin kuolleita pyhän sodan sanansaattaja uskoonsa sokeutuneena uhraa itsensä, paratiisiinsa uskoo pääsevänsä

Submitted by Dahmers Fridge — Apr 26, 2025

Me olemme mätä kansa, ihmisyyden irvikuva me olemme häpäisty kansa, vailla katumuksen siementä Me olemme ne, me olemme kuolleet! Me olemme ne sieluttomat, huutaen hengen eloa me olemme elottomat, elollisessa ruumiissa yhdessä me tuomme kaiken kuoleman me olemme ne, me olemme kuolleet! Me olemme epäpyhiä, olemme häpäistyjä meissä elää sairaus, raiskaamme puhtauden Me olemme loisia, loisten kimpussa me olemme ne, me olemme kuolleet Emme etsineet kadotusta, me synnyimme siihen, kaikessa tyyneydessä, astuneena hautaan emme kestä elämän meille asettamia ehtoja, olemassaolomme kaari katoaa, kuolee! Me olemme mätä kansa, ihmisyyden irvikuva me olemme häpäisty kansa, vailla katumuksen siementä Me olemme turmeltuneet, tuhoamme kaiken elon koskemattomuus valuu teidän veressä Arvomme on ruumiiden määrässä me olemme ne, me olemme kuolleet!

Liian kauan ajatustensa kanssa hiljaisuudessa sanomatta sanaakaan liian monta elämää riistänyt hiljaisuudessa sanomatta sanaakaan tunteitta tappaa, ääneti pois katoaa ilman neuvonantajaa, ohjeita, suuntaa ase ja mies jälleen lunastanut paikkansa yksin elää päätöstensä kanssa Sokaistunut kohteesta, kaikki näyttäen uhrilta harkitsematta niittää, korjaa satoa omatuntonsa hyljännyt, syntinsä mielessään sovittanut harkitsematta niittää, satoa elon korjaa Yksin huoneessa, kymmenen neliön arkussa oman päänsä sisällä, yksi ammus jäljellä toinen silmä auki, toinen suljettu hengityksen pidätys, päättäväinen puristus viimeinen tehtävä käsillä, päätöksen antaja käsissä sylkee vihan, sylkee kuoleman syyttäjän, tuomarin, valamiehistön näet heijastuvan peilistä Tuomion viimeisen langetat huutaen aseen piippu suusi täyttäen kaukaisuuteen katoavat arvomerkkisi, mitalisi yksin kohtaat tuomiosi

Submitted by johnmansley — Apr 26, 2025

Minne ovat kaikki luusi kehostasi kadonneet? Minne menneet ovat kaikki viimeisetkin ylpeyden rippeet? Kuinka luulet enää saavuttavasi yhtään mitään? Kuinka luulet enää kenenkään kunnioittavan? Lampaana lampaiden joukossa nöyristelet ja kumartelet, hyväksyntää tavoittelet ympäröimänä vieraiden kukaan sinusta välitä ei! kukaan sinua muista ei! Anteeksipyytely saatta sinut läpi arvottoman elämäsi ja anteeksi pyydät myöskin päätöstä tätä Kuittaa viimeinen lippusi päätä kallistamalla kerro viimeinen toivomuksesi ainiaasti hiljenemällä tähänkö pyrit koko elämäsi ajan? Näinkö saavutit kaiken mistä ikinä haaveilit? Ei kukaan eikä mikään kuole mukanasi vaikka niin kuvittelit ja itsellesti sokeasti valehtelit Syytä et löydä elämääsi jatkamaan! Syytä en löydä elämääsi jatkamaan!

Submitted by BloodShrine — Apr 25, 2025

Katkaisen kyyhkyltäsi siivet, syljen raivoni myrskyten rauha tukehtukoon omaan vereensä, elämä tyngistä valuen silmistäsi ei loista elämän palo, teoistasi huokuu luovutuksen halu kylmä kehosi antautuu tyyneys maailmassasi tukehtuu Armosi ei minussa elä! Säälisi ei minua kahlitse! Kuolema minussa, eläköön! Valtasi sinun kuihtukoon! Surkea köyhä, sukusi sinun, kuolkoon! Perintö minun, eläköön! Orjanasi en suostu elämään! Leikatessani rauhalta siivet amputoin kaiken mistä saarnasit raajoitta matelee ja edessäni maan voitelee Häpeääsi, tappiotasi et voi kieltää, sukusi tyrehtymistä et voi estää verilinjasi loppuu käsieni kautta, vuotavana tähän paikkaan Sinä et tule perimään tätä maata, ennustuksista huolimatta pelon siivittämin siivin etenen, kaiken edessäni niittäen

Submitted by NecroLord — Apr 26, 2025

Kulkutaudin mukanasi toit, lahjoitit sen kanssaeläjille vitsaus suurin ja armoton, sinun kehosi sairas eloton Perheesi kuoli mukanasi ystäväsi kuolevat edelleen perintösi on raatojen sarja syy on sinun tautisen huoran hautuumaa jalkojesi alla askeleet ruhojen päällä viimeiset levonsijat kuuden jalan syvyydessä Sankarin asemaa et tule ikinä saamaan haudallsei ei merkkiä, ei muistoa synkän elämäsi loppu tulee olemaan synkempi haavat ja arvet siitä muistuttaen Saastunut kävelevä ruumis häpeäksi olet itsellesi ja elollesi vieden muutkin mukanasi kuljet seurana raadon löyhkän Tiesi tänne päättyy jäänteet maallisen kärsimyksesi matojen ruoaksi maatuu luut sinusta muistuttaen

Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025

Silmät tänään sulkee, edessä sanojen viimeisten elänyt kuollakseen, kuolee elääkseen viimeistä hetkeä vaalien, lopun aikoja kunnioittaen tänä päivänä, nyt tänä hetkenä Syntymässä näit elämän valon, kuolemassasi koet ikuisen kirkkauden kansakunta seuraa sinun lähtöäsi hengitystä pidättäen, odottaen, odottaen viimeistä päätöstä, kiittäen, kiittäen Veren vuodatat, elämäsi näin luovutat lihasi antautuu, voimasi hiipuu elämäsi liete häviää, synnit kuitataan kehon nesteistä nautitaan, ehtoollinen tarjoillaan! Maljassa käärmeen myrkky, puhdistaen sinut elämästäsi juo nyt niin kuin et ikinä olisi juonut vadilla rippunut liha, tyydytys viimeinen ehtoollisesi näin nauttien Ylistetään sinua lähdössäsi, kuoleman palvellessa sinua marmorilaveri antautumisesi alla, aamutähden loisto ylläsi vapautuneena arjen kahleista, irti maallisesta elosta Tunne veitsenpisto ja myrkyn imeytyminen omega ihosi koristanut on syntymästäsi lähtien nyt kuoleman palvellessa sinua, puhdistaen sinut elämästäsi syleile sitä nauttien ehtoollisesi

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025