Vuoroveri

Niin hauras ja hento on mieli pojan kasvavan Ensisanoina perkele ja se toinen herranne Sekavat sanat mua myrkyttää ja käsi äidin muka parantaa Ja piilossani sitä peljäten, lasken kahdeksaan ja nukahdan Pelkään lauseita isäni, elo harhaanjohdetaan Ja vaikka opetuksen sain, tie seuraa johtajaa Miksi poikansa jätti? Äiti, herää vastaamaan! Kuin vapahtaja orjiaan ohjaa Epätoivoon johtaa tieltä, jonka rakensi murtuville Ei nuku vaan uneen seuraa Valitsee vain hauraat tuo Vapahtaja! Kun on valotkin sammuneet, huoneeseeni kaikuu askeleet Tuo hoipertava hahmo syyttää kurjuudesta minua Vaikka omaksi kuvaksi loi rakastava äiti lapsensa Vuodet valuu ja kuihtuu itsetunto vuoksi \"Jumalan\" Kuin vapahtaja orjiaan ohjaa Epätoivoon johtaa tieltä, jonka rakensi murtuville Ei nuku vaan uneen seuraa Valitsee vain hauraat Vuoroveren vaihtaa ja hautaa haaveet

Submitted by Warbringer — Apr 25, 2025

Ystävyyden laitamilla lojaalisuus punnitaan Luottamuksen raunioilla kahleet vahvat murretaan Kiroan sen päivän, jolloin sinuun aloin luottamaan! Kallis on hinta, jonka siitä jouduin maksamaan Tähän asti uskoin - se pidetään mikä luvataan Jäi sanat vailla merkitystä, teot puhuu puolestaan Käsi jonka hyvin tunnen, satuttaa, selkään puukottaa Raadeltuna, runneltuna, kaadun maahan makaamaan Kahdet kasvot tuijottavat katsettani sameaa Vain verijäljet maassa tapahtuneen vahvistaa Halpa on hinta, jolla ystäväkin murhataan Kiroan ja kärsin! Kaadun, vaan en murru! Käsi jonka hyvin tunnen, satuttaa, selkään puukottaa Raadeltuna, runneltuna, kaadun maahan makaamaan Kahdet kasvot tuijottavat katsettani sameaa Ehkä tähän kuolen, muttet mieltäni saa murtumaan

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 25, 2025

Taakan valtaisan harteillaan kantaa Sitä suostu ei jakamaan Hampaat irvessä kaikkensa antaa Kaatuu ennen kuin luovuttaa! Vimma sisäinen eteenpäin piiskaa, oman onnensa takomaan Esteet, vastukset edestään liiskaa Hajottaa minkä rakentaa Järki vankina vimmaisen lihan, käytön puutteesta sumenee Ihmisyys alla inhon ja vihan maassa ryömien matelee Vallan viinillä maljansa täyttää Siitä juopuen hallitsee Peto sisällään luonteensa näyttää Heikon tieltänsä raatelee Suustaan kiitosta harvoin saa kuulla Käsi auttanut katkaistaan Tänään ylväänä jalustalle astuu Kasvaa itsensä kruunaten Minä määrään ja muille jää vastuu Se on puhetta jumalten Epätoivoaan suostu ei näyttää Pelot voimaksi valjastaa mitään keinoa kaihda ei käyttää, joilla halutun saavuttaa Nälkä ahneen vain syödessä kasvaa Kateus päätänsä kohottaa Veli kääntyy taas veljeään vastaan Mitään suostu ei oppimaan

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 25, 2025

Paimen puuhun naulittu laumaansa valvoo Liekaan sitoo tahdottomat Nimen valon, armon Hädässä voimansa unohtaen Tarpeetta itseään alentaen Polvistuu edessä kasvottoman Kumartaa kuvia elottoman En ristiäsi enää kanna, Jumalaasi tunnusta Mattoani maahan laske, kuun sirppiä kumarra Sieluani muille anna, sarvipäätä palvele Polun oman etsii katse Löydän kyllä perille! Elonsa kurjuutta ylistäen Rippeitä almujen pois keräten Ihailen tekoja marttyyrien Vaeltaa polkua kärsimysten Pyhä paimen vuotaa verta vuoksi karjan pahaisen Rakkaudesta, Isästänsä horisten Lammaslauma hurmoksessa samaa mantraa sopertaa Heinikossa happamassa laiduntaa

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 25, 2025

Nuku, sa kohtuni kitkerä marja Sun untasi valvoa saan Vaikk\' isäs\' sun kolmasti kieltää Ja kiroaa uudestaan Uinuos vaan, uinuos vaan Ei elo emääsi kukkasin koristellut Ja kovaa on kamara maan Ei lempeä tuulonen tuuditellut Pienoista kehdossaan Uinuos vaan Uinuos vaan, uinuos vaan Synnistä syntynyt syntisen laps\' Lohdutta taivaltamaan Luovuta luomesi, vaivan ei väärti Aukaista konsanaan

Submitted by Iron_Wraith — Apr 25, 2025

Kehdossaan hedelmä haureuden On emonsa vierellä valittaen Kuin ruusu kuihtuva lakastuen Taipuen painosta katumuksen Sai elonsa evääksi tahritun maineen ja seurakseen kurjuuden Syntynyt maailman pilkattavaksi, piiaksi vauraiden Synnistä siitetty kirottu lapsi Vain äpärän merkin taakakseen saa Ei suvusta poloisen pelastajaksi Ei nimeään kantaa saa! Kehtoa hiljalleen keinuttaen Nukuttaa syyttömän imeväisen Kurjuuden keskellä piehtaroiden Kuuntelee tuhinaa pienokaisen Synnistä siitetty kirottu lapsi Vain äpärän merkin taakakseen saa Ei emosta poloisen pelastajaksi, sen aavistaa Lapsensa kehdosta pois nostaen Kauneimpaan huopaansa kapaloiden Itkien rannalle laahustaen Lammelle luovuttaa jälkeläisen Vain tyhjänä keinuva punainen kehto, pienestä lapsesta muistuttaa Lie unohdus ainoa elonsa ehto, kun vastuuta muut ei jaa!

Submitted by Warbringer — Apr 25, 2025

Isäänsä tarkkailee – oppia saa Miehet ei itke, ei armoa jaa Voimalla maailma muokataan Nyrkeillä tahdonkin saa taipumaan Ei sanaa kahta tuhlata turhaan Teoistaan mies kyllä tunnistetaan Pelolla ihmistä hallitaan Vihalla omaansa puolustetaan Myrkkyä katkeraa maljaansa kaadetaan Kasvattaa vihaamaan, muita halveksimaan Rujoutta palvomaan, kipua tuottamaan - mutta ei unohtamaan Poikansa koulii samoin aikanaan Ketjua kykene ei murtamaan Muokaten pojastaan kaltaistaan Ihmisyys roskana pois lakaistaan Väkivalta, tiivis side sukupolvien Solmii yhteen teot poikain, esi-isien Mielikuvaa itsestään käy suotta tutkimaan Peilikuva jumalasta vastaan tuijottaa Kehällä samalla taas tarvotaan Ei vastuuta teoistaan käy kantamaan Kaltaistaan sokea taluttaa Loppumme alkua näin pedataan Orjalauma kiskoo kahleitansa, vääntelehtii tuskissaan Ruoskan iskut tuntee kehollansa, kärsimystään valittaa Ei armon valo lankea ylle, Kiduttajaa piinataan Koston kierre piestylle, lohtuansa tarjoaa

Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025

Saalis syntinen, vallan käärmeen vaistoaa Vainuaa tuon heikkouden Himoansa seuraten Taipuu tahtoon lihan ja maan Kietoo syliin kaivaten Lohtua hän tahdo ei Nautinnon saa hurmeisen Kaukana uinuvat häpeän linnut Ne saattaa sun matkalle ajatusten lähteille Valtaasi, taakkaasi koskea en saa Poissa on silmistä väri kauneuden Viaton ja suruton oli tytön maailma Kunnes toisen totuuden löysi sinusta Avunhuuto vaimea, sitä isäsi kuule ei Tartuit käteen tuon pelastajan, käärmeen julman salakavalan Tunnet loisen ihollasi imeytyvän pyhimpään Lamaantunut enkeli Kasvot häpäistynä nauttien Kuuletko jo tuon siipien havinan Pelkäätkö taivaasi punertuvan yllä hautasi Syyllisyys, inho, tunteet intohimon on Kaukana uinuvat linnut häpeän Altani saa vaikka vajota maa En nöyrtyä voi ja lähteä pois Seuraa minua! Altani saa vaikka vajota maa En kivusta sun välittää saa Seuraa minua!

Submitted by johnmansley — Apr 25, 2025