Vain toinen heistä

Unen ja valveen rajalla Kylmissäsi täriset Sammutettujen valojen alla Ajatukset jossain muualla Luulet kohtaavasi jotain suurempaa, jälleennäkeväsi rakkaimpas Mut mullan odottaa vain saastaiset lierot Ne ruumiisi raiskaa ja muistosi häpäisee Ei tullut vastaan autuutta, ei sataa neitsyttä Yksin kuolet niin kuin yksin elit Ei kukaan muista häntä joka varjoissa hiipii Ne muistetaan jotka uskoo elämään Lierot varjoissa hiipii Muiden saavutuksia kadehdit ja halveksit Omaa polkuas, haparoiden vaellat Koskaan kiitosta et osaa sanoa Kipuat ylle muiden, mutta totuuteen vajoat Luulet kohtaavasi jotain suurempaa, jälleennäkeväsi rakkaimpas Mut mullan odottaa vain saastaiset lierot Ne ruumiisi raiskaa ja muistosi häpäisee Ei tullut vastaan autuutta, ei sataa neitsyttä Yksin kuolet niin kuin yksin elit Ei kukaan muista häntä joka varjoissa hiipii Ne muistetaan jotka uskoo elämään

Submitted by The Void — Apr 25, 2025

Yksinään, jo vuosikymmentä, monta, en muistakaan. Olen ollut, sidottuna tähän taloon. Tähän tunteeseen. Odottaen, että pääsen pois. Tai että joku tulisi. Edes hetkeksi. Edes joskus. Vain enkeli valkoinen, vieraanani käy. Uneen minut tuudittaen, taas tunnen tutun näyn. Rauhoittavan vaikutuksen, tunnen hänen kosketuksen, vai onko se harhaa lääkkeiden. Aamuun herään, vai iltako vielä lie, en pysty sanomaan. Ajantajuni seisoo, on sameaa päivät, yöt, kaikki. Odotan, että joku tulisi. Kävisi ovesta sisään. Edes hetkeksi. Edes joskus. Vain enkeli valkoinen, vieraanani käy. Uneen minut tuudittaen, taas tunnen tutun näyn. Rauhoittavan vaikutuksen, tunnen hänen kosketuksen, vai onko se harhaa lääkkeiden.

Submitted by Iron_Wraith — Apr 25, 2025

No lyrics have been submitted for this track yet.

Nousin päälle kaipauksen, harmaan tunteen eilisen Kiduttajan saappaisiin astuimme ja kasvoimme Tie pitkä näkyi edessä, jäähyvästejä takana Ikiuneen vaipui ystävä, seurakseni sain vain ikävän Surusta voimistuu kasvotkin kätketyt Jäljissä kulkueen, suruisan saattueen Vuosien jälkeen taas maljan me nostamme Ei luovuttaa saa, ei vaikka kuolemme Kädet nyt nostakaa, yhdessä poistumme Saattoväki kaiken kaataa Hyiseen vereen uskomme, vapahtajaa nautimme Väki seuraa surusanomaa, heille tämän veisaamme Surusta voimistuu kasvotkin kätketyt Jäljissä kulkueen, suruisan saattueen Vuosien jälkeen taas maljan me nostamme Ei luovuttaa saa, ei vaikka kuolemme Kädet nyt nostakaa, yhdessä poistumme Saattoväki kaiken kaataa

Submitted by Corpse Defiler — Apr 25, 2025

Kipuni on ainut joka ruhoani halaa Viillot kuin vahingossa ihoani maalaa Niin hento on se raja mikä hengen määrittää Palaako halu elämän, jos henkiin jään? Tirisevän ihon alla nautinnosta kyden Lohtua turhaan etsin, kivusta hajoan On tullut aika tyhjyyden, aika päätöksen Metsän luokse haluan, pois katoan Huuto on vaiennut, suu täynnä multaa Raajat jäykät kouristuneet, mätänevät haavat nuolen Sammal juurtuu ihon läpi, madot korvan kovertaa. Sormet mustat hyytyneet ja lopulta olen maa. Kai luontoäiti minut luokseen ottaa? Lehtometsän hellään huomaan maadun. Ei kukaan oota talossa josta valo hiipui Lasten majan eteen, romahdan Tumman tammen alle päädyn makaamaan Irvokas on varjo, kuoleman Huuto on vaiennut, suu täynnä multaa Raajat jäykät kouristuneet, mätänevät haavat nuolen Sammal juurtuu ihon läpi, madot korvan kovertaa. Sormet mustat hyytyneet ja lopulta olen maa. Kai luontoäiti minut luokseen ottaa? Lehtometsän hellään huomaan maadun.

Submitted by Immortal — Apr 25, 2025

Kylminä öinä kolkuttaa Palan repii kerrallaan Laukauksesta syntyy uudestaan Pakottaa sen kaiken pahan kantamaan Uuden alku vapauttaa, kaiken korjaa aikanaan Nostaa jalan haudastaan, sylkee päälle valtiaan Jäinen tunne suonissain Itsestään taas muistuttain Elon voiman ammentaa Kun vei luoltain sen ainoaan Muistojäljet viiltää haavat auki Peittää murheen toiseen autuuteen Kaiken jälkeen sielunsa unohtaa Silti varjoaan ei pysty unohtamaan Uuden alku vapauttaa, kaiken korjaa aikanaan Nostaa jalan haudastaan, sylkee päälle valtiaan X2

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 25, 2025

Jokaisessa lauseessa viha, toivo ja rakkaus uskoineen On kaikki tallella Sen minkä tahdoin, sen minkä toivoin Vääräksi kääntyi, pahaksi kasvoi Taas kaivan hautaani, syvälle kuoppaan sieluni Ja siitä suosta nousta voin Teen sen niinkuin ennenkin Jokaisessa katseessa Minut unohdetaan, minut murhataan Odotetaan kaatuvan Nyt saat kuulla viimeisen Laulun se kaataa puhtaimmankin Kaatukoon maa Tuhotkoon sen kaiken tuskan Kaatukoon maa Tuokoon mustan joka unohtaa Joka unohtaa

Submitted by Iron_Wraith — Apr 25, 2025

Joki jäinen kahlittuna seisoo uomassaan. Jäisen pinnan alla vesi kuohuaa. Tumma virta valkopäinä, talvea uhmata saa. Kunnes saapuu koillistuuli, joka kaiken pakastaa. Ei kanna askel päällä riitteisen veen, ei kestä kulkijaa kuunsilta hopeinen. Turhat unelmat pois yöhön hajoaa, avantoon kylmään haaveet katoaa. Tähtitaivaan kirkkaan, yllä maan valkoisen. Valaisee pimeän yötaivaan halkaisten. Täysikuun loiste mielen lumoaa. Hohdettaan hopeista luo ylle synkän maan. Virtaa ylittää, on pakko yrittää. Vaikka varmaa on ei yli pääsekään. Askeleet päällä jäätyneen veen. Polku eilisen ei kestä huomiseen. Ei kanna askel päällä riitteisen veen, ei kestä kulkijaa kuunsilta hopeinen. Turhat unelmat pois yöhön hajoaa, avantoon kylmään haaveet katoaa.

Submitted by Lake of Tears — Apr 25, 2025