Kärsimysnäytelmä
Virta vaulas ja tumma elon summa - kuohuva ja suova Oli aika nuoren, uuden ja luovan - miettii vanha, viisas ja luotaan tuova Luo katseen tuttuun maailmaan, sen pimeän verhon takaa tyhjyys kajastaa Hautaasiko etsit? Turvan sijaa, jota ei ole Sitäkö jotain, jota varten elät? Olevaisuutesi uhraaja Henkesi maailma on kuollut. Itse et ole mitään Se joka sinussa oli kaunista, hukutit virtaan elon sakeaan Luo katseen tuttuun maailmaan, sen pimeän verhon takaa Ei ole elämää - Ei kuolemaa Vain loputon polku, jota kuljet ainiaan Luot katseen tummaan maailmaan, sen pimeimmän varjon taa Jos näet valon, et siihen voi kurottaa Hautaasiko etsit? Turvan sijaa, jota ei ole Sitäkö jotain, jota varten elät? Olevaisuutesi uhraaja Henkesi maailma on kuollut. Itse et ole mitään Se joka sinussa ole kaunista, hukutit virtaan elon sakeaan
Submitted by BloodShrine — Apr 25, 2025
Paratiisissa tyhjäpäiden, aivot jätetään narikkaan Samein silmin päivittäin, näyttöpäätettä tuijotetaan Viikottaista: lapsikaupat, murhat Hetkauta ei uutiset turhat Kootaan joukko pyrkyreitä, taloon valvottuun suljetaan “Tosielämä” julkistetaan, “salaisuudetkin” kaupaksi saa Kiinnosta ei kriisit; joukkomurhat Hetkauta ei uutiset turhat Matkaa taittaa halki bittitaivaan - maailmaansa muokkaamaan Ei mikään täällä pyhänä säily. Aate puhtainkin tahritaan Turmellun lihan markkinoilla: vaihdetaan, varastetaan, ostetaan Myydään arvot, sielu ja ruumis, jokainen huoraa vuorollaan Turmellun lihan markkinoilla Kaikki on kaupan, kunhan hinnasta sovitaan Uusi auto ja asuntokaupat velkarahalla hoidetaan Pikavippien loputon ketju, alas kurkusta solahtaa Ei mikään täällä pyhänä säily. Aate puhtainkin tahritaan Turmellun lihan markkinoilla: vaihdetaan, varastetaan, ostetaan Myydään arvot, sielu ja ruumis, jokainen huoraa vuorollaan Turmellun lihan markkinoilla Kaikki on kaupan, kunhan hinnasta sovitaan Lunasta rauha mielen. Pahuudelta silmäsi sulje Kiinnitä kannat kielen. Korvat peitettyinä kulje Ehosta todellisuutta, kuori irti kaikki saasta Ei eilistä, ei tulevaisuutta, ei tulevaisuutta
Submitted by Cyberwaste — Apr 25, 2025
Vastarantaa vaeltaa, valoon suunnistaa Vielä oppii tavan maan - harhaanjohtaja Pilkan, syljen päälleen saa Jälleen musertuu Vanki tunteen ikuisen - harhaanjohtaja Vastuun jätti itselleen, vannoi valan sydämeen Ystävyydet unohtaa, perheen hajoittaa Tahtoi yksin rakentaa, yksin kohti kuolemaa Kahlaa vastavirtaa, viimein luovuttaa Uskoi turhiin unelmiin Onneen, vapauteen Toistaa kaavaa uudelleen Päätyy kyyneliin Eilistä ei näe takaa nautinnon Poissa ilo, edessä vain yksi tie Vastarantaa vaeltaa, valoon suunnistaa Vielä oppii tavan maan - harhaanjohtaja Pilkan, syljen päälleen saa Jälleen musertuu Vanki tunteen ikuisen - harhaanjohtaja
Submitted by Pestilence — Apr 25, 2025
Ei herunut varjelusta, ei lämpöä kodin suotu Peittonansa usva musta, suojaksi särkyneen luotu Kylmät seinät ympärillä, katto vuotava yllä pään Vaatteet riekaleiset yllään; haparoi halki lumen ja jään Katoaa unet kauneudesta; pilvilinnat romahtaa Laskeutuu alas korkeuksista, ei jaksa siivet kannattaa Ei idä; kasva toivo täällä - päällä routaisen asfaltin Loska tahrii hennot siivet, hauraan morfiinienkelin Jäljet neulan raajoissansa - uutta annosta odottaa Maksuväline haaroissansa - turtuu, tottuu, janoaa… Oman lihansa rahaksi muuttaa. Häpeänsä hukuttaa Kaiken tuskansa ilmaan huutaa, itkee kunnes nukahtaa Katoaa unet kauneudesta; pilvilinnat romahtaa Laskeutuu alas korkeuksista, ei jaksa siivet kannattaa Ei idä; kasva toivo täällä - päällä routaisen asfaltin Loska tahrii hennot siivet, hauraan morfiinienkelin Vielä kerran siivilleen nousee, lennon viimeisen suorittaa Alla odottaa asfaltti jäinen, veri tahraa lumisen maan Ruumis runneltu kadulle päätyy. Noidankehä sulkeutuu Tiedä kukaan ei vastausta, minne sielunsa kulkeutuu?
Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 25, 2025
Varjoissa vaanii. Istuttaa siemenen, valheita korvaasi kuiskien... Sanoin sekoittaa horjuvan mielen Pahaan valjastaa käärmeen kielen Silmät sokaisee; johdattaa harhaan Lahtaa teuraaksi ystävän parhaan Avaa arpesi, paljastaa haavat Viillot verisen peitteen saavat Polttaa siltasi. Torppasi valtaa Kaiken riistää ja toivosi hautaa... Se pyrkii lähellesi kylväen kaunaa Tahtosi hauraan murtaa, ei anna hetken rauhaa Se hakkaa arkkuusi jo viimeistä naulaa Sovittaa köyttä kaulaan ja saatto-veisun laulaa; mustan sekä ilkikurisen Aina vaanii kylväjä hulluuden Uhrinsa maan huomaan peitellen Kylvää riitoja; ruumiita niittää Mielen turmellen kateutta siittää Käsin känsäisin satoaan korjaa Kuolii heikosta seuraavaa orjaa, jolle likaiset työnsä voi siirtää Oman merkkinsä kehoosi viiltää Vihan perimän näin turvatakseen, sinut valjasti kantajakseen Se pyrkii lähellesi kylväen kaunaa Tahtosi hauraan murtaa, ei anna hetken rauhaa Hakkaa arkkuusi jo viimeistä naulaa Sovittaa köyttä kaulaan, ja saatto-veisun laulaa Piinaa meitä vuorollansa, säästele ei valtaamaansa Hakkaa arkkuusi jo viimeistä naulaa Sovittaa köyttä kaulaan ja saatto-veisun laulaa; mustan sekä ilkikurisen Piinaa meitä vuorollansa. säästele ei valtaamaansa! Säästele ei valtaamaansa!
Submitted by johnmansley — Apr 25, 2025
Vuodet vierii, tomuksi muuttuu, valuu välistä sormien Jotain kadonnut, taikka puuttuu - ei löydy etsien Elämä kuin kiero näytelmä, minä hilpeä hahmo sen Verhon takana, roolini vankina pyydän... Revi irti tämä irvokas naamio, pyyhi hymyni valheellinen Tuo esiin joka olin joskus, kädet sidotut vapaiksi laske Valot sammuu, näytös päättyy, silmäni voin ummistaa Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan Loppuu aikani, toivo hiipuu takaa kasvojen uurteisten Oman osani tiukassa otteessa hiljaa manaten Revi irti tämä kirottu naamio, murjo ihminen takana sen Unohda, joka olin joskus... Sido käteni; kahleissa kuolen! Valot sammuu, näytös päättyy - silmäni voin ummistaa Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan Sielunsa rikki raastaa, kaiken kadottaa, kunnes hajoaa Näytelmään kiinni kasvaa, kunnes rooliaan toinen suorittaa
Submitted by Nargaroth — Apr 25, 2025
Katso kulisseja ihmisraunion, ne tyhjyyden kätkee sisälleen Anna viimeinen armoniskusi, lyö kunnes rappaus muurien murenee... Henki hiipunut löysässä hirressä roikkuu, kuolemaa odottaa Ei mikään liikuta turtunutta, ei tyhjyys suonut lohdutusta Katse lasittunut silmissänsä; vielä koittaa kätensä ojentaa Edes kipu ei ole läsnä, ei kukaan saata enää koskettaa... Potki kylkeen kaatunutta, kuule kuinka raukka korahtaa Turha sääliä sortunutta - elämäänsä pelkää, tuskin kuolemaa Henki hiipunut löysässä hirressä roikkuu, kuolemaa odottaa Ei mikään liikuta turtunutta, ei tyhjyys suonut lohdutusta Katse lasittunut silmissänsä; vielä koittaa kätensä ojentaa Edes kipu ei ole läsnä, ei kukaan saata enää koskettaa... Katse lasittunut silmissänsä; vielä koittaa kätensä ojentaa Edes kipu ei ole läsnä, ei kukaan saata enää koskettaa...
Submitted by Pestilence — Apr 25, 2025