Jäähyvästi

Kipua kärsinyt vaeltaja iskuja kestänyt hiljaa huokaa toivostaan luopunut vain odottaa, kyytiään viimeistä manalaan Tietää sai päivien pian päättyvän, kirosi ironiaa elämän enää vain odottaa voi tuskissaan, henkäystä viimeistä korisevaa On elon polku kivinen, sen tahtoo unohtaa kunnes mustaan ikiuneen, se hänet kuljettaa Ikkunastaan näki maan lumisen niin aloitti päivänsä viimeisen omaiset paikalle pian kutsuttiin lääkitys viimeinen annettiin Kun lähdön aika koittaa, vielä kättä puristaa tietää, häntä vielä pitkään tullaan täällä muistamaan

Submitted by Iron_Wraith — Apr 25, 2025

Varttui mieheksi nuorukainen vannoi valan maalleen käydä kimppuun vainolaisten kruunuksi kunnialleen Velvoitteesta isänmaan, tarttui käsi miekkaan rajan taakse kantoi sappaat, maan vieraan hiekkaan Taistoon ryntäsi vierellä veljen kaatui ystävä rinnaltaan Valuiko veri turhaan? kuolo korjas satoaan Raskas taakka harteillansa alkoi askel painaa takoi pelko rinnassansa Olenko kohta vainaa? Vala vannottu mielessä murtui, kruunu kunnian haalistui kädet kaukana vieraalla maalla, vereen veljensä tahriintui Pakokauhuksi pelkonsa muuttui, enää näkisi ei kotiaan saappaat mutaiseen maahan juuttui, odottamaan noutajaa Maahan kaatui - siihen maatui korutonta kertomaa maahan kaatui - siihenmaatui ei pelkkää tarinaa

Submitted by Corpse Defiler — Apr 25, 2025

Saattoväki mustissansa laahustaa kukkavihot, seppeleet on mukanaan muistovärssyt esitetään, itkuvirret veisataan petollinen raatomieli pyhään maahan siunataan Kiroan nimesi! Pyhimyksen viittaan sinut sanoin kiedotaan palvottuna sankarina maahan lasketaan heikot sortuu elon tiellä, kaatuu vahvinkin viimein tarttui koura kuolon, vieden sinutkin! Kuuteen jalkaan, alle mullan, sinut tänään peittelen lapiooni tartun, soraa arkkus päälle heittelen petoksesi, teot väärät... ne saat viedä mukaasi työni loppuun saatan lähden katsomatta taakseni Rituaalit suoritetaan, poistutaan tekojasi, puheitasi, tänään kerrataan puolen vuoden päästä sinua ei kukaan muistele vain nimi hautakivessäsi käynnistäsi todiste

Submitted by Grave666 — Apr 25, 2025

On kaikki turhaa... ajattelee murheissaan elämän lanka hauras pian katkeaa Yksin tarpoo humalassa sillan luokse laahustaa ei yleisöä katsomassa, sen vielä tahtoo varmistaa Autiolta paikka näyttää, hyväksyen toteaa tilaisuuden päättää käyttää reunaa kohti suunnistaa Hiljaa katsoo hyiseen veteen, sinne tahtoo sukeltaa viimein päätöksensä tekee kaiteen yli kapuaa Viimeisen kerran huutoon suunsa aukee piiskaava tuuli sen alleen vaientaa Tänään päätti sen, koitti päivänsä viimeinen hitaasti vajoaa... hautaansa veteen sameaan Kangistaa kylmyys, luihin asti pureutuu ympärillään tyhjyys hiljaisuuteen hautautuu Muistikuvat elämästä sekunneissa vilahtaa ei kukaan ollut itkemässä, yrittäen pelastaa Silmissä mustuu kylmä aistit turruttaa voimakas pohjavirta vie ruumiin mukanaan

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 25, 2025

Hetken niin pienen sinut tuntea sain et nähnyt elonpolkua. onko unesi mustavalkoinen? Niin alkoi aamu viimeinen. en tiennyt sen loppua kesken kävelyn yhteisen varjo läheni ratin takana istui mies peto pukuinen päätti viedä elon ihmisen Synnyit tähän vihan maailmaan, niin aavaan sameaan pieni käsi kädestä raukeaa pystynyt en auttamaan Jäähyvästi Pulloonsa kirkkaan saastaiseen. tarttui koura pahuuden antoi vallan äänille käskyille tuntemattoman tien laidal näki perheen - onnen yhteisen vapautti raivon sairaan valloilleen Jäähyvästi... hyvästi arkun pienen saan Jäähyvästi... hyvästi lepoon saattaa maan

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 25, 2025

Peili sielun taas näytä kasvosi vastuu teoista on sinulla, ei minulla ilman toivoa paluusta, kiven kannat kuin orja taakkaansa Lyönnit tuntuvat vielä, iskut armotta osuivat katumuksen jälkeenkin, muistot kostoa vaativat Se meitä jälleen hallitsee. repii ja unta turmelee huuto kaikuu - kaaosmaa! juuttuu jalat rupiset maatuu polvet veriset huuto kaikuu - kaaosmaa! En koskaan sano mitä tarkoitin, en vaikka päättyy päivät kaaosmaan katsot vierestä kärsien suruvirne naamaasi koristaa Pyyhin pois sen ja nukahdat varjo kalman laskeutuu sama virne siirtyy kasvoilleni elotonta ruumistasi katselen ja ihailen

Submitted by johnmansley — Apr 25, 2025

Illuusio menneestä, hetki tulevasta petetty mieli vailla unen suojaa nietos hento päällä pettävän jään harhailen kohti viimeistä matkaa Valheitasi pitkään seurasin vaistojasi ihailin kosketus... haureus valtaa heikon ihmisen, vieden totuuden autuus peittää jäljet tekosi Viimein nousee ylle pimeyden kohtaan pelot eilisen ääntäsi niin vaimeaa hetken kuuntelen seesteiset on kasvot petoksen kauneus pahuuden turtuu aistit... hiipuu kylmä katse murtuneen Hetken luulin sen jo lähestyvän ajan tiedän koittaneen kylmä viima... syvällä luissani vaeltaa kutsuu kuiskaus tuonelan hiljaisuus - päätös ajan patinan! Revi jo pois, viillä se irti en enää kestä taakkaasi nyt kehtolaulun mustan viimeisen saat kuulla keskellä vainojen Hallusinaatio kauneudestasi estääkö katumuksen? päästä irti vainotar sulojen, niin nouset ylle jokaisen

Submitted by MetalElf — Apr 25, 2025