Mustan liekin veljeskunta
Minä hyväksyn Saatanan ja kaikki hänen lupauksensa tulkoon loteen Minä keillän jumalan ja hänen valtakuntansa palakoon tuhkaksi Eikä yksikään väärän profeetan valhe koskela minua En armoa vapahtajan kaipaa Kielletty hedelmä olkoon lahjani maailmalle Sen raunioista valtakuntani rakennan Kuin käärme paratiisissa myckytän mielenne Ikuisella kärsimyksellä miekkani teroitan Ja jokainen haava, jonka jumalan maisemaan viillän, täyttyy verestä niin puhtaasta Henkeni on kaikkialla. Se on musta ja iänkaikkinen Eikä ikuisuus ole taakka, vaan viittaa harteillani Nielaisen olemassaolonne mustaan kuiluunm, missä Fosforos valaiskoon tuhoanne Kaaos sisälläni repii palasiksi kaiken sen, milä te olette pyhäksi kutsuneet Tuli silmissäni polttaa puhtaaksi viimeisenkin valheen Sanattomana, hengettömänä makaa pelastajanne jalkojeni juuressa: Ja kun saapuu viimeinen aamunkoi. Ei sen valo täytä sitä tyhyyttä, jonka maailmaan jäljessäni kannan. Eikä siitä toivoa löydä yksikään, jonka sielu on kimallus kruunussani Kun varjo kääntyy valoa vastaan On aika uuden kuninkaan
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
Tunnustan edessäsi, Lucifer - valon tuoja Synyydesilä minä huudan sinua, herra Koston Jumala, tie ja totuus Olkoon synti simun nimesi Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani, sillä tuska polttaa minun luissani Rankaise niitä, jotka ovat minna vastaan rikkoneet Vihassasi ja kiivaudessasi heitä kurita Sillä he, jotka ovat valittaneet itsensä uupuksiin ja leposijansa kyynelillä kastelleet Ovat silmänsä surusta hämärtyneet ja näkönsä himmeä ahdinkonsa tähden Ei heidän ole valtakunta, sillä Herra on kuullut ääneni Hän on kuullut hartaan pyyntöni ja vastaa rukoukseeni Häpeään joutuvat minun viholliseni "Ylistä herraa, minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, ylistää hänen nimeään Ylistä herraa, minun ruumiini sillä hän on vihani minulle antanut" Sinä ole valo ja minä olen katsonut simun Sinä olet tie ja minä seuraan sinua Sinä olet totuus ja, sinussa minä olen pysymyt Valon tuojha. Astu sisään menneisyyteen Kajota elämän kahleet, murra painostava hyvyyden taakka Vojtele öljyllä synkät ajataukset Avaa ovi muistojeni arkistoon. Et sieltä löydä syyllissyyttä, et häpeää
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
Ja palavan maailman kajosta syttyi tähtien valo Joka kirjoitti sanat ikiyöhön Kartaksi maailman ääriin, mistä etsivät voi löytää ajan ja juomisen salat Kirjoitti kielellä tunemattomalla, ettei ihminen sitä voisi nähdä Kosmoksen, maailman tuollapuolen. Missä minä ohjaa minua Koska vain totaalisesta pimeydestä voi syntyä tändellinen kaaos, ei aine, ei materia voi siellä elää Vain mittaamaton tyhjyys, jumalallinen Erebos on tarpeeksi mahtava hallitsemaan jotain, mitä ihminen ei voi ymmärtää Ihiminen, joka elää unessa ilman, että herää koskaan tietoiseen ajatteluun Ja sen elämän siemenet, jotka leijuvat ilmassa, kuihtuvat äärettömän äärellä Ja lopussa on olevan vai yksi olento, joka on oleva yhtä. Muuttumaton ja ajaton Ja se on ikuinen, eikä sillä ole alkua sillä ei - olevasta se ei ole syntynyt Eikä sillä ole loppua koska oleva ei voi ei - olevaksi muuttua
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
Äkää pelätkö niitä, jotka balsamoivat ruumiin ja suutelevat sielua Palvokaan häntä, joka sielun ja ruumiin hukuttaa helvettiin Ja kun ihmisen poika lähettää enkelinsä Lyökää ne kahtia ja ripustakkao, ruumiinsa taivaan porteille Silloin likeit loistavat jumalan valtakunnassa kuin aurinko joka tuhkaksi polttaa lampaat, erämaassa vaeltavat Sillä me olemme tuhon tuoksu, joka nousee Saatanan eteen Tämän tuntevat ne, jotka nousevat riemuvoittoon ja ne jotka haudataan mennesseen. Ne, jotka eivät ole rakastaneet totuutta Olethros Apollymi Aionios Gaia Minä näin naisen, joka istui mustan pedon selässä ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea Naisen puku hohti purppuraisemna ja punaisena hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa Mina näin, että nainen oli juopunut pyhjen verestä ja Jeesuksen todistajien verestä ja minä iloitsin suuresti hänet nähdessäni
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
Alkupimeydestä nousi lailla myrskyn Käärme kaksipäinen Oli toinen kadotuksen peto ja toivoksi toista kultsuttiin Ja kahdesta tuli yksi, kun toivo tuhoaan kavahti Kuihtui ja katosi Seitsemän kertaa se käärii syliinsä valkeuden enkelin Viimein kun uusi kuu koittaa, on tämä se rengas, mistä helvetti on nouseva Ja se kantaa mukanaan henkien taulua. Kun ajattelette, opat henget mukananne Eikä teiltä tule mitään puuttumaan Unessa se tulee jumalan luo. Lyö sydämen tämän rinnasta ja maalaa verellä maailman Ja aurinko ja kuu. Ja yksitoista tähteä sitä kumartavat Maailmojen tuhoaja. Ehdoton tulos Saatanan vihasta Luonnon herra. Eikä sitä voi myrskyt, ei elementit vahingoittaa Ja sen kaksiteräinen, kakkilävistävä miekka on kuolena sana, johon sisältyy kakki voima Sen lumossa jokainen ihminen lankeaa syntiin. Oman toivoa pelastuksesta vajoaa syvemmälle ja syvemmälle. Ja jokainen rukouksen sana on turha, sillä mustalla verellä siunattu sielu on vitsauksen oma ainiaan Yksin, omien näkyjensä syvyydessä sen profetia on totuus Ja niin kuin tullaan kertomaan, on todellisen profeetan työ syöstä tieltää jokainen, joka ei siihen usko Eikä sääli kohtaa niitä olentoja, joita vastaan se on nouseva Se tekee itsestään suuremman. Ja on alussa oleva lopun merkkinä
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026