Murhenäytelmä

Kunniaa ja palvontaa Voit kuolemassa saavuttaa Tääl' seppelöidyn sankarin Tie kuoloon johtaa mielin hehkuvin Ei sankareita synny täällä ilman murhenäytelmää Tai itkijöitä saavu luokse ilman surusävelmää Ei sovitusta synneistämme ilman uhrikaritsaa Ei lopunajan ilmestystä liene ilman sanansaattajaa Kiihkosta luopuen Verimalja on kaadettu Toivostaan luopuen Roviolle on saatettu Henkensä antaen Rukoukset on kuiskattu Henkensä uhraten On laulu vaiennut Kuolossaan hän kaunis on Käy taistoon joukon eessä, vahva, nuori, voittohon Ei uhrimieltä nostateta ilman kättä kohtalon Ei taivu kaipuu vapauden alla ikeen, ahdingon On täällä nuoret velvoitettu kauniina kaatumaan Ja verisankareiden kuuluu käydä meidän eestä kuolemaan Kiihkosta luopuen Verimalja on kaadettu Toivostaan luopuen Roviolle on saatettu Henkensä antaen Rukoukset on kuiskattu Henkensä uhraten On laulu vaiennut Kiihkosta luopuen Toivostaan luopuen Henkensä antaen Henkensä uhraten

Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025

Voiko aineeton vaikuttaa aineelliseen Voiko ruumiin muokata tahdokseen Onko mieltä ilman tuskan kieltä Paluuta petosten harhatieltä Suuntaudun kohti todellisuutta Tahdon vapaata toteutuvuutta Tuhoan ruumiini aineellisuuden Sattuman niittämän lainalaisuuden Se tie jolta ihminen alkaa Se tie jonne ihminen päättyy Sen varrella seison, kuin aave, ja toivoa kaipaan Ja mieleni pimeyteen minä katson Ja minuuden löydän Tuhoan sen, hylkään kaiken Minkä taakseni jätin Ihmisen tie Ihmisen tie, jonka varrella henkemme matelee Se mielemme murskaa, ruumiimme raatelee Olenko vapaa, vai olenko orja Tahtomme vapauden kuolema korjaa Olenko vapaa, vai olenko orja Tahtomme vapauden kuolema korjaa Olenko vapaa, vai olenko orja Tahtomme vapauden kuolema korjaa Olenko vapaa Voiko lihamme vaikuttaa aineettomaan Voiko mielemme ruumiimme orjuuttaa Voiko myrkyn niellä kärsivän tiellä Vai onko toivoa lopussa vielä Suuntaudun kohti todellisuutta Tahdon vapaata toteutuvuutta Hylkään illuusioiden vallan Raastettu mieleni vereslihalla Se tie jolta ihminen alkaa Se tie jonne ihminen päättyy Sen varrella seison, kuin aave, ja toivoa kaipaan Ja mieleni pimeyteen minä katson Ja minuuden löydän Tuhoan sen, hylkään kaiken Minkä taakseni jätin Ihmisen tie Ihmisen tie, jonka varrella henkemme matelee Se mielemme murskaa, ruumiimme raatelee Se tie jolta ihminen alkaa Se tie jonne ihminen päättyy Sen varrella seison, kuin aave ja toivoa kaipaan Ja mieleni pimeyteen minä katson Ja minuuden löydän Tuhoan sen, hylkään kaiken Minkä taakseni jätin

Submitted by Pestilence — Nov 12, 2025