Metsän viha

Korvet koskemattomat meille elon antavat Ikihonkain armeijat, ei äärtä, laitaa Seuraa meitä vauraus, raiskioiden autius Eipä tunne metsänväki salomaitaan Mutta staaloja, loitsittuja, maahisia, ei voi taltuttaa Unelmoimme sammosta, taivaan kirjokannesta Mutta rikki raastamme elon kudelmaa Niin vahvaa mutta haurasta, vielä viipyy huulilla Ylpeytemme hinta, kuolon suudelma Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla Apeassa illankoitteessa Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa Maaemon lapset vuorollaan Kekäleiksi korventaa Mutta aaveita, loitsittuja, räyhähenkiä, ei voi karkottaa Myrrysmiesten hakkaamat korvet, kasken polttamat Vaihtuu unet valkeat korpimetsän vihaan Manattuja mahteja ei voi enää hallita Upottavat kyntensä mustaan lihaan Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla Apeassa illankoitteessa Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa Maaemon lapset kunkin vuorollaan Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla Apeassa illankoitteessa Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa Maaemon lapset kunkin vuorollaan

Submitted by Celtic Frost — Apr 26, 2025