Tervahauta

Sinä kohtalokkaana talvena Oli jokaisen pirtin ovenpielessä Risti musta merkkinä ruton Ei tätä vierasta kukaan ollut kutsunut Silti sille pöytä katettiin antimista notkuva Valkean hevosen ratsastaja harteillaan kuolema Ovet avattiin tupahan ja toivotimme tervetuloa Muiden terveiden kanssa keräsimme kukkia Jotta löyhkä kuolon peittyisi Ja katselimme vanhempiemme märkiviä ruhoja Raahautuvan kadulla, valkoisten keppien avulla Valkeat liinat peittää naisten suut Vapahdus kärsimyksestä on lähellä Eivät rasitusta kestäneet hauraat luut Saan maata ruttoisten hautausmaan pedillä Kiviaita pitäköön kuolleet sisällään jottei saastansa tartu Sulkekoon kalmisto tautiset syleilyynsä Ja levätköön sielunsa rauhassa

Submitted by Grave666 — Apr 18, 2026

Tervavalkea väkevänä roihuaa laaksossa rannikkoa myöten Viikon päivät puuta nielee liekit hehkuvan punervat Savu katajan karkoittaa sairauden saastaiset lonkerot Tuomaan päivänä tuvan pieleen tervalla rengasristi Pihkaantuneet haavat kuoressa karkeassa Niistä tervainen eliksiiri jumalten vuotaa Haudassa liekit perkeleen roihuaa Valaisten yön pimeyttä Keskisessä maailmassa maan ja taivaan välillä Tammi mahtava taivaita halkoo, peittää lehvillään olevaisen Pieni mies merestä noussut keväällä jumalten mahtipuuhun Iskua kolmatta vaskikirveellä, palauttaen valon maailmaan

Submitted by NecroLord — Apr 18, 2026

On meri petollinen Sanoi kalastaja minulle On jonkun ohjattava laivoja Yön pimeydessä, kun Ahti raivoaa Vuosia odotin rakkaani saapuvan Rinnassain kaipuu, varjossa majakan Ei kukaan kaipaa sielua hyljättyä Keskellä varjojen kasvavien Aika valuu hitaasti tiimalasissa Yksinäisyyteen heräten Kapusi ikkunaan korkeimpaan Neito surunsa murtamana Ohjasi laivansa kalastaja rantaan Vain löytääkseen rusentuneena rakkaimpansa ...Rantakiviltä, varjosta majakan Vuoden päivät vietti kalastaja surussaan Ennen hetkeä henkensä riistämisen Näki vaimonsa syöksyvän rantakiviin Varjossa majakan valkoisen

Submitted by johnmansley — Apr 18, 2026

"Velhonaisen älä salli elää" Minä viikkoja viruin tyrmässä kolkossa odottaen pyövelin kirvestä saapuvaksi Paholaisen palvonnasta syytettynä, noitakeinoista karmaisevista Vain rauhassa tahtonut olla mä oisin, kaukana kateellisten syytöksiltä Vaan loputon on ihmismielen ahneus, perii hengen riiston jälkeen, kuningas kaksi kolmannesta Nouse louhi ukkoslintuna kylvämään vihaasi kansan niskoille Manan maille aikalaiset . Nyt on piru merrassa Me vuorelle matkaamme orgioihin, juopotteluun ja loitsuamiseen Sumun ja raekuuron nostatamme syksyn sadon tuhoamaan Oli varikset kehottaneet miehen surmaan ja taittamaan kärryjä vetäneiden hevosten niskat. Mustan kissan hahmossa tukehdutan naiset ja sankan sumun merelle nostan Eukkoni haaroista pieniä kyykäärmeitä syntyi kun noitarumpu yli vuorten kumisee Tekaistut syytökset tuomitsemaan ja kirves niittää satoaan

Submitted by NecroGod — Apr 18, 2026

Through the forests of the crown Past the dark waters so dim Over the island black smoke ascends The air is filled with the stench of burning flesh On this island great sorrow dreads And the light is long gone Once you enter you'll never leave Ask forgiveness for your sins, soon you will meet your end Cries of pain cries of despair Festering wounds on your limbs Hunger of flesh and hunger of mind No salvation in sight The day has come for you to die Lying on the ground in your filth In the distance you hear church bells ring When you take your last glimpse to the sky You see a flock of ravens On this island there is no joy On this island there is no hope Only lunacy sickness and death May your end be quick

Submitted by Pestilence — Apr 18, 2026

Selkänahkaa kirveli raipparangaistus Jonka varkaudesta sain, oli pojallein Pakko ruokaa saada, on varannot loppu Ja nälkä kalvaa Mennä vuosina vei sairaus muut lapseni Jätti jälkeensä surun loputtoman Ei synninpäästöä itsemurhaajalle Vaan parempi meidän taivahassa poissa kärsimyksestä Kylmänä joulukuun aamuna Rakas poikani virttä lauloi Kyyneleen vuodatin ja kirveenterän Pieneen hentoon kalloon Kahdesti upotin Sovituksena synnille sain elosta vapautuksen Mestauspölkyllä käteni poikki Pään vuoro seuraavana, lopuksi tuli ruumiinosat Teilinpuihin naulata varoituksena kansalaisille On taival maanpäällinen vain välietappi Matkahalla manan maille tuonen lepoon Jäi aamupala hältä kesken Verta lattialla ja pieni keho Vaipuu unholaan

Submitted by Infernal Flame — Apr 18, 2026

Aikaan vanhan vihan, joulupäivänä viidentenä Oli väki torille kerääntynyt, helmoihin vanhan turkkimännyn Maassa sodan runtelemassa, sanan kuuloon kokoontuneet Uskohonsa turvasivat, turhaan mölyä messusivat Vainolainen verenpunainen Kansan hävitti kapisen Virren viimeisen veisasivat Ja kaulastaan keinuivat oksilla männyn Kärsimysnäytelmä traaginen, crescendoonsa kohosi Oli virsikirjat levitettynä, oksille vanhan turkkimännyn Vuorostansa asukkaat kylän, Manan maille keinumahan Kun köyden jatkona heilumme tuulessa, kankahilla särkijärven

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 18, 2026

Taistelu merten herruudesta Tuhosi rannikon puolustukset Engelsmanni kunnes ajoi laivansa karille Myrskyn rankan riehutessa Illansuussa laski korppikotka Barkassinsa kanuunoin varustetut Lahteen karien väliseen Jossa väijytykseen kieroon kaatuivat Kahakan kauhean alkaen Tervamakasiinien väliin hämäys rakennettu Peittäen tykit ja sotaväen, yhdessä komppanian punaisen Nyt lauloivat luodikot virttä kuoleman Levittäen epätoivon varjon vainolaiselle luihin ja ytimiin Lautavarustus kaadettiin Ja tykinlaukaus veneen kylkeen Poimi noutaja veneen päällikön Luodilla otsaan putosi vihollinen Viinisaaveja kauhat partaalla kannettiin torille Sotahumun voittojuhlaa, jonka vertaista ei aiemmin ollut. Joivat ja lauloivat kasakat nuotion loimussa Kunnes yötön yö vaihtui kalpeaan auringonnousuun

Submitted by Celtic Frost — Apr 18, 2026

Thanks to noituma for sending these lyrics. Submits, comments, corrections are welcomed at webmaster@darklyrics.com NOITUMA LYRICS

Submitted by MetalElf — Apr 18, 2026