Ruoto

Löyhkäävän, mätäisen lihan keskellä sykkii sydän kuihtuva Kerran parantaja kylän suuren, kunnes karkoituksen kirouksen päällensä langettivat sielun vaihtokaupasta Nimeä synkkien jumalten toistaa mieli vääristynyt Rituaali ihmisuhrin rikastama kutsuu henget muinaisten nuotion loimuun sekoittuu verta, katveessa kuusten jylhien muodonmuutos syntinen saa alkunsa loisteessa kuun täyden Lahjana taudin ruumiissaan saa kantaa tuo entinen parantaja ihmisten Paiseet lihassa, syyhyää limasta vitsaus noussut jumalten vihasta aika kuolon armahduksen antajan nousta esiin. Mustan ruton kantajan Ryysyinen hahmo kankaisiin kiedottuna kylään vilkkaaseen laahustaa kansan koolle kutsuu, opetuslapsia heille luvaten parannusta Lahjansa tartuttaa seuraajiinsa, joukko innokkaita palvojia Jotka työtänsä jatkavat ahkerasti, kylväen eteenpäin kosketuksen kuoleman Varoituksen ääntä torvet pauhaa, kaupunkien sulkiessa porttinsa kulkijoilta tuhansilta, jotka kehossaan kantavat sairautta Tuoksu palavien, hiiltyneiden ruhojen, nousee joukkohaudoista Tullut aika ihmisyyden, nyt paholaisen valssia tanssia Paiseet lihassa, syyhyää limasta vitsaus noussut jumalten vihasta aika kuolon armahduksen antajan nousta esiin. Mustan ruton kantajan

Submitted by Lake of Tears — Apr 25, 2025

Jäisen tundran hyytävään syleilyyn vaipuu vaeltaja pohjolan ei jalkansa kohmeiset, varpaat jäiset jaksa painoansa kannattaa tahdonvoima kantaa kehon kuumeisen ja lumisokean veri paenneena ruumiista, tunnoton on jälleennäkemisen toivossa [halki synkän metsämaan juoksi rakkaansa kuolemaan sudet raadelleet sikiön vatsastaan, on ruho kaunis nyt matojen ruokaa löysi vaeltaja vaimonsa jäänteet, löysi kallon puhtaaksi kalutun oli lapsensa syntymättömän rangan korpit nokkineet] Madoille herkkupäivän tarjoaa tämä ihminen Nyt madoille herkkupäivän tarjoaa mätä ihminen kaksi hautaa kuuden jalan syvyistä, jäähän kairasi kohtaloaan kiroten pienen nyytin varovasti laski kuoppaan kyynelehtien suudelman viimeisen soi kylmille huulille kuolleen ja mieli hauras musertuneena päästi rakkaansa matkalle tuoneen Madoille herkkupäivän tarjoaa tämä ihminen Nyt madoille herkkupäivän tarjoaa mätä ihminen

Submitted by Immortal — Apr 25, 2025

Morsioni iholta värin ryösti routa jäinen ja pureva Viimeisen hengenvedon käsivarsillain päästi ruumiinsa kaivettuna jään alta En hautausta rakkaani ruumiille suonut kun äänet kaipauksen käskivät sielullensa ikuisen elämän antaa muodossa kalman kanteleen Kallosta kalutusta kantelehen Jänteistä kielet kireät äänessään kaipausta tuonelan porteille ruodostaan soitin pirulle Sointuja sillä vanhoille jumalille Balladi väkijuomalle Poismenneiden henget tuonelasta nouskoon kun taas vaimo valkoinen vaikeroi Padassa rautaisessa sielun nektari kiehuu pitäen pakkasen loitolla Katkeruus koiruohon lämmittää mieltä Kanteleen luisen soidessa ei soisi elävien murehtia ruumista Kohtaamme tuonelan ilolla poismenneen muistolle maljan nostamme Kolpakon väkijuomaa kuolleille Kallosta kalutusta kantelehen Jänteistä kielet kireät äänessään kaipausta tuonelan porteille ruodostaan soitin pirulle Sointuja sillä vanhoille jumalille Balladi väkijuomalle Poismenneiden henget tuonelasta nouskoon kun taas vaimo valkoinen vaikeroi

Submitted by The Void — Apr 25, 2025

Salomaiden orpolapsi yksin vaeltaa suolla syyttömänä tuomittuna, ilman halua kuolla noitatyttö, turman tuoja. pahan silmän haltija uskon sokaisemat vaativat: puhdistettava tulella Ei haudan lepoon päässyt tuo lapsi heiveröinen metsän miesten häpäisemänä hänestä tuli henki soiden sielunsa valo kiihkeästi virvatulena palaa ikuisen unen syleilyyn mielensä halaa Virvatulen valo katseesi viettelee suon syvyyksiin varomattomat kahlitsee Virvatulen kajo sinut suohon opastaa märän haudan tukahduttavaan syvyyteen johdattaa Ikävää ja yksinäisyyttä potee, tuo sielu rauhaton jospa löytäisi jonkun jakamaan saman kohtalon öisin metsässä kulkijaa, luoksensa houkuttelee ehkä joku heistä, vielä suohon astelee Virvatulen valo katseesi viettelee suon syvyyksiin varomattomat kahlitsee Virvatulen kajo sinut suohon opastaa märän haudan tukahduttavaan syvyyteen johdattaa Menneisyyden tunteet haalenee, vain viha kirkkaasti palaen kohden ihmisyyttä joka teki hänestä pilkan enkelten Kaikuu metsä soinnuista raivon, olkoon vetinen kuolema kohtalo jokaisen Kostoansa janoten on vievä sielut suohon virvatulen

Submitted by BloodShrine — Apr 25, 2025

Kahden tuhannen miehen voimalla alistettava kansat ikeeseen Louhikäärmelaivaston valtaisan, miehistönsä kultaa hamuten nahkavarannot ryövättiin Odinin korppiliput keihäiden varsissa hulmuten Sotakirveet teroitettuna rynnäten huumaan vereen tahrien Hämäläisten puolustuksena vähäisen rautaa ja oveluutta kun muutaman kymmenen joukot upottivat louhikäärmelaivat tulinuolilla maihinnousu estettynä seipäillä ja rautaketjuilla Eivät raakalaiset ottaisi maata haltuun maksamatta verellä ja kuolemalla Kellä oikeus maahan pohjolan kun korpin miehet kylvävät sarkaa tuonen Poltetun maan taktiikkaa kunnian kuolemassa viholliselle suonet Kärpässienestä juoma raivon. Sen täyttämänä rynnäkkö laivoista teurastuksen löyhkä leijui vahvana. Haaskoille ruokaa hämeessä Murtumattoman saarekkeen puolustajat ajoivat vallan anastajat perääntymään Lähikylien asukkaat maksoivat ryövättynä ja palaen hengellään Merkkinsä jätetty ylle raiskatun maan väkisin maattu impi kantaa äpärää valloittajan Sodan äänten vaietessa kaatuneet lasketaan tulevat bardit tapahtumista tarinoita kertomaan Kellä oikeus maahan pohjolan kun korpin miehet kylvävät sarkaa tuonen Poltetun maan taktiikkaa kunnian kuolemassa viholliselle suonet

Submitted by Celtic Frost — Apr 25, 2025

Taakkaansa yksin kantaa musertaa kaipuu mielen särkyneen silmäluomensa kylmenneet hellästi suljen ja silmukka kaulallain kiristyy Maahan routaiseen, kuuden jalan syvyyteen kehonsa hennon lasken murheen alhoon ja synkkyyteen nyt tunnen kuinka silmukka kiristyy Jokainen hautaa omansa vaan kuka hautaa sisältä kuolleen? Jokainen hautaa omansa otathan mukaasi matkalle tuoneen Ei näitä arpia voi peittää ne sieluun viilletty on syvälle tahdon kaiken toivon heittää ja päästää irti satakieli rakensit maailmani ja riistit sen käsistäni viimeinen muisto kasvoistasi ennenkuin päästän irti Jokainen hautaa omansa vaan kuka hautaa sisältä kuolleen? Jokainen hautaa omansa otathan mukaasi matkalle tuoneen

Submitted by Iron_Wraith — Apr 25, 2025

Sammuu nuotion loimu Mukanaan vieden kodan lämmön Poron taljaan kietoudun tiukemmin Tunnetko sen luusi hyytävän? Lapin taivaan kylmyyden Ei vieraat tänne ole tervetulleita Pataan joutavat yrttien seuraksi Selvitä pakko on talven yli kun nälkä kalvaa sielua ja ruumista Kiilto silmissä vihreiden liekkien Kuumuus sydämessä roihuavan palon kun kirves sieluja korjaa Alla revontulten loiston

Submitted by Corpse Defiler — Apr 25, 2025