Sivu syyttömistä

Katsoo vangin silmiin, ja näkee kohtalonsa. Äänenä kylmänä kuiskaa piinan kutsuun. Synkkä voima kahlitsee kuin tuhon kostaneet. Tämä on viimeinen tie, on aika valloittaa Kasvoilla valheen heijastuksen, varjoissa katseet kuolleen maan. Kasvoilla valheen heijastuksen, varjoissa katseet Yksin eksyy pimeyteen, saalistaa. Ei kylmyys hylkää. Yksin syöksee sielun syvyyteen, saalistaa. Nyt luokse jää kuolleiden. Hukkuu vangin silmiin, ja näkee syyllisyyden. Valona kylmänä loistaa piinan hetkeen. Särkyneitä hallitsee kuin pelon kutsuneet. Tämä on viimeinen tie on aika valloittaa. Pedon valkeus vainoihin katoaa.

Submitted by Infernal Flame — Apr 26, 2025

Aukaiset kohtalomme, näytät tien. En saa sinusta muutakaan. Lauseen muotoilen, murtuneena eteeni jää vaiennut ikuisuus, sana viimeinen. Lauseet kateuden nyt tahdon kadottaa. Vien sen kaiken ulos totuutena. Muisto tuijottaa hukkuneita katseitaan. Sen vuodatan loppuun. Yksin valheiden sirpaleina eteeni jää vangittu ikuisuus sana viimeinen. Vien sen kaiken sanattomaan ajan painajaiseen. Vaiennut kaipaus kaikuu hiljaa sisälläni. Niin autioina huokaavat menneisyyden haaveet kadonneet. Hiljaiseen kärsimykseen painan pään. Nyt tuntematta muutakaan. Pimeys koittaa enkä luota kohtaloon, ihmiseen, elämään? Unohdan kaiken särkyneen, riisun pois sanat kyyneleitä raskaammat.

Submitted by Pestilence — Apr 26, 2025

Äänet punaisen myrskyn ja jäljet veren. Vain kosto kauhuun tarttuu. Liekein pimentää kuun. Saarron valtaisa hävitys, idän sorto nosti kansan kapinaan. Meidät vie kaaokseen. Polttaa maan, kuoleman vuodet. Teräksen valtaa käyttää. Vihan kylvää. Kallis vapaus; kaatuneet levossaan petoksen. Hulluuteen, armon kadottaa. Kaudet punaisen myrskyn ja synnit sodan. Näin kauna kalmaan vaihtuu. Seuraus kavaltaa syyn. Saarron keskellä menetys, idän sorto nosti vanhan kapinan. Heidät vei katkeraan. Näin tuska kantaa.

Submitted by Corpse Grinder — Apr 26, 2025

Kadonneiden toivo sammuu katumukseen. Tuskaan saat muiston, sade valaa merkin suruhuntuun. Syytät uudelleen, vaisto kaiken vangitsee. Kärsimysten hautaan; tuomitsen. Luon kyynelten ajan murheen. Tuhkaan jäät; aaveiden. Pois valo haihtuu, pelon varjoon. Vajonneiden matka päättyy tulimereen. Mustaan vien muiston, viha sitoo meidät kadotukseen. Syytän uudelleen, vaino hautaa haavoihin. Tahrat kuun; häpeää näen sinun huutavan. Suostuvan voiman perisyntiin, mieli kaipaa kiellettyyn. Paikkaan vihan.

Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025

Sieluuni hän huokaa muistot kyynelten. Ne kaikuvat hiljaa, vangiten sydämen valveen. Aamuntähdeksi naulittu tyhjyyden toivo aukaisee kahleen. Tunnen sen uudelleen. Voimakkaan. Hiljainen tie vapauteen, tuskattomaan. Mieleeni hän painaa mustat kirjaimet. Ne sulkevat kahleen, vangiten sydämen valveen. Aamuntähdeksi nostettu kaukainen hohde vapauttaa mielen. Tunnen taas uudelleen.

Submitted by johnmansley — Apr 26, 2025

Nääntyneet mustat katseet palaavat luokse kuolemansa. Tyhjä sydän hakkaa lähtemättömät jälkensä paikoilleen. Maassa soi sävel veren musta. Pysäytän silmäni pimeyteen. Syvyys kohottaa kylmän maljan taistelun merkiksi. Mielivalta janoaa valtikkaa, jolla tyhjä sydän vuodatetaan loppuun. Kyltymätön on tuli satojen varjojen. Voisinko jättää elämän liekin? En koskaan.

Submitted by Celtic Frost — Apr 26, 2025

Kuollut uudenkuun kaamos peittää kaupungin unohtuneen. Kaamos kuin kirottu kyy. Taakan kyynelmaljaan itke, raskauden saan poistumaan. Varjoista suljen silmät. Muisto viimeinen nukahtaa. Kyynelmaa Meissä kaipaus, meissä muisto ikuinen lohdon kadottaa, poltteesta puhtaimpaan. Tunteet meistä, tunteet meistä tuhoutuu. Hiljainen kyynelmaa, hiljainen yö. Heikko uudenkuun kaamos loistaa kasvomme veteen heijastaen. Kyynelmaa

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 26, 2025

Taaksemme maalautuu lyijynharmaa tunteettomuus. Tyhjyys jäljittelee minuun syvät ajatukset. Havahdun uneen tulesta nousevaan. Jää hyvästi menneisyys. Hiljainen, hiljaisuus tunteet valloittaa, tunteet sydämen. Meistä viimeistä yötä saamme kirjoittaa. Katson itään, rakkautta, jonka tiedän kuolleen. Jää sydämen, jää hyvästi sairas maa. Pois, pois on äänesi. Pois, vihan luoma vankeus. Se raskas symboli sateen. Vihdoinkin tunnistan sielunvihan tunteettoman. Mielen valloittaneen syvän unen pimeämmän. Pois, symboli sateen.

Submitted by Iron_Wraith — Apr 26, 2025

Taivas puetaan sammuneisiin tähtiin. Tuijotamme maailmaamme tyhjää. Laulu kohtalostamme syyssateen langettaa. Tuo kärsimys taas koskettaa. Yön valvon taas, unohtamatta kuolemaa. Yön valvon taas. Aika vain voi lohduttaa. Painan sinetin kyyneleiden hautaan. Juoksuhiekkaan maailmamme hukkuu. Yön valvon taas, tai luulen niin. Ehkä muistojamme piiloudu. Yön valvon taas, unohtamatta kuolemaa. Yön valvon taas, miettien elämää kärsimyksistä. Voisin kadottaa sydämen, jos vaivun kohtaloon. Tyytymättä sinuun. Tyhjyys puhuu tyhjin sanoin: "En vaivu kohtaloon". Unohtamattakaan unta, jossa varjon saan. Ajan muistoista varjokuvan saan. Ajan muistoista syyttömistä. Mieli mustan nimen pukee vaatteekseen hetkittäin. Muistojamme kannan elein hiljaisin. Saman unen kaipaus.

Submitted by Corpse Grinder — Apr 26, 2025

Musta leimahdus haihtui varjoonsa ja katkeruudesta kuohui tuhkaa. Taivaskin häilyi tummaan silkkiin. Kuolemaan väsyin. Tahdoin luovuttaa pois ajan, jotta jaksaisin taas elää. Tee siitä puhdas vuokseni. Sammukoon pimeys.

Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025