Valo

Auran suunnan pohjoiseen käänsi kevät viimein helli henkiin päivänsäteen, talvi voimansa vei Nouseva valo voittaa puolivuotisen yön unisimmatkin tavoittaa, vahva sydän vielä lyö Kurjet turvaan saattele tänne pohjoiselle maalle oksat suulta pesän taittele nukkuvalle kuninkaalle Kevät lämpöäsi suo korven kuninkaalle päivänsäde päästä tuo tänne korpikuusen alle

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 26, 2025

Minä saavuin näihin juhliin yksin, teitä on monta kauan olen tätä hetkeä pelännyt kutsumatonta missä ovat kasvosi nyt kun lohtuasi tarvin sieluani raatelee suru kynsin ja sarvin Minä saavuin näihin juhliin yksin, minkä jokainen huomaa eturiviin virsiä sietämään, muille tukea tuomaan missä ovat sanasi nyt, lohdun kuiskaus ääneen unohdukseen lupaukset tulevasta jääneet Kadonneina särkyneet vailla suuntaa toisistansa eksyneet Missä oletkaan nyt, olenko sinusta eksynyt jäänyt rajan taa Illan tullen poistun niin kuin kaikki muutkin kaikki kuuluu kiertokulkuun, kotiinpaluutkin mutta sinä et minua kuule, kaipuutani huomaa harhapolkua kulkemaan jään eksyneiden luomaa

Submitted by SerpentEve — Apr 26, 2025

Sinä saatat minut loppuun asti alamäen mikä loivasti jyrkkenee muille uutisen varovasti kerrot kun aika ohitseni menee Ja kun suru aamun harmaan saa uuden ympäriltä löydät hiljaisuuden sinä jäät lopulta yksin Minä kannan sinut loppuun asti tiemme iltaan kun etenee muille uutisen varovasti kerron kun aika ohitsesi menee Ja kun suru aamun harmaan saa uuden ympäriltä löydän katkeruuden minä jään lopulta yksin Me kaikki jäämme lopulta yksin

Submitted by johnmansley — Apr 26, 2025

Jätän suruni sulle ettet olisi yksin kuin kuvan eilisestä kauniin karhein kehyksin jätän suruni sulle ja olen luonasi aina se uneen sinut luokseni tuo missä olemme surusta vapaina Jätän suruni sulle, sinä jaksat sen kantaa se auttaa kun kaikki sortuu, vielä haavat parantaa jätän suruni sulle, påidä siitä huoli niin kauan kuin se sinussa elää vain osa minua kuoli

Submitted by Morgoth — Apr 26, 2025

Kiihkon alla vaanimalla tanssivainen vanha nainen sitoo valjaan kaulaan paljaan suostuvaisen nuoren naisen

Submitted by Morgoth — Apr 26, 2025

Kerronko kuolemasta - mitä siitä tiedän laulanko pimeydestä - tuskin hämärää siedän minä olen itseni enne, tuskin arvoisenne Joskus tunsin sen voiman, liekki kyteä alkoi se piteli kynää, paperin halkoi uskoin jokaiseen merkkiin, manan avaavaan loitsuun näky maalasi silmät, sanat sävelsi suun Sinä tunsitko silloin, olitko hengessä läsnä noina vuosina milloin olimme vahvana elämässä jotkut jäivätkin sinne polun alkavaan puoleen pääsemättä minne lapsuus lopulta kuolee Kerronko elämästä - mitä siitä tiedän laulanko rakkaudesta - tuskin elämää siedän minä olen itseni enne, ehkä arvoisenne

Submitted by SerpentEve — Apr 26, 2025

Se tulee taas, polunluoja suviarmaan henkäys kevään huhtaa pitkin herättää kohmeisen maan Ihmisen olemus virheensä näyttää aina kun huomata jaksan kaiken pelkoa aseena käyttää järki on kuollut täällä vimmalla voiton helmiä haalitaan viimeiset maksavat taksan reunalla horjuen rippeitä vaalitaan kuilu on niskan päällä Se tulee taas, väreillä nujertaa harmaan kevät nousee uuteen kukkaan kuin usko tasoittavaan karmaan Tien toiselle kartalle kuljemme polkumme loitolla viihtyy suorin selin siltoja poltamme kotimme kauaksi teistä ihmisen inho kauniina jolla sielu vastaavaan liittyy jos annamme teidän rauhassa olla älkää huoliko meistä Olentoja miehiksi kutsuttu uskontoja todeksi puettu

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 26, 2025

No lyrics have been submitted for this track yet.