Prologi

Jeesushuora kusipää! Miksi piinaat mun elämää? En tahdo elää vankilassa, Tässä Kristuksen maailmassa... Tunnen kun maa jo kutsuu. Hyppään alas taivaan alta. Otan suudelman kuolemalta. Kuulen kun sade loppuu. Valo vasten kivistä seinää Kuivaa mut kuin kuivaisi heinää. Anna mulle vähän voimaa, Heikon valon mua nuolla. Anna vielä hetki aikaa, Hetki elää, sitten kuolla. Vain laulu sen mustan variksen Sävelen kertoi hiljaisen. Lähemmäksi tuo sävel toi vaan Lopun kauniin ja onnellisen. Se päässäni soi, se aivoni hautaa Alle sateen kultaisen. Ja sade loppuu se paikkani näyttää Laulussa mustan variksen. Jeesushuora kusipää! Kun ruumis kuolee se tänne jää. Mä olen vapaa tuulen lailla, Pimeydessä valon mailla. Sateessa seison ja syleilen veistä Vasten mun ihoa, heikkoa lihaa. En jaksaisi pitempääm sateessa seistä, Se kaataa mut maahan, se ruoskii ja vihaa. Vain laulu sen mustan variksen Sävelen kertoi hiljaisen. Se päässäni soi, se aivoni hautaa. Alle sateen kultaisen kuolen.

Submitted by NecroLord — Apr 26, 2025

Varjoissa niittyjen kauneudet maatuu. Katkera mieleni kaipauksen luo. Maailma kuolee ja elämä kaatuu, Ei mikään voima sitä takaisin tuo. Ikävä pitkää matkasi valvoo, Ruusujen tanssia ikuisuuteen. Ikävä mua ja yötäni palvoo. Se omani lie mä mitä vaan teen. VIHA! ...Viha kasvaa elämään... Kun kaikki on tehty, kun kaikki jää näin. ...Viha kasvaa elämään... Tiemme kun eroaa mä käännyn takaisin päin. ...Viha kasvaa elämään... Sirpaleita onnellisten loppujen ...Viha kasvaa elämään... Jätän haudalle muistojen. Milloin sinä päivän myötä valut varjoon Niittyjen, silloin sade siunaa yötä Kyyneliä tähtien. ...Viha kasvaa elämään... Kun kaikki on tehty, kun kaikki jää näin. ...Viha kasvaa elämään... Tiemme kun eroaa mä käännyn takaisin päin. ...Viha kasvaa elämään... Sirpaleita onnellisten loppujen ...Viha kasvaa elämään... Heitän kasvoille varjojen. ...Viha kasvaa elämään... Kun kaikki on tehty, kun kaikki jää näin. ...Viha kasvaa elämään... Tiemme eroaa mä käännyn takaisin päin ...Viha kasvaa elämään... Sirpaleissa onnellisten loppujen ...Viha kasvaa elämään... Poltan ilon ja rakkauden.

Submitted by johnmansley — Apr 26, 2025

Hiljaa, hiljaa kumartaa ihminen ja aukeaa. Aukeaa raukeaan uneen valuu, niin raukeaan. On hyvä näin vaikka kohta nyt jo unohtuu, Vaihtaa aurinko puolta maailman. Henkenä uljaiden metsien Miksi kantaisin huolta? Nukutaan vaikka toiset yrittää, Yrittää väsymyksensä voittaa. Hukutaan, meille pinnan alla on elämää Kunnes ilta taas koittaa. Tanssien nousee kätköistänsä metsien Tuli taivaalle karkaa. Iloiten se juoksee kanssa henkien, Pakoon ihmisparkaa... Pimeydessä kuulin kutsun kerran. Ääni kaunis oli kuin laulu rastaan. Se pyysi "mua kuule hetken verran. Tule pimeyteen niin tulen sua vastaan". Siitä lähtien maailmani yössä henkien, Usva niityt kun peittää. Hämärtyy, metsän reunaan usva tiivistyy. Ilta valot pois heittää. On hyvä näin vaikka kohta nyt jo unohtuu, Vahtaa aurinko puolta maailman. Henkenä uljaiden metsien Miksi kantaisin huolta?

Submitted by Immortal — Apr 26, 2025

Olen nähnyt Kuoleman valkoisen Enkelin pääni päältä lentävän. Taivaan ja helvetin olen nähnyt Palavan, maailman mustuvan. Peilistä Saatanan uskovaisen kutsuvan. Kuolevalta Kuolemalle, Laske katseesi jo minuun. Ota minut siipes alle, kerro minun Lähteneen. Kuolevalta Kuolemalle, Katsees silmäni mun viiltää. Verta vuodan unelmalle sokeana Kun mä meen. Kuolevalta Kuolemalle. Eteerinen veri rikkoo ensilumen ihon Hauraan, peiton kylmän sydämen. Kuolevalta Kuolemalle. Portti edessäni seisoo. Olen loppuun päässyt tien, jolla käänny Enää en.

Submitted by Immortal — Apr 26, 2025

No lyrics have been submitted for this track yet.