Saatanassa ulvoneet
No lyrics have been submitted for this track yet.
Kun aurinko jälleen vaipuu ja hukuttaa minut punaiseen loistoon Ajelehdin tässä apatian meressä odottaen öistä pimeyttä Ylistän Saatanaa minussa sillä jumalan olen kironnut Täsä yksinäisyyden hetkessä Ei elä tai ole yksikään Raastava yön ilma puhdistaa heikkouden lihastani Jättäen minut virumaan ja valumaan veressäni sieluni tahraamaan Tuulen mukaan sinä tanssit kauniimpana kuin itse saapuva illan hämy Riippuen kallostasi katosta kyknän metallikoukun lävistämänä Lumoutuneena katson verisen raatosi hyonoottista liikehdintää Jokaisella viillolla lihaasi Jokaisella murtamallani luullasi Ylistin Saatanaa itsessäni ja ihmisyyden kielsin
Submitted by Lake of Tears — Jul 05, 2026
Kalmaisina hiutaleina varisee kuolemaa ylle maan Hautaa sen mustaan tuskaan Elon sieluja hitaasti kalvaen ...sillä minä olen kalma kosto metsiltä havuisilta Ruoskien heikkoa ihmishenkeä suuren käärmeen kuoloisella kielellä Arven minä olen polttava merkin kaarnaisen vihan kaikkoaa ihmissydämmestä ilo lähestyy syleillen ahdinko ikuisesti "jumalan" kiroan ja hän josta elämä hiljaa hiipii Kauhunkangistamat kasvot tyhjyyteen tuijottavat ..sillä minä olen kosto havuisten metsien
Submitted by Lake of Tears — Jul 05, 2026
Belialin mustat sudet ulvovat taas! ne janoavat ihmislihaa ja verta Saatanasa siinneet pimeydessä kasvaneet Vihassa ulvoneet Pahuutensa vannoneet punaisena kiiluvat paholaissilmät valkoisina vaahtoavat raateluhampaat musta turkki kuunvalossa kiiltää läpi yön belialin lauma viiltää Belialin Mustat Sudet! on aika viiltää jeesus verille vuotamaan toivosta ja muistosta ihmisen kalvavat sudet kirstityn lihan luusta Ulvotaan toiton ja vihan laulun ilmoille Belialin Mustat Sudet Väistyy heikkouden aikakausi ja vahvat perivät maan kirkot palavat,veressä raadot makaa Belialin sudet, ihmisen pimenän puolen pedot
Submitted by Lake of Tears — Jul 05, 2026
Kuolleen kudoksen olevasta poistan pedon hurmeella yön olennon siitän ihmisnahan kurjan pois päältäni nyljen vailla surua sen pakkaseen hylkään mädätköön liha, sen rippeistä nousen seisokoon veri, tulee sitä lisää virtaamaan itseni,en toiset en enää orja kylmän, en ihmiselle totta mustan loitsun laulan vailla lihaa luut kylmästä särkyen hukan hahmoon harmaaseen synnyn uudestaan jälleen jäinen hanki kantaa ja lumi jäljet peittää huuto vailla ihmisyyttä kantaa taakse tyhjyyden katse mustien silmien se näkee sydämmeen pimeyden siellä toiceet kuolevat mistä varjotkin pakenevat siellä henki ruumiin jättää ja ihmismieli heikko pettää
Submitted by Lake of Tears — Jul 05, 2026