Varjoina kuljemme kuolleiden maassa
Jo pimeys saa Laskeutuu kuolleiden maahan Alas taivas painaa päämme Hävityksen silmiltä piilottaa Yksin yöstä kurkotan valoon Sen halki huudan: päästäkää minut! Ei kukaan sanaakaan sano Tuskin vaipuu uneen On kajo poissa palavan maailman Pois huuhdottu kaipuu elämän Reki raskas meitä seuraa Kuolema jaloissamme Yllä vain tähdetön taivas Alla eloton maa Jo pimeys saavuttaa Maailman viimeisen reunan Savuna karanneet muistot Kaupungit ihmisten Aika täynnä elämää Piirtynyt vereen ja tuhkaan Yllä vain lohduton taivas Alla hylätty maa Yksin yöstä kurkotan valoon Vielä huudan: päästäkää minut! Kiehuu saastunut meri Kuoriutuu verinen kiveys katujen Loppumme vielä pilviä reunustaa On ilma täällä niin raskas Vesi virtaa myrkkyä Vain sodan aseet ruostuvat Hylättyinä pohjassa Mihin haudat ruumiit? Minne juosta kun aurinko nousee? Näkeekö kukaan jos kohotamme lippumme? Kuuma tuuli hetken pyyhkii rantaa Valkoinen lintu sen mukaan katoaa Mikään ei elä enää, ei mitään taakse jää On askel täällä niin raskas Tietä ei näy kivien alta Pohjoinen kätkeytyy pilvien taa Harmaa maisema pyydystää aaveita Mennyt hiljaa pyyhkiytyy taivaanrantaan Jalkojen alla murheiden maa Jossa mikään ei elä enää [English translation:] Darkness enters Descending upon the land of the dead Our heads pressed down by the sky Hiding the pillage from our eyes Alone from the night I reach towards the light Across it I scream: release me! No-one speaks a word Hardly falling asleep Gone is the sheen of the burning world The yearning for life washed away We are followed by a heavy sleigh In our feet:death Above us only a starless sky A lifeless earth below Darkness now reaching The final edge of the world Memories gone in smoke Cities of the people Time full of life Drawn in blood and ash Above us only a forlorn sky A deserted earth below Alone from the night I reach towards the light Still screaming: release me! The polluted sea is boiling The bloody paving casting off its shell Clouds will be lined by our ending So heavy is the air here Waters flowing with poison Only the weapons of war rust Lying deserted at the bottom Where to bury the corpses? Where to run once the sun rises? Will anybody see if we raise our flag? A scorching wind briefly strokes the shore With it a white bird disappears Nothing remains alive, nothing left behind So heavy are the steps here Unseen lies the path under the stones The north is hidden behind clouds Ghosts are captured by the grey landscape The past is silently swept away into the skyline Under our feet the land of sorrows Where nothing remains alive
Submitted by Morgoth — Apr 24, 2025
Hävitetty on maailma, johon synnyimme. Tuhottu kaupungit, joissa asuimme. Päiviä sitten jätimme kaiken taaksemme, toivoen että jostain löytäisimme vielä paikan jossa on mahdollista elää. Emme ole nähneet vielä ainuttakaan ihmistä, vain poltettuja taloja ja eläimiä, joiden sairaudet kalvavat myös meitä. Kaikki meistä eivät selviä pitkään. [English translation:] Ravaged is the world into which we were born. Destroyed are the cities where we dwelt. Days ago we left everything behind us, hoping to find a place where it is possible to live. We have not seen a single man, only scorched houses and animals, whose diseases are also plaguing us. All of us will not survive for long.
Submitted by Celtic Frost — Apr 24, 2025
Polku jostain tuttu vie eksyneet mukanaan Kaatuneet puut metsän reunaan askeleet johdattavat Tällä vielä kaikuu laulu niiden muinaisten voimien Joiden kyyneleistä heijastuu lopun nähnyt tähdetön yö Varmasti lehdet maassa mätänevät jotain muistavat Ehkä kuulivat kun tuhon airuet tästä ohi ratsastivat Kaukana sodasta ja nälästä Kaukana maailmasta joka syttyi tuleen On tänne jäätävä, meitä on niin vähän Luotettava jumaliin, ehkä hetken vielä selviämme Saamme yösijan viereltä kantojen, lehvistä peiton On turha pelätä virtaavaa vettä Ei täällä taivaalta sada tuhkaa Jos et tunne itseäsi pimeässä Et tiedä mitä kuulet hiljaisuudessa Suusta suuhun kulkevat ikiaikaiset viisaudet Sanat vuosilta ennen syntymäämme Kaiken sen tiesimme vaan emme ymmärtäneet Kun tuhannet silmät meitä tuijottavat Niiden suuntaan kääntyvät päämme Kohdatkaa muinaiset! Muinainen mahti, joka repii luomukset ihmisten Ja syntyy itse uudelleen Kun taivas aukenee ja kastelee maan Juurtuu kiveen puu jokainen Niin kaatuvat seinät linnoitusten Kuin lasi pirstoutuvat vihan muurit Ruostuvat koneet ajan edestämme päättyneen Jäävät pohjaan laivat unohtuneet Ja jälkemme huuhtoutuvat puhtaaseen veteen Hetkessä pyyhkiytyvät vuodet tuhannet Palaavat maahan pyhät kirjoitukset Kohdatkaa muinaiset! Kohdatkaa uusi maailma! [English translation:] A trail dimly familiar takes the lost ones along Fallen trees lead the steps to the forest's edge The song of the ancient forces still echoes here Reflected in their tears: a starless night which has seen the end The rotting leaves on the ground surely remember Perhaps they heard the harbingers of doom riding past Far from war and hunger Far from the world which was set ablaze Here we must remain, we are so few To trust the gods, perhaps for another moment we'll survive Beneath the stubs we'll make our beds, with foliage as our blankets No need to fear the flowing water No ash pouring down from the sky here If unfamiliar with yourself in the darkness You will not know what you hear in the silence From mouth to mouth the ancient wisdom's travel Words dating from years before our birth We knew it all, yet lacked understanding As we are gazed at by a thousand eyes Towards them our heads turn Meet the Ancient Ones! The Ancient Power which tears down the creations of man And is itself reborn As heaven opens and drenches the land Every tree is rooted in stone Thus the walls of the fortress fall The walls of hatred splintered like glass Rusting machines from a time gone by Ships remain at the bottom, forgotten And all our traces washed in clean water Thousands of years wiped away in a flash Holy writings return to the ground Meet the Ancient Ones! Meet the New World!
Submitted by Pestilence — Apr 24, 2025
Nälkä väsymys ja epätoivo ajavat meitä eteenpäin. En muista, koska joku meistä olisi viimeksi syönyt tai nukkunut. Päivät ovat lyhyitä, ja aurinko näyttäytyy harvoin. Taakse on jäänyt monia. Täällä muutkin etsivät ruokaa, ja me kelpaamme hyvin. Toivomme löytää edes itsellemme tulevaisuus hiipuu. Meidän maailmassamme tuskin on enää ketään. [English translation:] Hunger, weariness and despair are driving us onwards. I do not remember the last time any of us ate or slept. The days are short and the sun is rarely seen. Many have been left behind. Others too are looking for food, and we are a suitable prey. Our hopes for finding a future even for ourselves are withering away. There is hardly anyone left in our world
Submitted by Infernal Flame — Apr 24, 2025
Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee Viima täynnä viimmaa viiltää läpi käsien Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa Mistä voimme täällä elää? Mistä löydämme tien eteenpäin? Kylmenee ilma vaikka päivä pitenee Ei metsä säältä suojaa anna Harvoin näyttäytyvät selviytyjät erämaan Taakse jääneet eivät pääse haudan rauhaan Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa Mistä voimme täällä elää? Mistä löydämme tien eteenpäin? Ei elo kohtaa kuolemaa Ainoastaan kärsimystä ja tuskaa Viety on kykymme kulkea Voimat askeleiden ehtyneet Heikkoina ja haluttomina Turmioon eksyneet Taivaan paino laulaa kuorona Korviamme sen sävel piinaa Riistäen vapautemme, synnyttäen pelkomme Saa meidät säälin unohtamaan Se kaikuu seinämistä Ilman halki kiirii Menetetty toivo viimeisten Vuoret ympäröivät saalistaan, seuraavaksi iskevät Mistä kukaan täällä elää? Mistä löytää tien eteenpäin? Susille jäävät uhreiksi heikot Vahvat saavat susien tahdon Silmät sokeina seuraamme ääniä Vain ihmisluonto pahuudesta elää Vaisto ottaa vallan kun mieli kääntyy mustaan Ei näy taivalta jalkojemme alla Suden loimi yllään, epätoivo apunaan Pian ensimmäinen tarttuu aseeseen Tekee lopun jumalanpilkasta ja hulluudesta Kun viimeinenkin syyllistyy murhaan Näillä hyisillä poluilla Minne pimeässä ryömimme Sinne pedot vaeltavat Olemme esittäneet roolimme Se kaikuu seinämistä Ilman halki kiirii menetetty toivo Kuule tuomittujen huuto Valo paljastaa veriroiskeet lumessa Teoistamme heijastuu matkamme määränpää Ei elo kohtaa kuolemaa Kärsimyksen voi lopettaa Luontoamme pelkään Vaan enää en voi huutoja vaientaa Niin sade viimeiset varjonsa langettaa Lakeudet muuttunett hautausmaiksi Saman taivaan alla selviytyjät erämaan Sodan muiston tieltään tuuli pyyhkii Se kaikuu seinämistä Ilman halki kiirii menetetty toivo Jo unessa kuulen tuomittujen huudon [English translation:] Beyond sight eyes are blinded by the ice A wind filled with fury slashes through hands Mountains surrounding their prey, devoid of hope On what can we live here? Where can we find the path forward? The air gets colder, though the days grow longer The forest provides no shelter from the weather Survivors of the wilderness rarely show themselves The ones left behind never reaching the tranquil of a grave Mountains surrounding their prey, devoid of hope On what can we live here? Where can we find the path forward? Life does not face death Only suffering and pain Our ability to roam taken from us The strength of our steps exhausted Feeble and lacklustre Lost in doom The weight of the sky, singing like a choir Our ears tormented by its tones Depriving us our freedom, giving birth to our fears Making us forget pity It echoes from the walls Soars through the air The lost hope of the final ones Mountains surrounding their prey, next they will strike On what does anyone live here? Where can we find the path forward? To the wolves the weak ones fall victim But the strong ones get the will of the wolves Eyes blinded we follow the sounds Only human nature lives from evil Instinct takes hold when the mind turns black No path is seen under our feet Donning a wolf felt, aided by despair Soon the first one grabs a weapon Bringing an end to this blasphemy and insanity When also the last one becomes guilty of murder One these paths cold as ice Where in darkness we crawl to Thither the beasts wander We have played our role It echoes from the walls The lost hope soars through the air Hear the screams of the damned The light reveals blood stains in the snow Our deeds reflect our destination Life does not face death The suffering can be ended I fear our nature But no longer can I silence the screams So the rain casts its final shadows Plains turned into graveyards Under the same sky, survivors of the wilderness Memory of war swept away by the wind It echoes from the walls The lost hope soars through the air Already in sleep I hear the screams of the damned
Submitted by Grave666 — Apr 24, 2025
Kuolleille kirjoitan nämä sanat. Kuulen pimeydessä huutonne, näen valossa hahmonne. Niin monta teistä jouduin hautaamaan ja maasta kaivamaan. Juoksen kohti tuntematonta. Ehkä kohtaan vielä jonkun teistä, vaikka tiedän että matkamme on päättynyt. Kuulen veden virtaavan, pesen siinä kasvoni. Olkoon tämä lahjani teille. [English translation:] To the Dead I write these words. In the darkness I hear your screams, in the light I see your figures. So many of you I had to bury and dig up from the ground. I'm running towards the unknown. Perhaps I will yet meet some of you, although I know our journey has come to an end. I hear the water flowing, I wash my face in it. May this be my gift to you.
Submitted by SerpentEve — Apr 24, 2025
Katson pohjaan joen sulaneen, vesi taittaa valon himmenneen. Katson itseeni, katson sairauteen, itseni kaikesta vapautan. Niin kylmä maa jolla makaan, tunnen sen liikkeen jokaisen. Yhteen hetkeen mahtuu elämä, ajatukset virtaavat veden matkassa. Niin lämmin utuinen ilma kaukana aurinko silmältä piilossa. Maailman suljen nyrkkiini veriseen itseni kaikesta vapautan. Hetken kai luulin olleeni muualla, turvassa jumalten kostolta. Missä kohdin kuljimme harhaan? Ei kukaan täällä voi sitä kertoa. Varjona kuljen kuolleiden maassa, näen kaikki ympäriltä kuolleina. Joskus kai synnyin uuteen maailmaan, en tiennyt sen päättyvän näin. Kynnyksellä uuden uljaan ajan yhä mietin miten tänne päädyin kuinka loppumme sai alkunsa kuka siitä oli vastuussa. En nähnyt suurta petoa, en kuullut lopun pasuunoita. Kukaan ei tuhonnut aurinkoa, vain ihminen kylvi tulta. Aikamme päättyi suruun ja ruttoon Veli Veljeltään elämän niitti. Missä kohdin kuljimme harhaan? Jäi kaikille jaettavaksi, kuolleiden maa... Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen, missä valo ei värejä näytä. Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty, vain taivas ylläni vaalenee. Käy rauhaisena vierelläni tuuli, itse silmäni suljen ja itken. Tänne jään, kaipuuta vailla, rikotun henkeni veden virtaan annan. Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen, tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja aukenee kuolleille kuolleiden maa. [English translation:] The Land of the Dead To the bottom of a thawed river I look, water bends the dimmed light. I look into myself, I look into sickness, and release myself from everything. So cold the ground which I lie upon, I feel its every move. Life contained in one moment, thoughts flow along with water. So warm the foggy air Far the sun, hidden from my eyes In my bloody fist I enclose the world and release myself from everything. For a while I must've thought I was elsewhere, safe from the Gods' revenge. Where did we go astray? Nobody here can tell! As a shadow I walk in the land of the dead, I see everyone around me deceased. Someday I must have been born into a new world, I did not know this was how it would end. On the threshold of a brave new era still wondering how I ended up here, how our ending commenced And who was responsible. I did not see a massive beast, did not hear the trumpets of doom. Nobody destroyed the sun, fire was sowed by man alone. Our time ended in sorrow and plague, brothers killed by brothers. Where did we go astray? Left for all to divide, the land of the dead. I am there where everything starts and where the light shows no colours. An even meadow stretching everywhere, only the sky above me growing lighter. A calm breeze is blowing beside me, I close my eyes and weep. Here I shall remain without yearning, my broken spirit I shall give to the streaming waters. I am there where everything starts anew, eternity shows itself empty and opens up for the deceased, the land of the dead.
Submitted by Finntroll — Apr 24, 2025