Suden uni

Kun toinen salama maahan löi Hän tointui unestaan. Tahtoi hän kokea voimiaan, Ne liian heikoiks' osoittain. Aikuistua saanut vielä ei, Ei hallita ukkosta. Oli pojan ensin nöyrryttävä, Opittava jumalain mahti. Nyt tunteensa sai, tarttui salamaan, Halki taivaiden viha kaikui! Nuorukainen pilven päällä ratsastaa. Liian nuori salamoita kantamaan. Kulkee yksin kunnian polkuaan. Voimattomuus taitonsa musertaa. Hän liikaa uhosi - kirouksen ansaitsi. Nyt tunteensa sai, tarttui salamaan, Halki taivaiden viha kaikui! Häväisten hänet karkoitettiin, Pois pilviltä isänsä. English translation: As another flash struck to the ground he recovered from his sleep. So strong was his urge to test his might but still he was too weak. Who has no rites of passage undergone, he cannot rule the thunder. The first step is always to humble and to learn the might of the gods. Anger he felt, grabbed a thunderbolt and across the heavens hate echoed! An adolescent he is to ride a stormy cloud. So young to carry the faintest bolt of lightning. Alone he walks his path of honour. Such skill wasted in lack of strength. Too bold he was to learn - a grand punishment deserved. Anger he felt, grabbed a thunderbolt and across the heavens hate echoed! And lo, by disgrace he was expelled from the clouds of his father.

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 24, 2025

Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan Totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille. Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika - Puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä. (voittajansa) Korvansa kavaluudelle ymmärtämättömät antoivat; Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi. Pian kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti, Oli veriselle järven jäälle päättyvä ristin taival... "Vaan pian rantautui lännestä satoja laivoja, Tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan. Lukuisten vuosien kuluessa, Tahtonaan nöyryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan He sääliä tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan Voimallisilla aseillaan. Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostatettiin, Ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto, Pakotettiin häpeään." (kohtalonsa) Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta, Mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä. Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat, Vaan jäätä järven Köyliön he eivät murtaa saata. [English translation:] And he arrived, the messenger of his converted people to teach this heretic folk his tellings of a divine truth. Feeling threatened, a simple peasant rushed to sharpen his axe - to defend the forests, the lakes, his brothers from an unseen fate. (their vanquisher) Their ears to treachery those of less understanding lent; Lalli saw the heaven for slaves and thus blinded his sight. Soon in the heart of night his axe took a rover by surprise, to a pond of blood on ice the path of the cross was to end... "But soon there were hundreds of ships landing from the west, thousands of them who came to avenge the bishop's death. In the course of numerous years, to imprint humility within the last pagan folk as their will they without pity broke the persistent resistance with their powerful arms. Henrik, now canonized, was raised onto the altar, and the slaying, the repressed cry for freedom of the Finnish, was forced to disgrace." (their destiny) Thus wrongfully was assumed the honour from a warrior, from a man of rightfulness, a defender of sincerity. By forcefeeding lies they compelled our folk to their faith, but the ice of Köyliönjärvi they can never break.

Submitted by Cyberwaste — Apr 24, 2025

Katseessani kirkas valo Matkaan läpi autiuden. Kenttä taistelun taakse jäänyt Vain toistaa vaimeita kirouksiaan. Veljeni ja viholliseni; Ei kukaan heistä sano sanaakaan. Miekan terän tunsin rinnassani, Nyt kuulen kutsun Tuonelan. Sade huuhtoo tuhot taistelun, Vereni virtaansa vie. Alla tähtitaivaan pohjoisen Vaan en (enää) päällä maan... Turhaan pelkäisin saapumista Kuolemattomien keskuuteen. Käsi kädessä ikuisuuden Hyppään reunalta tyhjyyden. [English translation:] With a radiant light in my eyes I travel through this desolation. The field of battle left behind repeating its subdued curses. My brothers together with my foes; none of them speaks a word. The edge of a sword I felt in my chest, now I can hear the call of Tuonela. Wash now rain the ruins of the battle, carry my blood along the streams. Under the stars of the northern sky but no more on the earth... Needlessly would I fear my arrival to the company of the immortal. Hand in hand with infinity I draw away from emptiness.

Submitted by Celtic Frost — Apr 24, 2025

This track is instrumental.

Is this song not instrumental?

Veljet sekä siskot, Kokoontukaamme yhteen pöytään! On meidän malja nostettava Uudelle jumalalle. Tähden alla syntynyt Meidän seuraamme nyt liittyy. Hän syö kaikki pöydän antimet Ja vapahtajaksemme ilmoittautuu. Ketk' asettivat sankarinsa juhlittaviksi Aina meidän pyhiemme aikaan? Ja he toistuvasti julkeavat puhua meistä häpäisijöinä! Juopot eivät ulos astu lain, Valvova isäntä vaihtuu vain. Sillä jok' ikistä päivää kuluvaa Seuraa loputon pimeä yö. Pian suden uneen Taas vaipua saa... [English translation:] Brothers and sisters, gather around the table! A chalice we have to raise to a god of an unknown faith. The one born under a star now joins our company. He eats all yield of the festive table and declares himself our savior. Who did arrange the celebration of their holy always on the days of our feasts? And again and again they dare speak of us as blasphemers! Drunkards never step out of the door, observing masters alone taking turns. For every passing day in human life is followed by an endless dark of night. Into a wolf's dream we soon may fall again...

Submitted by johnmansley — Apr 24, 2025

Tääl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat, Muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut. Ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat, He, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa. He valloittivat, ryöstelivät kunniaksensa Ja etenivät voittoisasti perääntymättä. Vaan samat aikeet toisella, heitä pahemmalla; Vihollisen vanhan saarella saivat kohdata. Koskaan eivät he uhkaa väistäneet, Tarttuivat kirveisiinsä jumalten. Vastus kuitenkin vahvistuneena Päättänyt oli heidät musertaa. Oli kääntyvä uusi sivu Taistelussa ruttoa vastaan. Eihän kunniaa voi saavuttaa Jos jättää kokematta kuoleman. ...jäätyi verensä hankeen. Valtakautensa lepää nyt pohjassa - Ylväs liekki sammui, vaan silti Voittaja saa häpeää kantaa: He hukuttivat myös kunnian. Nyt valtaistuimella istuu väärä kuningas, Nälkäisten petojen kaitsija, peto itsekin. Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa; Voi menneisyyteen itseämme emme unhoittaa. On aika pysähtynyt. [English translation:] Once upon a time here on the plains of Pohjola there dwelled a heathen people almost forgotten by now. Known as northmen, they furiously defended their kin, thus being those who the baptised never recognized. They conquered and plundered, they held to their honour, victoriously they advanced with no plans of retreat. But even one more evil did think of the same; on the island they encountered an enemy once known. They never stood back at a threat but grabbed their axes granted by gods. Yet grown in strength, their foes had decided once and for all to crush them to the ground. There was a page to turn in the legends of the battles against all plague. For it's in vain to accomplish honour if failing to experience death. ...in white their blood now frozen. In the deep of the waves lies now their reign - flame once so proud now dead, yet their shame shall the vanquisher forever bear: no sunken honour may rise for them. Behold the throne for there now sits the king of wrongful deeds, the shepherd of such hungry beasts, not less a beast himself. But people submitted to them shall never disappear; in the past long gone we can not forsake what in our hearts dwell. And time, it has ended.

Submitted by The Void — Apr 24, 2025

This track is instrumental.

Is this song not instrumental?