Valu

Oli onnellisuus hetki vailla onnettomuutta Mennessäsi veit värit jäi jäljellle pelkkää mustaa On niin haikeaa katsella sinua nyt Ja niin vaikeaa katsella suurta hymyä huulillasi Kuulet laulun Kuulet laulun Tunnevammaisuuteni pukuun iloisen klovnin puen Aamuyöstä kun kallistan pääni niin huomista päivää jo suren On niin haikeaa katsella sinua nyt Ja niin vaikeaa katsella suurta hymyä huulillasi Kuulet laulun Kuulet laulun, laulun olen laulanut sen tuhannen kertaa ja kerroista viimeisin oli kait liikaa Se on kurjen laulu Ja sinä Kuulet laulun Kuulet laulun, laulun olen laulanut sen tuhannen kertaa ja kerroista viimeisin oli kait liikaa Se on kurjen laulu

Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025

Taidoillansa hän hämmentää, tempuillansa helposti kääntää pään Pesee sen huolella aivoista ja kohta huomaat marssivasi samassa tahdissa Kerää laumaansa kristallit, tinapaperit sekä porsliinit Oikeutta ei ole, armoa tunneta ei tässä joukossa tummassa Tummassa, tummassa, alistut! Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa Askeleet vihellellen tahdittaa, hetkessä tuulenkin saa nousemaan Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa Äänillänsä hän houkuttaa, rivistöihin suorittaa kutsuntaa Katsoo silmiin ja kumartaa, ketään ei revitä mukaan väkipakolla Iättömyys on puolellaan, lihanuijan tavoin kun pehmittää Saa sinut luottamaan itseensä, veitsellänsä elämänkaarestasi osansa Omansa, osan saa! Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa Askeleet vihellellen tahdittaa, hetkessä tuulenkin saa nousemaan Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa Hän ottaa kenet vain haluaa Hän saa kenet vain haluaa Hän ottaa kenet vain haluaa Hän saa kenet vain haluaa Hän ottaa mitä vain haluaa Hän saa, Hän saa, Hän saa Hän ottaa kenet vain haluaa Hän saa Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa Askeleet vihellellen tahdittaa, hetkessä tuulenkin saa nousemaan ja jatkamaan Pedon luku otsallaan hän halkoo sateista maisemaa Askeleet vihellellen tahdittaa, hetkessä tuulenkin saa nousemaan Vain sormellaan hän koukkaa mukaansa

Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025

Kierrän itseni tippa tipalta Kuivaksi omatunnosta Korkkiruuvina tarkkailen maailmaa, teen havaintoja Telluksen tavoista Kirkkaan valon lailla, joka paikka paikkaan avoimeen tunkeudun (en tunne sääliä) Kasvan korkeutta kuusi ja leveyttä viisi Varjollani peitän teidät alleni Olen pienin suurista mutta mahdu enää en Vanhaan maailmaani takaisin olen jättiläinen Silti vielä kasvan! Kasvan! Kasvan! Kasvan! Rakennan ympärilleni arktisen ilmaston Kylmyydellään tuskin hyttystä houkuttaa ja joka kerta kun kadulla tuulee Levitän käteni ilmaan, luulen osaavani myrskyllä ratsastaa (tunnetko sääliä?) Kasvan korkeutta kuusi ja leveyttä viisi Varjollani peitän teidät alleni Olen pienin suurista mutta mahdu enää en Vanhaan maailmaani takaisin olen jättiläinen Silti vielä kasvan! Kasvan! Kasvan! Kasvan! Kasvan korkeutta kuusi ja leveyttä viisi Varjollani peitän teidät alleni Olen pienin suurista mutta mahdu enää en Vanhaan maailmaani takaisin olen jättiläinen Edelleen vain kasvan! Kasvan!

Submitted by Nargaroth — Apr 25, 2025

Etsiessäni tiedon jyvää olen seurannut sokeaa kanaa Se parvensa keskelle johti ja kukko silmäni puhki nokki Sain hyvältä hengeltä silmät, käyttöohjeeksi antoi: "Tärkeämpää kuin mitä näet tulee olla miten näkemäsi koet" Ei mene kauaa kun unohtuu ohjeet, heijastuu verkkokalvolle valikoiden vain rumat ja pahat näyt joita ohjaa pessimistiset tavat Etsin vieläkin samaa jyvää, mutta löydy se helposti ei, sillä jyvä on näkymätön, löytyy taskusta vasta kun aika on Miksi näen niin paljon rumuutta, siellä missä muut kauneutta Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen, minä lumen alta raadon jäniksen Miksi näen niin paljon rumuutta, siellä missä muut kauneutta Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen, minä lumen alta raadon jäniksen Hengitän satumaailmassa ja luulen voivani vielä nähdä keijun tai menninkäisen, mutta ymmärrä en kuinka kaunista on pelkkä sammaleen peittämä kanto, jonka päällä voi levähtää, silloin kun kiire matkalla on, vaikka hoppu tappaakin nautinnon Miksi näen niin paljon rumuutta, siellä missä muut kauneutta Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen, minä lumen alta raadon jäniksen Miksi näen niin paljon rumuutta, siellä missä muut kauneutta Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen, minä lumen alta raadon jäniksen Miksi näen niin paljon rumuutta, siellä missä muut kauneutta Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen, minä lumen alta raadon jäniksen Miksi näen niin paljon rumuutta, siellä missä muut kauneutta Kun löydät katseellasi kevään ensi perhosen, minä lumen alta raadon jäniksen

Submitted by SerpentEve — Apr 25, 2025

Sisälleni syntyi pelle, jolle en koskaan nauranut Tuo pelle synapseihini on kaavansa koodannut Silloin kun hyppii, hypin minäkin, naurattaa naurat sinäkin Saadakseen yleisönsä repeämään hän salaisuutesi on paljastanut Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija) Älä uskoudu sillä en ole lupauksen arvoinen (Valhettelija) Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija) Ethän uskoudu minulle Tapahtuu hänen tahtonsa, saa minut näyttämään itseltään Toisinaan vetovoimansa maan ydintäkin vahvempaa Puolet minua ja puolet häntä, silti edusta en kumpaakaan Haluaa nähdä minun kärsivän kuin sian jota potkitaan Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija) Älä uskoudu sillä en ole lupauksen arvoinen (Valhettelija) Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija) Älä uskoudu sillä en ole lupauksen arvoinen (Valhettelija) Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija) Älä uskoudu sillä en ole lupauksen arvoinen (Valhettelija) Älä uskoudu minulle, en ole sen arvoinen (Valhettelija) Ethän uskoudu minulle

Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025

Päkiät edellä on tietä tehtävä Valtavat aukot kantapäiden tilalla Ei tunnu miltään Ei tunnu Lepakot suunnistavat kaiun avulla Kuin ilmaa olen siksi minuun törmäävät Ei tunnu miltään Seisova vesi pyytää outoon syleilyyn Murheistenranta kutsuu uuteen kokeiluun Rikkomaan pintajännityksen painolla Hetkessä elollinen, elotonta massaa Pitkin kuunsiltaa aasta beehen yritin Haukkasin mutaa, kuravettä nielaisin Ei tunnu miltään Seisova vesi pyytää outoon syleilyyn Murheistenranta kutsuu uuteen kokeiluun Rikkomaan pintajännityksen painolla Hetkessä elollinen, elotonta Seisova vesi pyytää osaa syleilyyn Murheistenranta kutsuu uuteen kokeiluun Rikkomaan pintajännityksen painolla Hetkessä elollinen, elotonta massaa Pitkin kuunsiltaa aasta beehen

Submitted by Celtic Frost — Apr 25, 2025

Kaikkein rakastetut ovat kaikkein vihatuimmat Kaikkein halveksittavimmat aorttaani pitkin uivat Ei vika ole sinussa Jos viha löytyy minusta Se on minussa Jokin minussa hengittää Ei vika ole sinussa Jos viha löytyy minusta Se on minussa Jokin minussa hengittää Lupaan olla hyvä, lähes kämmenellä Sanoja en pidä, olenhan suvun lukua Ei vika ole sinussa Jos viha löytyy minusta Se on minussa Jokin minussa hengittää Ei vika ole sinussa Jos viha löytyy minusta Se on minussa Jokin minussa Ei vika ole sinussa Jos viha löytyy minusta Se on minussa Jokin minussa hengittää Ei vika ole sinussa Jos viha löytyy minusta Se on minussa Jokin minussa hengittää

Submitted by johnmansley — Apr 25, 2025

Levitän kankaan ihollesi ja toivon kunpa vaan palaisi tuo henkäys elon huulillesi Kumarrun sinun puoleesi, haistelen tuoksua ihollasi Voisinpa olla luonasi Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan Se antaa väristyksiä kauttaaltaan Kasailen kiviä rinnallesi ja etsin risuja ristiksi Mitä vuoksesi en tekisi Suutelen hellästi otsallesi, rukoilen onnea matkallesi Sain kyvyn itkeä takaisin Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan Se antaa väristyksiä kauttaaltaan Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan Se antaa väristyksiä kauttaaltaan

Submitted by BloodShrine — Apr 25, 2025

Kaiken jota hain, kaiken helposti sain Kaiken pystyn myös unohtamaan Vaikea perustaa valheiden maailman raunioille majaa totuuden En ole viisaita kuunnellut, en ole virheistä oppinut En aio neuvoja kuunnella, en tee virheitä Kaipaan sinua taittamaan risuja Joita pysty en murtamaan Kaiken jota hain, kakenko siis sain? Kaiken olen jo unohtanut En ole viisaita kuunnellut, en ole virheistä oppinut En aio neuvoja kuunnella, en tee virheitä Seinän rappaus murtunut ja päästä suoni katkennut Ei varaa soluakaan menettää Seinän rappaus murtunut ja päästä suoni katkennut Ei varaa soluakaan menettää... ...enää Kauas aivot karkaavat Kauas aivot karkaavat Kauas aivot karkaavat Kauas aivot karkaavat

Submitted by SerpentEve — Apr 25, 2025

Auringon polttama ihoni hilseilee kuivuneille lehdille Tuulenvire levittää lehdet ulapalle Sadevesi piiskaa kasvoni autuaan onnelliseen virneeseen Nautin siitä suu auki ja tuoksun hyvälle Nautin siitä kun voin Nautin siitä kun pystyn tuon viileyden vielä ihollani aistimaan Pukeudun päästä varpaisiin toppahaalariin ja kumisaappaisiin Lähden sulalle jäälle tutkimaan jäniksen jälkiä Takkatuli kuivattaa varpaani, hiilien hehku tuo mieleen sanasi On nautittava vielä kun on mahdollista Nautin siitä kun voin Nautin siitä kun pystyn tuon vaihtelun vilun ja lämmön vielä aistimaan Muista: Nauti siitä vielä kun voit Nauti siitä Sanoma on sanottu ja sanoma on laulettu Sanoma on sanottu ja sanoma on laulettu Sanoma on sanottu ja sanoma on laulettu Sanoma on sanottu ja sanoma on parasta ennen 0898

Submitted by The Void — Apr 25, 2025

Lähestulkoon sokea neuvoo rampaa ylittämään katua Likimain kuuro nauttii päänsä sisällä soivasta sävelmästä Arkunkantaman päässä kodista Olen jo melkein perillä Arkunkantaman päässä kodista Olen jo melkein perillä Lähestulkoon sokea neuvoo rampaa ylittämään katua Likimain kuuro nauttii päänsä sisällä soivasta sävelmästä Arkunkantaman päässä kodista Olen jo melkein perillä Arkunkantaman päässä kodista Olen jo melkein perillä Arkunkantaman päässä kodista Olen jo melkein perillä Arkunkantaman päässä kodista Olen jo melkein perillä

Submitted by The Void — Apr 25, 2025