Laulurovio
Käteni vapisevat hiljaa Hautaan niihin kasvoni Pellolla vierasta on viljaa Ei kelpaa leivän juureksi Se maahan poljetaan Koitan nostaa tähkäpäätä Sillä juurtua en voi En enää odottaa voi täältä Mitään parempaa vaan pois On pakko lähteä Kuinka kauan vielä täytyy Kuinka kauan vielä täytyy taivaltaa Ennen kuin päivät täällä täyttyy Ei liene toisistamme toista tukemaan Metsän varjo täyttää pellon Kuu kutsuu leikkiin petoja He ovat teroittaneet seipäät Ne käyvät suden hampaista Eivät säästä minua Kuinka kauan vielä täytyy Kuinka kauan vielä täytyy taivaltaa Ennen kuin päivät täällä täyttyy Ei liene toisistamme toista tukemaan Ei ole mitään aikaa, ei ole mitään paikkaa Ei ole mitään tilaa missä rakentaa Susi ihmisessä on herättyään loputon Eikä ihmistä voi koskaan rakastaa Ei susi ihmistä voi koskaan rakastaa Kuinka kauan vielä täytyy Kuinka kauan vielä täytyy taivaltaa Ennen kuin päivät täällä täyttyy Ei liene toisistamme toista tukemaan Ei ole mitään aikaa, ei ole mitään paikkaa Ei ole mitään tilaa missä rakentaa Susi ihmisessä on herättyään loputon Eikä ihmistä voi koskaan rakastaa, rakastaa Ei susi ihmistä voi koskaan rakastaa, rakastaa Ei susi ihmistä voi koskaan rakastaa, rakastaa
Submitted by Warbringer — Feb 06, 2026
Minä liikun on vain vauhti hiipunut Askel askeleelta raskaammaksi käynti muuttunut Ei taida olla minusta enää jatkamaan Vaikka nähtävää on jäljellä En jää silti katsomaan Tahdon levätä Tahdon silmät ummistaa En nousta vähään aikaan Uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan En palaa tähän aikaan Pyysit vähään Vähään pyysit tyytymään Minä pidin lupaukseni ja tyydyin vielä vähempään Ei onni löydy siitä että uutta hamuaa Vaan siitä että oppii saamastaan nauttimaan Tahdon levätä Tahdon silmät ummistaa En nousta vähään aikaan Uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan En palaa tähän aikaan Minä muistella en tahdo eilistä Enkä huomistakaan murehdi Uni tulla saa Uni vihdoin tulla saa Tuokoon veljensä uni mukanaan Tahdon levätä Tahdon silmät ummistaa En nousta vähään aikaan Uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan En palaa tähän aikaan
Submitted by Warbringer — Feb 06, 2026
No lyrics have been submitted for this track yet.
Maa makaa martona kohmeessa Jäätynyt sammal narskuu jaloissa Tammi pudottanut lehdet juurilleen Ei vahvinkaan voi mitään tavoilleen Joka henkäys kylmää ilmaa muistuttaa Lienee syytä viimein polvet koukistaa Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein Olen ollut heikko ja itsepäinen Anna anteeksi huoli, jolla hulluksi sinut tein Olen ollut niin vajavainen Kaikki mitä sanoin Kaikki mitä tein Kaikki mitä sanoin Korvenherra etsii piiloaan Paikkaa, jossa voisi vilun unohtaa Luomakunta ottaa hetken kerrallaan Ja nyt on lupa sillä tovi uinahtaa On turha minun rintaa rummuttaa Mennyt vuosi laittaa kielen laulamaan Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein Olen ollut heikko ja itsepäinen Anna anteeksi huoli, jolla hulluksi sinut tein Olen ollut niin vajavainen En toivo mitään suurempaa Tahdon saada sinut minuun luottamaan Jälleen minuun luottamaan Et voi noin vain unohtaa Pyydän silti, että hetki kerrallaan Voimme uutta rakentaa Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein Olen ollut heikko ja itsepäinen Anna anteeksi huoli, jolla hulluksi sinut tein Olen ollut niin vajavainen Kaikki mitä sanoin Kaikki mitä tein Kaikki mitä sanoin
Submitted by Grave666 — Mar 26, 2026
Otit minulta auringon Kuun ja tähdet, taivaankappaleet Annoit tilalle pimeyden Se yötäkin synkemmin henkeä kahlitsee Mihin enää luottaisin Kun omakin ääni tuntuu vieraalta, väärältä? Keneen puoleen kääntyisin? Kuka löytäisi minut pimeän keskeltä? Auttakaa! Auttakaa! Viekää minut turvaan Kantakaa Sinne missä aamu sarastaa Miten tähän jouduinkaan? Ei ruotiminen johda mihinkään Sen vain tästä ymmärrän En yksin ole luotu kestämään Auttakaa! Auttakaa! Viekää minut turvaan Kantakaa Sinne missä aamu sarastaa Auttakaa! Auttakaa! Viekää minut turvaan Kantakaa Sinne missä aamu sarastaa Sinne missä aamu sarastaa
Submitted by Grave666 — Mar 26, 2026
Käperryn sinun kainaloon Haen varjostasi suojaa Itken itkuni rintaasi vasten Tunnen ettet huomaa En saa selkoa tuulistasi Sinä puhallat toiseen suuntaan Ja vaikka kylmä on povesikin Aion maatua sinun huomaan Tähän vereni lasketaan Pisara kerrallaan muurataan Kauneinkin kukka vielä kuihtuu Suurinkin runko halkeaa Ei kasva viljasato, kuivuu Tätä maata lapset kiroaa Se on punamultaa Kuuroihin korviin huutoni hukkuu Ei edes kaiku vastaa En löydä oikeaa polkua Etkä sinä voi tulla vastaan Minäkö meistä, olen se paha Vai heikompi ainoastaan? Kuinka kaltoin voi kohdellakkaan Äiti omaa lastaan Tähän vereni lasketaan Pisara kerrallaan muurataan Kauneinkin kukka vielä kuihtuu Suurinkin runko halkeaa Ei kasva viljasato, kuivuu Tätä maata lapset kiroaa Se on punamultaa Tähän vereni lasketaan Pisara kerrallaan muurataan Kauneinkin kukka vielä kuihtuu Suurinkin runko halkeaa Ei kasva viljasato, kuivuu Tätä maata lapset kiroaa Se on punamultaa
Submitted by Grave666 — Mar 26, 2026
Tuuli latvat kevyesti puistelee Se on kääntänyt kulkunsa pohjoiseen Minä samaa reittiä seuraan hiljalleen Olen alkanut luottaa huomiseen Sydän valmis, valmis avamaan Syliin valmis sulkemaan Tahto vapaa, vapaa tuntemaan Mieli vapaa kulkemaan Tuuli lehdet puista alas ravistaa On sillä aikaa leikkiä matkallaan Tunnen olevani osa jotain suurempaa Kenties pieni pala jumalaa Sydän valmis, valmis avamaan Syliin valmis, valmis sulkemaan Tahto vapaa, vapaa solmimaan Mieli vapaa kulkemaan
Submitted by Warbringer — Feb 06, 2026
Tulit kenties toisesta ajasta Jostain kaukaa vieraasta paikasta Et esitellyt itseäsi, silti asetuit taloksi Suljit verhot ja piilouduit visusti Otit minut syliin Puristit ja teit sen selväksi Otit minut syliin Että vierelläni hetken kulkisit Vaadit lunnaiksi kaikkea kaunista Auringon nousuja, linnunlaulua Riistit minulta kohokohdat ja sulloit ne säkkiisi Kun vihdoin lähdit, et sanonut hyvästi Otit minut syliin Puristit ja teit sen selväksi Otit minut syliin Että vierelläni hetken kulkisit Otit minut syliin Kuristit ja sitten hellitit Otit minut syliin Otit minut syliin Puristit ja teit sen selväksi Otit minut syliin Että vierelläni hetken kulkisit Otit minut syliin Minut syliin
Submitted by Grave666 — Mar 26, 2026
Kasvot painettu maata vasten Painettu multaan varta vasten Aion itsestäni kunnolla ottaa selon Punnita vaihdot ja ehdot ja elon Olen päättänyt viimeinkin kuolla Samapa teenkö sen täällä vai tuolla Tässä on sentään tuoretta multaa Ja madoille multa on kalliimpi kultaa Pitkään olen ollut jo vainaa Miksipä nähdä siis liiemmin vaivaa Arkkua tehdä kuoppaa kaivaa Hospotit aamenet helvetit taivaat Olen vakaasti päättänyt kuolla Tehdä sen tässä tässä en tuolla Tuokaa päälleni ruumiinkivi Yhdellä jälleen harvenee rivit Joskus se antaa Joskus se ottaa Elämä osaa ottaa Ihmisen osana on Osaa ottaa Ihminen osaa ottaa Minä olen... Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Siinähän makaan, niin kuin petaan Työllä ja tuskalla minutkin tapetaan Tuttu tarina kaikille meistä Siitä on turha vääntää peistä Ei tarvitse hikoilla enää Potkia teloja, tehdä tenää On kärsivän hyvä olla Kera matojen kuoleman vainiolla Joskus se antaa Joskus se ottaa Elämä osaa ottaa Minä olen... Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Joskus se antaa Joskus se ottaa Elämä osaa ottaa Ihmisen osana on Osaa ottaa Ihminen osaa ottaa Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollut, kuolleempi, kuollein Kuollein
Submitted by Grave666 — Mar 26, 2026
Piiskasi naamaani rakeet Repii tuuli hiukseni Maa paloi allani ja poltti rakoille jalkani Otin tyynesti vastaan sen kaiken sillä Olinhan sen ansainnut Ymmärsin miksi suureeni valo Pakoon silti en lähtenyt Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Savu täytti keuhkoni Ja vesi muuttui vereksi Jättimäisten heinä sirkkojen ryske minua piinasi Olisin vain halunut kuolla mutta Kuolema pakeni Ymmärsin miksi suureeni valo Pakoon siltä en ehtinyt Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Olisin vain halunut kuolla mutta Kuolema pakeni Ymmärsin miksi suureeni valo Pakoon siltä en ehtinyt Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi oli koiruoho Ja sen valon nimi
Submitted by Warbringer — Feb 06, 2026
Lyhty sammunut pääni päällä Ei yksikään ajatus elä Kipu esittäytyy ystävänä On aina vain lähempänä Vaalin sitä rakkaudella Sillä ei ole minulla toista Huokaan hiljaa eikä kukaan vastaa Päivät seuraavat toinen toistaan Ja minä odotan Jotain tapahtuvan Ja minä odotan Jonkun saapuvan Onko jossain minulle koti Johon joku minua kaipaa Muistelen aikaa jolloin vielä Nauroin ja tunsin vihaa Nyt olen kehys vailla kangasta Luuta ja heikkoa lihaa Ja minä odotan Jotain tapahtuvan Onko jossain minulle koti Johon joku minua kaipaa Ryntääkö joku syliin Jos olen ollut poissa pitkän aikaa Itkeekö joku jos kuulee minun kuolleen pois Huomaako edes kukaan Onko haudallani kynttilöitä Kukkia saanko mukaan Nyt olen kehys vailla kangasta Luuta ja heikkoa lihaa Onko jossain minulle koti Johon joku minua kaipaa Ryntääkö joku syliin Jos olen ollut poissa pitkän aikaa Itkeekö joku jos kuulee minun kuolleen pois Huomaako edes kukaan Onko haudallani kynttilöitä Kukkia saanko mukaan
Submitted by Grave666 — Mar 26, 2026
Tuli on sammunut, vain savu elää Rikinkatku kiemurtelee kutitellen nenää Odottelen tässä milloin savuvana kuolee Silloin minä löyhkähenki hylkään tämän kuoren Kestänyt on panssarini kaikki nämä vuodet Makaan luolan uumenissa haavojani nuollen Leuanloimu laskenut aarteideni päälle Tässä minä makaan. Pelkkä muinaisjäänne! Anna siivenisku! Anna vielä kaksi! Anna kaiken muuttua tyhjää paremmaksi Anna vielä henkäys! Anna vielä toinen! Anna minun olla vielä kerran kokonainen Anna vielä henkäys! Anna vielä toinen! Anna minun olla vielä hetken kokonainen Ennen en pelännyt ketään taikka mitään Pohjoisesta etelään ja lännestä itään Kumarrettiin nimeäni, sain liekilleni tilaa Nyt olen pelkkä suomusäkki, josta tehdään pilaa En muista nimeäni, ei kukaan sitä enää toista Ei ole kumppania, ei lohtua, ei ketään toista Joka kanssani kituisi tätä viimeistä aikaa Jossa jäljellä ei ole enää rahtuakaan taikaa Anna siivenisku! Anna vielä kaksi! Anna kaiken muuttua tyhjää paremmaksi Anna vielä henkäys! Anna vielä toinen! Anna minun olla vielä kerran kokonainen Anna vielä henkäys! Anna vielä toinen! Anna minun olla vielä hetken kokonainen Anna minun olla vielä kerran kokonainen Anna minun olla edes hetken kokonainen
Submitted by Grave666 — Mar 26, 2026