Kuolemanlaakso
Album • 2014
Ei rauhaa haudassansa Ikimennehien majoilla Leposijaan jäi ruumis Kalmo piinatun pakanan [CHORUS]: Aavelintuna lepatti Hiljaisten vetten päällä väreili Kipukiville johdatti Pakotti palvomaan herraa juurten Näin lehto huokasi Latvat kuusten kuiskasi ”Vesi on elämän harkinta Eikä sade säikytä meitä” Ei rauhaa haudassansa Varjosielu, kalman kakara Liekitön tuli vailla tuhkaa Kaivot kyyneleistä kuluneet Vangiksi jäänyt vaappumahan Välille maailman manojen Pirunpellon sururiutta Ohjastuli harhahurmien Hahmoton Hiien heimolainen Kalman kammioista siennyt Ylväänä lipuu kuin tulijoutsen Luotsi tämän ja tuonpuoleisen Nouse Hiien heimolainen Paljasta silta kultainen Valaise väylä lyhdylläsi Portti ikuisen autuuden Aarnivalkea – aavelintuna Aarnivalkea – hiljaisten vetten päällä Aarnivalkea – kadotukseen johdatti Aarnivalkea – palvomaan juurten herraa
Submitted by Nargaroth — Apr 25, 2025
Eivät tähdet välky kannella taivaan Pilvet kauas seilanneet Ei maata, ei rantaa Tyrskyää meri hyinen, loputon Kun meri suuttuu Kuolleet kuolleita haudatkoon Hiljaa leijuu tuonenkatku Kalman siivet niittäneet Manan mahtivirret viiltäneet Vieneet viimeiseen mieheen Kädet kurottivat aurinkoon Kasvot kauhusta jäykät Kun kylmyys otti omakseen Eloon ei jäänyt yksikään Kun meri suuttuu Kuolleet kuolleita haudatkoon [CHORUS]: Verihaaksi vettä kyntää Vyöryy aaveena halki aikojen Purjeet kuin kuolon varjo Mastot kuin muistomerkit Verihaaksi Nousivat liekit ruumasta Poroksi perusteet polttivat Räjäyttivät kannen ilmaan Aavelaivan upottivat Kun meri suuttuu, kuolleet kuolleita haudatkoon
Submitted by SerpentEve — Apr 25, 2025
Kun päivä sammuu, leimahtavat sielut pimeä Syttyvät virvasoihdut yllä aarnioiden Kuunsilta, järvi, tähtitaivas, hiljaisuus Hurmosmielen valtaa rauhattomuus Me synkkiä polkuja käymme Viisauden maljasta siemailemme Yön sydämiimme toivotamme Kohti tuntematonta matkustamme [CHORUS]: Me vaellamme yössä Läpi avaruuksien Kirkkaana lepattaa liekkimme Kun kotiin palaamme taas Kun päivä sammuu, leimahtavat sielut pimeän Me synkkiä polkuja käymme Viisauden maljasta siemailemme Yön sydämiimme toivotamme Kohti tuntematonta matkustamme
Submitted by Cyberwaste — Apr 25, 2025
Lipuu luuvene Kohti rantaa Airo katkennut Kiihko kaikonnut Kuuletko laulun Alle aaltojen? Purppurataivas Yllä mustan veen Hyvästiksi huokaa Kunnes pimenee Tunnetko tuskan Vai autuuden? Kuuletko laulun Alle aaltojen? [CHORUS]: Vedän sinut veden alle – on liekki tukahtunut Hyisiin pyörteisiin pyöritän – toivo sammunut Sikeäin virtojen valtakuntaan – alle aaltojen Kirpoa et ikinä – veden herran vanki Aallot haukkaavat harmaata kalliota Iättömillä ikenillään Ne peittelevät viimeiset säteet Ennen kuin aurinko lipuu uinumaan Kuu itkee Ja vesi on mustaa, niin mustaa Nämä ovat arpeni Kallehimmat koruni Arpeni
Submitted by Immortal — Apr 25, 2025
Kuolon sirppi taivasta kaartaa Kylmä, kalvas, eloton Yllä ikityhjyys Alla multainen maa Yön mustat varjot, viitat avaruuden Harsottavat valkeuden Kalkkuvat hornan kellot Ja laulaa kalma Kohisee vereni lailla koskien Kun kauhu murtaa tyyneyden Liikkumatta, aivan hiljaa Alla pilvien korpinmustien Nousevat kyyt alta kantojen Pirun piiskat, raipat raunioiden Lipovat kielillään kuoppaa Vajoan maahan raajat lamaantuen [CHORUS]: Taivas aukesi yläpuolellani Sysimustat pilvet kieppuivat ympyrää Kädet sidottuina, rinta multaa vasten Silmät suuren käärmeen paikalla auringon Musta Oksat pyhän männyn Katkottu karsikoksi Ikiaikaisen rungon juuresta nousee Hahmo suuri tuntematon Katseensa kiirastuli Äänensä ukkosmyrsky Maa kyiden alla hehkuu Oletko jumala vai antikristus? Kädet sidottuina, rinta multaa vasten Oletko jumala vai antikristus?
Kaksitoista vuorivaahteraa Rinkinä seisoo Lehdetönnä oksat keinuu Pimeässä Samettiset verhot ujosti heiluu Palanut öljy syysyössä tuoksuu Pelko on avain Pelko on avain Tuuli hetken lepää Se huilii paikoillaan Lehto on aivan hiljaa Se odottaa Pimeän tuhannet katalat silmät kiiluu Kun portti aukeaa Pelko on avain Pelko on avain [CHORUS]: Punahuoneessa istun, verhotussa Musiikki leijuu ilmassa Veripukuinen mies nauraa ja tanssii Tuulen heiluttamissa oksissa Kun musiikki päättyy Valot välkkyy punaisessa huoneessa Nauru kuin petojen pidot He kutsuvat paikalle tulen En ole enää minä Kaksitoista vuorivaahteraa Rinkinä seisoo Lehdetönnä oksat keinuu Pimeässä Samettiset verhot ujosti heiluu Palanut öljy syysyössä tuoksuu Pelko on avain Pelko on avain
Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025
Läpi tuonen tähtivyön Tulivirtain pakkasyön Leijun Valomerta ratsastan Leimuna yhä kauemmas Veri tummaa tulta lyö Tyhjyyden kauhu, ikiyö Läpi tuonen tähtivyön Läpi tuonen tähtivyön – leijun Tulen lailla on sieluni vapaa [CHORUS]: Suljen silmäni maailmalta Imen yötä itseeni Hengitän syvälle sieraimiini Valon ulos puhallan Läpi tuonen tähtivyön Suljen silmäni maailmalta – suljen silmäni Imen yötä itseeni – tule yö! Hengitän syvälle sieraimiini - hengitän Valon ulos puhallan
Submitted by Immortal — Apr 25, 2025
Seison sateessa Pisarat piiskaavat kasvojani Takovat uutta uurretta Surua, tuskaa, murhetta Viha - kannot irti kaavittu Sokeus - juuret maasta ruovittu Veri - elon hauras lanka leikattu Raivo - kaikki äänet vainennettu [CHORUS]: Pyhä paikka raadeltu Ikimetsä kaadettu Raadot viruvat raunioilla Lehdon tilalla rypysuo
Submitted by Grave666 — Apr 25, 2025
← Go back to Kuolemanlaakso