Mahtisanat
On itkuvirret nilkkoihinsa kahleiksi sidottu Ja ruisleipänsä sisään on kivi leivottu Reppunsa on murheista painajaisista ommeltu Kasvoilla hymy hyytynyt Iskelmien kaiho on vaalentanut hapsensa Ja samalla myrkyllä hän saastuttaa lapsensa Kirosi ja meihin loi vihaavan katseensa Eikä siihen tyytynyt Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa Nauttia koko kansa ja pohjoinen maa Jos iloitset älä sitä muille jaa Ole yksin oman surusi kantaja Himoitse sitä mikä on toisen omaa Vaihda vaimosi naapurin rouvaan Punainen tupa, perunamaa, ranta ja Tila-auto olkoon onnesi antaja Se jumalasta Kekkosesta seuraavana on Elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton Lippu puolitangossa pihallansa aina on Uskoo samaan lottoriviin Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena Laulunsa soi kaihona ja kaipauksena Se itsepäinen luupää makaa haudattuna Palvottuun mausoleumiin Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa Nauttia koko kansa ja pohjoinen maa Jos iloitset älä sitä muille jaa Ole yksin oman surusi kantaja Himoitse sitä mikä on toisen omaa Vaihda vaimosi naapurin rouvaan Punainen tupa, perunamaa, ranta ja Tila-auto olkoon onnesi antaja Kuka lausui sanoja, joista nyt saa Nauttia koko kansa ja pohjoinen maa? Jos iloitset älä sitä muille jaa Ole yksin oman surusi kantaja Himoitse sitä mikä on toisen omaa Vaihda vaimosi naapurin rouvaan Punainen tupa, perunamaa, ranta ja Tila-auto olkoon onnesi antaja Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa Nauttia koko kansa ja pohjoinen maa Jos iloitset älä sitä muille jaa Ole yksin oman surusi kantaja
Submitted by Immortal — Mar 26, 2026
Ei riitä viisi leipää meille Eikä riitä kaksi kalaa Ja tuskin Jumalamme tänne Niitä jakamaan meille palaa Ja kun korttia pöydässä lyödään Kuka meille kortit jakaa Ja kun panoksia korotetaan Kuka lainat meille takaa Onneksi meitä on kaksi Me täällä kaksin kuljetaan Maailmaa, jonka halki kuin Pikataivalta kaahataan Kai kaikki muuttuu paremmaksi Jos silmät suljetaan Kuljetaan pää kylmänä Ja pää kylmänä kuollaan Kuljetaan pää kylmänä ja Pää kylmänä kuollaan Tämä pimeys on ikuinen, se Itsensä siittää ja sitä riittää Se nälkäänsä syö ihmisen Eikä muista edes kiittää Olemme viljapelto, sen Satoa viikatemies niittää Kaiken keskellä ihminen Voi vain rukoukseen kädet liittää On edessämme kirkas taivas Tähtinen taivas Ja pitkä ja mutkainen tie
Submitted by Immortal — Mar 26, 2026