Kuolleen kukan nimi

Tuo valo, joka näkyy tuolla onko se vain unta se Jumalan valtakunta Siellä kai joskus olla voidaan taivaan iloissa piehtaroidaan harput helisevät, hartaat laulut raikuu ylistykset isännälle kaikuu Mutta jossain alhaalla Hornan holvistoissa kulkee Perkele ja noissa pimeissä, synkissä Hornan sopukoissa laulu raikaa: "Juokaa, naikaa!" komentaa Perkele ja mitä saikaan käskyllään hän aikaan Ihminen tietää sen, että maailma ilman Perkelettä on kuin viini ilman humalaa ja valtakunta, jossa hyvyys kylpee valossa ei sellaista ole olemassakaan! Eikö sinne taivaaseen enää ketään tuukkaan? portilla Helvetin on ruuhkaa Jonon kärki tässä on mut missään ei näy häntää täällä miehelle riittää emäntää sanasta Saatanaa, sarvesta härkää ollaan kurjia mut eipä nähdä nälkää

Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025

Miehen perse kyntää maata ja nenä viistää taivasta omistaa maailman, vaikka nimen sai vasta Tukka on takana, sikari palaa salkku on pullollaan euroopan rahaa, katselee kotitalon nurkaan pimeään, muistelee unohtunutta nimeään Esitelkää itseni minulle! Vuonna yksi ja kaksi luulin paremmaksi tätä paikkaa, nyt kaikki mättää täällä kärsitään kaikki niin saatanasti, jokaisen ahneus petoa elättää Mies ajaa pois autollaan ja pirun pää konepellillä lepää johtotähtenään Kuolon lintu väsyneenä matkasta kylää katselee näreen latvasta varovasti se ääntään availee kun pakkanen jo kylää halailee Isät helvetistä huutavat maan alta: "miksi tavoittelette kuuta taivaalta?"

Submitted by Morgoth — Apr 25, 2025

Kohmeisia taloja jäisiä, pimeitä ikkunoita uurteisia kasvoja ihmiset kuin rumia patsaita Vaihdan asentoa kylkesi on kylmä kuin maailma enää ei naureta olemme totisia ihmisen lapsia Olen kadottanut sieluni jonnekin, josta ei kukaan sitä löytää voi, se haudattuna on meren mutaan Papit minut puhuvat pyörryksiin Virkamiehet painavat paperiin Pankkiirit sulkevat holveihin Kauppiaat käärivät minut pakettiin Sinä sanot: "Kun jaksaa nauraa kaikki muuttuu paremmaksi saduissa kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti." Tämä ei ole satua ei tule päivää onnellista silmänkantamattomiin meren mutaa samanlaista

Submitted by Nargaroth — Apr 25, 2025

Mies rakastui, lankesi naiseen, rakastui Jumalan kaltaiseen ja mieheen moiseen, vaivalloiseen rakastui nainen, poloiseen Eikä tästä karusta elämästä mitään saanut, Taivaan Isästä apua anoi, vaan minkä mahtoi Jumala sanoi mitä tahtoi: "Lohtua saat sitten vasta kun selviydyt ensin Saatanasta!" Ota tästä, maista kielletyn puun jumalaista hedelmää, se vie sut vaan onnelaan jos maistat hedelmää tämän puun, niin et tahdo enää maistaa hedelmiä muista Paratiisin puista Nukkuvan naisensa luomien alle mies tahtoi, mutta taivasalle joutui, siellä Piru lymyää, heikolle hymyää, valittavalle se tarjoaa käärmeisen vuoteen, käteen lykkää tuiman tuopin Tuonelan vettä, matoista mettä, sen tarjoaa Piru ja toteaa että: "Selkäranka uroossa maatuu, kaadut kuten mies kaatuu!"

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 25, 2025

Kuun ympärillä on kehä tähän hallayöhön loppuu kesä kietoudun tiukasti vaatteiden sisään kun kylmä tuuli puhaltaa Mustan veden äärettömyys vaiko omantunnon äänettömyys minua houkuttelee tänne kivikkoiseen rantaan? Ja jos jonkun sainkin kainaloon tiesin, silti yksin oon sen kauniin kukan kadotin enkä koskaan saanut takaisin Puolestani anna ruumiisi edestäni vuodata veresi loputtomia ehtoja sanelin yksin kuoliaaksi palelin Tuomittu! Kuljemme yksin täällä kyynelten kastelemia teitä synkkyyden vankina etsimme muita eksyneitä Katselemme kuinka aallot piiskaavat rannan kiviä, limaisen roskan sekaan enkelten siipien höyheniä

Submitted by Infernal Flame — Apr 25, 2025

Ei ole miestä, ei naista tänne eksynyttä, joka osaisi muuttua sinuksi Ei ole laulua kauniinpaa, tai virttä karumpaa tämän taivaan alla Mitä painavat yhden miehen työt? Mitä saa maailmalta kun kivenkovalla nyrkilläsi lyöt pieneltä pojalta jalat alta? Elämän äärellä kypsää viljaa, veisaan hiljaa virttä kuolemanvakavaa Kuka jaksaa näitä päiviä laskea? Niitä on kuitenkin liian monta Liian monta lapsen leikkiä hiekkalaatikollaan erotellen hiekkaa jäästä

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 25, 2025

Siipeni niin väsyneet ovat, silmäni ovat unettomat, katselevat tuollepuolen, harhailevat, levottomat Matka on kyllä kaunis, jäänee vain lyhyeksi tänne en jää ainaiseksi, riutumaan vaivaiseksi Ja nyt odotan parempaa, jokin ihmisessä saa kaipaamaan kuolemaa! Vieraalla maalla oon maan päällä! Ihmisen poika eksyy täällä! Ei ole paikkaa, johon voisin raskaan pääni kallistaa, taivaasta olen tiputettu, sinne tänne riepoteltu mistä saisin manattua sanat ajamaan pois kammottavat irvikuvat, räyhähenget, kuolon kuvat pelottavat?

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 25, 2025

Elämän ruoska piiskaa murheellista miestä, märkänä hiestä kuljen matkaa, jolta ei takaisin tulla Maailma, saatana, ei anna rauhaa, korvissani pauhaa kuolinkellot, jotka kutsuvat minua Maa on kova kuin teräs, taivaan viha harteillani painaa ruumistani näännyn näihin tuskiin, itkuun iänkaikkiseen Tämä ruumis jäätyy pystyyn, kuolema silmäni sulkee, edessäni kulkee ilkkuen, nauraen, pilkaten minua Tänään on pimeää! Huomenna on pimeämpää! Hikoile verta, kiroile, muserra käärmeen pää! Eikö löydy sinusta miestä pahaa itsestäsi piestä? Käärme kiertyy sydämeni ympärille, otteesta sen irti pääse en, silti tahdon vielä sen viimeisen sanan Parempi on siis istua alas, yksin itkeä, paha kitkeä päästä ja tappaa sen sitkeä käärme

Submitted by Sexy Gargoyle — Apr 25, 2025

Joskus itselleni siivet kuvittelin pirut ne repivät pois ja voimakkainkin elämänilo valui pois hiljaa hiipien, elämänhalu jäi sinne sekaan revittyjen siipien Suruni käärii puut harsonsa alle vene lipuu sumusta, sen soutajalle olen valmis antamaan tämän sydämen soutaja tietää määränpäänsä, minä tiedä en Talvi sydämessä! Kylmä on kulkea yksin Helvetissä! Joen varsi kukkii kalman kukkia tuuli tuo mukanaan tuoksuja outoja Tuonen rakin räksytyksen kuulen tuulessa soudamme kuun siltaa pitkin ikuisuudessa

Submitted by Immortal — Apr 25, 2025

Toisiinsa kietoutuneina he kulkevat metsän halki heille tuntemattoman, pienille loputtoman Rukka-Peikko Takkutukka ja Heikko-Peikko Pelokas molemmat niin urheina ovat toistensa tukena Mitä puiden takana heitä odottikaan? Niin kaunis kukka, jota ei osaa sanoin kuvailla sen tahdoi itselleen Rukka, pikku takkutukka Lyijynraskaita jalkojaan ei tunne kumpikaan Ei maailmaa, ympärillä pelkkää harhaa Halki jäätyneen maan he kulkevat käsikkäin, katsomatta toisiaan, sanomatta sanaakaan Jään pinnasta peilasivat uurtuneita kasvojaan, silmät niin vettyneet ovat isäntiinsä pettyneet Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin hukkui Heikko-Peikko Niin se vain menee, ei aina käykään niin, kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka Sormet vieraat soittavat tätä soitinta kuoleman sormet, kylmät ja kankeat Astun sisään portista, vieras maailma avautuu sen takaa, maisemat ankeat Nyt sanat on sanottu, laulut on laulettu, aamun koittaessa ilta jo hämärtää Kun hukun itkuuni toivon, että jää edes kauniin kukan nimi tänne elämään

Submitted by Cyberwaste — Apr 25, 2025

Kuka oli hyvä mies? Ketä autuaana pidettiin? Se en ollut minä, en, pukeuduin vain sen vaatteisiin Meitä oli kuin tähtiä taivaan, meitä Taivaan lapsia, jotka Jumala vihassaan pudotti poveen maan - ja alemmas Siellä elimme hammasta purren ilman valoa kunnes sanansaattaja toi viestin maan kamaralta Hän kertoi: "Nyt on Jumala luonnut maan päälle olennon kaikkein kauneimman, viattomimman." Vielä Taivaan väkeä suunnaton häpeä syö! Nyt lienee aika siis nähdä mistä tehty on tuo olento Paratiisin iloihin se lienee kyllästynyt jo Katsotaan, miten hyvä on mies tuo, miten nainen on viaton, pian olento alaston häpeää itseään vaatteittensa sisällä Pian ihminen ei tiedä mikä on oikein, mikä on väärin ja mikä vain on!

Submitted by NecroLord — Apr 25, 2025