Kummitusjuna
Pari vuotta vanhensi minua ainakin kymmenellä nyt en voi kuin ihmetellä kuinka nopeasti ohi kiitävät tutut ja vieraat maisemat uudet ja vanhat asemat Uni laskee peiton elämäni ylle ja taas kaikki sekoittuu kunnes viimein erottuu mies, joka kantaa itkemätöntä itkuaan läpi kylmän maan uudestaan ja uudestaan Kummitusjuna! sinne kirottuna istun noiduttuna Katselen aamuyötä junan ikkunasta aamukasteisia, usvaisia peltoja Näen itseni usvan keskellä yksin seisomassa uudella asemalla
Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025
Kannan vettä lähteeseen Kannan valoa säkissä Väsyneet silmät kuopissaan Kuin rotat häkissään Kirkoista, kapakoista Itseäni etsin ja noista Maailman kapaloista Tahdon viimein irti Kuolemajärvi Olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa Jäädä syliisi Siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa Kärsin ja odotin Etsin elämääni jotain kaunista Kärsin ja unohdin Kunnes lakkasin toivomasta Tämä tunne vanhempi Kuin maailman vuoret Vanhempi kuin taivas Tai valtameret suuret Sairasta pilaa Koko elämä Yksinäisyys Halauksena ympärillä Olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa Jäädä syliisi Siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa Kuolemajärvi Olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa Jäädä syliisi Siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa Kärsin ja odotin Etsin elämääni jotain kaunista Kärsin ja unohdin Kunnes lakkasin toivomasta
Submitted by Immortal — Mar 26, 2026
On tyly tämä piha Ei näy silmujakaan puissa Ja vaikka on jo kevät Pohjoisviima tuntuu luissa Sen mukana kiroukseni Raikaa vielä kauas Nyt kuuntele se kerran Sillä pian olen haudas Sohvalla vain makailin Ja kuorsasinkin öisin Jos akka rupes motkottaa mietin Joko löisin Join pullon viinaa perjantaina Kaksi lauantaina Ja krapulassa formuloita katoin sunnuntaina No sitten akka perkele Otti jonkun toisen Minä pullon avasin ja perään heti join sen Ja aikani kun ruikutin: "Kai toivoo meillä viel on?" Akka meni hommaamaan Lähestymiskiellon Tuli vähän maisteltua Turvauduin känniin Katosin kiertoradalle Mä monen viikon ränniin Mietin että mitä enää teen elämällä Olin kai jo kuollut mutta silti olin täällä Mopo karkas käsistä Sekoilin täällä tuolla Meni talot, autot kun viinaan koitin kuolla Mut perkeleen hitaasti Kossu tappaa miehen Jäin kylille rimpuilemaan Jonnekin puolitiehen Lähibaarin pidetyin En ollut. Sanomista Tuli siellä. Loput voitkin lukee Alibista Selvittelin välejä Kirveellä, halolla Ja lisää sain selvitellä poliisitalolla Nyt istun kiven sisässä ja mietiskelen näitä Vituttaa raskaasti kun lasken tiilenpäitä Ja olinko se muka minä Joka seinään tuhri Tuon lappeuden? En tehnyt mitään Olen ajan uhri Kävi akka mahaa näyttämässä Toi ton kukkapuskan Läksiäisiks jätti eropaperit ja tuskan Kimppu kuihtuu pöydällä Huomaan ettei täällä Jumalaa näy missään Piru istuu olkapäällä Ei Jumalaa näy missään Piru kuiskii olkapäällä Ei Jumalaa näy missään Piru nauraa olkapäällä
Submitted by Immortal — Mar 26, 2026
Korkeita tornitaloja Kirkkoja, palatseja Monumentteja Unesta rakennettuja Niiden keskellä yö Puhaltaa ankeuttaan Ja jossain siellä ihminen Etsii sitä mitä kaiken takana on Olen niin kaukana Kasvojeni takana Olet niin kaukana On taivas liian ylhäällä tavoittaa Maasta niin autiosta Yö jatkuu, eikä se välitä Tästä maailmastamme josta Etsimme jotain lämpöä Tonkien paratiisin raunioita Aamusta aamuun kuljemme Kylmän niittämiä vainioita Kuin vanhus nousee aurinko Elämäänsä väsyneenä Se katsoo kaupunkia Jolla on tuhansia nimiä Ja nälkää jolla ei ole Mitään rajoja Joka kurkottaa taivaalle Saaden jatkuvasti uusia muotoja Mikään ei riitä Mikään riitä ei Mikään riitä
Submitted by Immortal — Mar 26, 2026
Mies rakastui, lankesi naiseen Rakastui Jumalan kaltaiseen Ja mieheen moiseen, vaivalloiseen Rakastui nainen, poloiseen Eikä tästä karusta elämästä Mitään saanut, Taivaan Isästä Apua anoi, vaan minkä mahtoi Jumala sanoi mitä tahtoi: "Lohtua saat sitten vasta Kun selviydyt ensin Saatanasta!" Ota tästä, maista Kielletyn puun jumalaista Hedelmää, se vie sut vaan onnelaan Jos maistat hedelmää tämän puun Niin et tahdo enää maistaa hedelmiä muista Paratiisin puista Nukkuvan naisensa luomien alle Mies tahtoi, mutta taivasalle Joutui, siellä Piru lymyää Heikolle hymyää, valittavalle Se tarjoaa käärmeisen vuoteen Käteen lykkää tuiman tuopin Tuonelan vettä, matoista mettä, sen Tarjoaa Piru ja toteaa että:# "Selkäranka uroossa maatuu Kaadut kuten mies kaatuu!"
Submitted by Immortal — Mar 26, 2026
Valtatiet ovat liian leveitä Ja vauhti tyhjää päätä huimaa Kylmästä Pohjantähdestä Yritetään repiä lämpöä, voimaa Ja asumukset täällä päin Ainakin niin kerrotaan Ovat täynnä varjoja Joilla on vain kaksi nimeä: Uni ja Kuolema Joskus murheen maille sade lankeaa Huuhtoen pahan meistä pois Silloin sinua pitelen Saan kuvan miltä tuntua vois Sinä minussa, minä sinussa Mutta vain hetken lainassa Minä sinussa, sinä minussa Vain pienen hetken lainassa Aamu-uutiset ovat aina Synkempiä kuin itse aamut Ja kotipihassa riehuvat aina Esi-isien haamut Ja maailman sokea tahto On aina meitä vahvempi Liian nuorta viiniä Sen päälle lohduksi, ja Unta tai kuolema Joskus murheen maille sade lankeaa Huuhtoen pahan meistä pois Silloin sinua pitelen Saan kuvan miltä tuntua vois Sinä minussa, minä sinussa Mutta vain hetken lainassa Minä sinussa, sinä minussa Vain pienen hetken lainassa Joskus murheen maille sade lankeaa Huuhtoen pahan meistä pois Silloin sinua pitelen Saan kuvan miltä tuntua vois Sinä minussa, minä sinussa Mutta vain hetken lainassa Minä sinussa, sinä minussa Vain pienen hetken lainassa
Submitted by Immortal — Mar 26, 2026
No lyrics have been submitted for this track yet.
Yö kestää vuorokauden Eikä lopu sittenkään Kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei Liiku mihinkään Silloin ikävä kävelee sisälle Vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle Se istuu alas, se istuu vielä Syliänikin syvemmälle ...ja syvemmälle Iankaikkinen Kulkee isäntänä pelloillaan Ihmisen sielu taskussaan Ihmisen sydän rinnassaan Kuoleman jälkeen on elämää Olen todisteena siitä Olen kuollut kerran ja toisenkin Eikä sekään riitä Enkä minä tätä kirjoittanut Tämän kirjoitti ikävä tai kaiho Ja pisarana sateessa on Yhden ihmisen rakkaus tai raivo Iankaikkinen Kulkee isäntänä pelloillaan Ihmisen sielu taskussaan Ihmisen sydän rinnassaan Iankaikkinen Kulkee isäntänä pelloillaan Ihmisen sielu taskussaan Ihmisen sydän rinnassaan
Submitted by Immortal — Mar 26, 2026
Pari vuotta vanhensi minua Ainakin kymmenellä Nyt en voi kuin ihmetellä Kuinka nopeasti ohi kiitävät Tutut ja vieraat maisemat Uudet ja vanhat asemat Uni laskee peiton elämäni ylle Ja taas kaikki sekoittuu Kunnes viimein erottuu Mies, joka kantaa itkemätöntä itkuaan Läpi kylmän maan Uudestaan ja uudestaan Kummitusjuna! Kummitusjuna! Katselen aamuyötä junan ikkunasta Aamukasteisia usvaisia peltoja Näen itseni usvan keskellä Yksin seisomassa uudella asemalla Kummitusjuna! Sinne kirottuna Kummitusjuna! Istun noiduttuna Kummitusjuna! Sinne kirottuna Kummitusjuna! Istun noiduttuna Kummitusjuna! Sinne kirottuna Kummitusjuna! Istun noiduttuna
Submitted by Immortal — Mar 26, 2026