Iankaikkinen

Nimeni on kadonnut taulusta porraskäytävämme nimesi siellä vielä on ja jonkun toisen, on elämämme asunnossa, jota enää en tunne Valoa ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa kohtaa pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu ja repivä yksinäisyyden tunne Liikun kuin olisin uni tai yö tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö Raahaan elämääni kuin kivirekeä perässäni kannan uniani, haaveitani, toiveitani selässäni ja olen niiden ulkopuolella Pian herään talviunestani kaikki on kuin ennenkin! Pian herään unestani ennemmin tai myöhemmin! Herään talviunestani kaikki on kuin ennenkin! Kaikki on kuin ennenkin! Kaikki on kuin ennenkin!

Submitted by Dahmers Fridge — Apr 26, 2025

Yö kestää vuorokauden eikä lopu sittenkään kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei liiku mihinkään Silloin ikävä kävelee sisälle vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle se istuu alas, se istuu vielä syliänikin syvemmälle ...ja syvemmälle Iankaikkinen kulkee isäntänä pelloillaan ihmisen sielu taskussaan ihmisen sydän rinnassaan Kuoleman jälkeen on elämää olen todisteena siitä olen kuollut kerran ja toisenkin eikä sekään riitä Enkä minä tätä kirjoittanut tämän kirjoitti ikävä tai kaiho ja pisarana sateessa on yhden ihmisen rakkaus tai raivo

Submitted by Cyberwaste — Apr 26, 2025

Tyhjään pihaan katselet ikkunasta päivääsi vihaat vaikka on aamu vasta aamusta iltaan on liian pitkä matka tahtoisit luovuttaa pää käskee: jatka Mietin kuka olet mitä teet työksesi oletko kotiäiti ja onko miehesi juurtunut, mädäntynyt sohvaan kii samalla kun sinä katoat haaveisiin Kadonneet kiertävät kuuta karkuun ja huomista, sen tuomista suruista tai iloista eivät saa mitään Aurinko palaa, se valaa kaunista maatamme, ja saatamme huomata kuinka sen mullasta itää ei mitään! Tuon tuulipuvun alla on kauneus piilossa sitä ulkoilutat leikkipuistossa kerran viikossa tila-autolla kaupunkiin tahtoisit eksyä kauppakeskuksiin Samalla raivolla läpi vuorien samoilla lauseilla läpi vuosien näin elämä yrittää meitä lannistaa jos mikään muutu ei, me tänne katoamme

Submitted by Finntroll — Apr 26, 2025

Hän raivaa uuden tien yli isiemme luiden kerta kerran jälkeen korjaa veripelloilta sadon uuden Tuonen ukko, koukkusormi, takkuturpa, sarvipää, yön mustan kutoja, mustahammas, karvahäntä, Tuonen joen vaskiverkon ikuinen punoja Kukaan ei huomaa yötä pimeän keskellä kukaan ei huomaa yötä kukaan ei välitä Ruttoa rumempi, kavalampi kauppiasta kylmässä sylissään tuudittelee ihmislasta Ukko Perkele voiton vie maailmasta kylmässä sylissään nukuttelee ihmislasta Sen sylissä nukkuvat lapset ja nukkuu koko kansa se lupaa maailmamme ikuisesti kantavansa Avunhuuto pisara on meressä rukous veripisarana veressä juokse karkuun, ja se minkä taakse jätät onkin pian vastassa edessä Kukaan ei huomaa...

Submitted by Pestilence — Apr 26, 2025

Hukun tämän tien tyhjyyteen keskelle korkeiden talojen jotka kohoavat taivaisiin koteina Jumalan kuvien jotka joivat nuoruuden lähteestä jotka rakensivat onnelan mut eivät löytäneet ihmistä sieltä löysivät pitkän, piinallisen kuoleman Vierii kyynel, vierii toinen, vierii silmistä vesi veden jälkeen rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen järvi syvä kuin synkin suru on musta kuin yötaivas pimeä Tuonelan koivut, lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä Tuntematonta maisemaa kuljen teen matkaa toivoen väsyneenä jään lepäämään katveeseen Tuonelan koivujen Sanoisit jotain, tekisit jotain jotta herätä saisin jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta saisin elämäni takaisin

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

Pirun viulu soi sen tahdissa laulamme, tanssimme joka ilta Piru nauraa meille, se reppumme täyttää turhilla unelmilla - saavuttamattomilla Täytyy elää vaan meitä Piru vie ja se tie on kuin kauhoisi paskaa kaksin käsin Paetaan kuolemaa ikuisesti elää se, joka kerää kaikkea kaksin käsin Ota kiinni mistä saat kauho kaikkea, hekumoi ikuisesta elämästä Sitä himoa taas tyydytät vaikka tulet sitä tyydyttämästä - revipä iloa tästä Minä nukun kuin koira, ja lopulta pahaan uneen herään siinä esi-isämme eivät enää jaksa itkeä lastensa perään

Submitted by Celtic Frost — Apr 26, 2025

Himo on sokea janoinen koira helvetistä se on viinapiru, pahan tuoja murheen ikuisen luoja Ja mikään ei muutu vaikka toivot niin vaikka kannat minua niihin unelmiin joita vieläkin elätät joihin uskottiin ennen kuin eksyin tähän Saatanan labyrinttiin Luoja varjele vakainen Jumala ikuinen kaitse todista, että mul on henki Torju Perkele pahainen Piru katala piekse tukehduta pullon henki Kuljen Helvetissä sen karussa maisemassa kuivia huuliani hioo tuoppien tuoma toivo

Submitted by BloodShrine — Apr 26, 2025

Kuten kansa on hukassa ilman johtajaansa on maailma eksynyt ilman Jumalaansa Jaettiin viisi leipää jaettiin kaksi kalaa se saakin riittää, sillä ihmeidentekijä ei palaa Aamu on kuin pesä jonkin oudon linnun hauraana korkealla se keikkuu latvassa lahon puun ja kylmän tuulen riepoteltavana En nukuta lastani enää saduilla kuuntelemme, kuinka valloittajat marssivat kaduilla Aatteen, uskonnon, rahan nimissä kaiken pahan saamme niellä, nielemme hevosen ja sen nahan Aamu on kuin pesä jonkin oudon linnun hauraana korkealla se keikkuu latvassa lahon puun ja kylmän tuulen riepoteltavana tai soitin yön pimeydestä rakennettu kielinään roudan hiukset seiteistä aamukasteisista kasattu soiden kuin kuoleman kielet Tuonelan soitin soi romuluinen kantele helisee yö sakenee, ja pakenee viimeiset valon säteet kun kuolon kädet meitä hyväilee

Submitted by Nargaroth — Apr 26, 2025

Yö tuudittelee lasta joka ei tiedä maailmasta ei tajua taakkaa näillä isän isoilla olkapäillä Kuolema tyynynäsi pehmeänä pääsi alla ympärillä pahuus juhlii sua odottelee kaikkialla Yötaivaan kirkkaat tähdet kylmyydellään meille nauraa kun joskus kotoa lähdet pihapuiden linnut laulaa: Kuolema tyynynäsi pehmeänä pääsi alla ympärillä pahuus juhlii sua odottelee kaikkialla Ja Kuolema tyynynäsi pehmeänä pääsi alla ympärillä pimeys juhlii voittoansa kaikkialla

Submitted by Iron_Wraith — Apr 26, 2025