Helvetistä itään

Kaatopaikat, hautuumaat ovat täynnä ja tukossa hullujenhuoneet nyrkkiin puristuvat kädet ovat vallanhimoisen ihmisen luoneet Olemme kyykyttäneet köyhiä ja vielä päälle konjakit juoneet rahat salkkuun, sotilaat arkkuun näin täällä käy, kun ei Jumalaa näy Meidät tähän kirjoitan jumaluutta ikuistan kun Jumalan veri valuu maahan en tunne kasvojamme en vastaa teoistamme Jumalan veri valuu maahan Maa on köytetty valjaisiin kaikuu Pirun ääni kaiken yllä se kohoaa ylös taivaisiin se siellä kuullaan kyllä Ei Jumala jaksa, se on ennenkin nähnyt kun on pärjätty selittelyllä vain sinä saat minut uskomaan me pidämme elämää yllä

Submitted by Infernal Flame — Apr 25, 2025

Korkean hopeatornin ylimmässä huoneessa ilakoi kuningas Mammona kultaisten naistensa kanssa kun huulet hamuavat toisiaan kuuluu kilinä kolikoiden kuninkaan kädet roikkuvat alhaalla painosta sormusten Eläköön kuningas Mammona! Henkäys, joka vuosisadat tuo tullessaan käy kultahampaiden takaa raha petaa ja kuningas makaa Alhaalla puutarhassa ihmisorjat raatavat iloitaan jos jotain itää yleensä ei kasva mikään kumarretaan kuninkaan kuvaa ja kiitetään antimista mausta leivänkannikoiden vedestä kuralammikoiden

Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025

Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä äidit synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä neidon, jonka kupeet huokuvat nyt ikuista kylmyyttä Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla on kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on Mutta minä olen ja elän ja hengitän yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot markkinat, marketit, kaupunkien värivalot Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivoja jotka poistuvat aamulla ennen kuin lapset heräävät Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta lupaa, etten yksin jää tähän kylmään elämään tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa Niin kaunis on kuunsirppi Niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu! Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot markkinat, marketit, kaupunkien värivalot Mutta minä olen ja elän ja hengitän yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025

Kuun ja auringon välissä olento on käärmeen kasvot ja rippeet enkelin Sekö minusta jäljellä enää on missä olin ja missä lentelin Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa se hakee vertaistaan ja pieni ihminen ristii kätensä rukoillakseen Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa ei sitä kukaan kuule ja jos jostain joskus löytyy jumala ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista Unohduksen sylistä nousee raudanharmaalle taivaalle lintujen parvet kun tuuli levittää tomua yllemme Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä

Submitted by Iron_Wraith — Apr 26, 2025

Maailma on taipumaton ei se huomaa miehen työtä Väsyneet miltei nukahtaneet silmät tuijottavat yötä On meitä monta periksiantamatonta onnetonta valittajaa Esi-isien hautakivien itkuista tuijottajaa Viittä vaille vainaa! Perkeleet isässä pihisee ei poika osaa tehdä vastaa Kun taskussa kännykkä pirisee ei isä osaa, poika vastaa On kiire niin omiin hautajaisiin ei jaksa panna vastaan Vanha on mykkä ja voimaton kun pappi uutta kansaa kastaa

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 26, 2025

Asuu lattialla tuhkaa, luita, halla valokuvia menneestä pieleen menneestä Parta taas ajamatta hiukset on kampaamatta ja kun hämärtyy musta varjo lähestyy Tuonen joutsen! Vaimo soittaa, älä vastaa vaimo soittaa ainoastaan jakaakseen tavaroitamme omiakseen kakaroitamme alusvaatemainoksista naista etsin vaimoksi ja vedän verhoja, lukitsen ovia aseeseeni etsin kovia Tuonen joutsen!

Submitted by Finntroll — Apr 26, 2025

Sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä Ja sillä on sisarensa Päivänsäde vankinaan se pitää sitä omanaan vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa Ja yötä yksin kulkee kaksonen maailman loppuun asti miettien mikä on outo tunne rinnassaan ei raukka rakkautta tunnista Kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan piilostaan sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan Päivä riutuu vuoren sisässä nuolee haavojaan, kuolee pois kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta Ja yötä yksin kulkee kaksonen maailman loppuun asti miettien mikä on outo tunne rinnassaan ei raukka rakkautta tunnista Kun toinen riutuu pois, heikkenee niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa ei raukka rakkautta tunnista Ei silmiä näy pimeästä eikä kulkijasta tästä varjoa lankea Ei hengityksen huurua näy ei jälkeä jää kun se käy valkoista hankea Päivänsäteen ottaa syliin matka Tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea On pimeä tie ja kyyti jäinen vastassa joukko tuhatpäinen kuolonkankea

Submitted by johnmansley — Apr 26, 2025

Maailman sydän on kuin kovaa kiveä se sykkii tahtiin mainosvalojen yksinäiset hapuilevat toisiaan loukoissa kerrostalojen Unet on katsottu moneen kertaan kaikki kulkee samaa rataa ihminen etsii ihmisen lämpöä jostain tekstiviestien takaa Kuljen yksin yksinäisyyteen kuljen yksin yksinäisyyteen Mutta naisen sydän rakkaudesta palava raudanluja on Mutta miehen sydän terästä valava raudanluja on Kylmä kuu valaisee rantaa, jonka puut ovat pystyyn jäätyneet kylmä kuu valaisee jäätä, jonka alle unelmamme ovat päätyneet Maailman kylmää tuulta emme pakoon pääse mihinkään vahva heikompaa syö kun nuija pöytään lyö ja me vain täristään

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

Kokonainen valtameri mahtuu pehmeälle ihollesi sen rantoja kaluan kuljen tahallani itseni eksyksiin on niin lämmintä olla täällä sädekehäsi hehkussa pehmeiden siipiesi suojassa aamuauringon lantiolla Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun aamun kirkkaassa valossa kun sinut viereeni saan et pääse pois ollenkaan et lennä enää milloinkaan valon rajalla, rajalla taivaan ja maan on kylmää, vesi jäätyy uomaansa siellä kadonnutta sydäntäsi etsit löydät yön joka päivää keinuttaa Yö keinuttaa! Silmäsi syvissä kuopissaan makaavat kivisiksi muuttuneina sydän eloton rinnassasi lepää kovaksi luutuneena imettäjän rintasi roikkuvat kuivuneina siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla Elämä lupasi liikaa kai, sait syliisi vain arjen etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa Ja minä lupasin liikaa kai, sait sydämeesi arven etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa

Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025