7

Tule sisään Helvettiin, astu rohkeasti peremmälle on pöydät täynnä mutta isäntä järjestää tilaa lisää edesmenneet mahtimiehet skoolaavat elämälle ja pian paikalle saapuvaksi odotellaan Taivaan isää Härkä pyörii vartaassa, esiliinassaan isäntä marinoi, pitää yllä hyvää hiillosta ja kaikki näyttävät nauttivan piinastaan otetaan ilo irti kaikilla mausteilla Ihmisten silmistä paistaa hulluus ja humala! On kauppakeskuksia silmänkantamattomiin ja TV -sarjatkin on valmiiksi naurettu ei tarvitse ajatella, ja niin on paraskin että kaikki on valmiiksi käännetty ja kaulittu

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

Rakastamme aivan kuin tarinaa olisi vielä jäljellä onnellista loppua odotamme siellä missä Jumala nauraa kirkoille, papeille, rituaaleille, kauniille alttaritauluille koko maailmalle En voi tarjota lohtua sillä olen vain ihminen en voi tarjota lämpöä sillä itsekin palelen Kaikki meistä hamuaa edes pientä palaa taivaasta kuolon kainalossa täällä Kaiholassa maailmassa, jossa käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi pilvilinnat tomuksi haavekuvaksi En voi tarjota lohtua sillä olen vain ihminen en voi tarjota lämpöä sillä itsekin palelen ja maata astelee varjo mustuvan taivaan yllään yön kylmä laulu

Submitted by Grave666 — Apr 26, 2025

Äidin murheenkryyni isän ylpeydenaihe pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine on pienuuttaan karussa täällä vesien rannalla, heikolla jäällä tahtoo taivaan tähdeksi tai vaikka miksi kunhan velat muuttuu saataviksi kuin seppä rautaa kallioita Luoja muokkaa maailmaa tuo valontuoja ja on... Kaunis kuin viime henkäystään ottava aurinko aurinko, joka mailleen painuu jo kaunis kuin viime henkäystään ottava aurinko Perkeleen työtä se on loputonta yötä, työtä neron Yö pakenee päivää ja päivä yötä molemmat kumartavat Perkeleen työtä joka etenee täällä koneen lailla torneja taivaisiin rakentamalla katso sitä silmiin ilotonta kaunista kroppaa, jumalatonta mieltä, joka on paljon saanut aikaiseksi katso sitä, mitä ihmiseksi kutsutaan...

Submitted by Cyberwaste — Apr 26, 2025

Valtatiet ovat liian leveitä ja vauhti tyhjää päätä huimaa kylmästä Pohjantähdestä yritetään repiä lämpöä, voimaa ja asumukset täällä päin ainakin niin kerrotaan ovat täynnä varjoja joilla on vain kaksi nimeä: Uni ja Kuolema Joskus murheen maille sade lankeaa huuhtoen pahan meistä pois silloin sinua pitelen, saan kuvan miltä tuntua vois sinä minussa minä sinussa mutta vain hetken lainassa minä sinussa sinä minussa vain pienen hetken lainassa Aamu-uutiset ovat aina synkempiä kuin itse aamut ja kotipihassa riehuvat aina esi-isien haamut ja maailman sokea tahto on aina meitä vahvempi liian nuorta viiniä sen päälle lohduksi, ja unta tai kuolema

Submitted by Infernal Flame — Apr 26, 2025

Jumala on ollut hiljaa kaksituhatta vuotta kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu kuluttaa vanhuuttaan tekohampaat lonksuvat suussa joku vaihtaa vaipat ei muista viikonpäiviä, ei suurta luomustaan Poika kyttää perinnöksi taivaan valtakuntaa tajuton maailma on Perkeleen syli eikä sitä voi ohjata enää mihinkään suuntaan on peli pelattu, pallo menetetty on Syvissä vesissä unelmat kuolevat ja maailma on kuin Perkeleen syli murheen kielet mielet, haavat nuolevat ja maailma on kuin Perkeleen syli Kylmä syli! Kuka uskoo kirjoituksiin jaksaa asuttaa maata unelmat kuolevat jo kohtuihin tai jos sattuvat syntymään on murhe kumminaan kuolema päätä silittää, sylkee tulta lohtuihin

Submitted by Pestilence — Apr 26, 2025

Ei pojasta polvi parane kuljen kömpelöin liikkein täällä pohjoisen maan päällä jossa sukupuu seisoo vahvana sen kuulen havisevan, varisevan ja tuulipukujen kahisevan Pilkkeenä isän silmäkulmassa olisi parempi olla kuin melankolian vainiolla jolla seisoo mykkä kansa auringonlaskua tuijottaen hiljaa valtioksi muuttuen Isän, pojan ja pontikan nimeen täällä kaikki vannotaan kautta pohjanmaan yksi kerrallaan joutuu luopumaan haaveistaan Sateenkaaren juurelta tyhjää kirstua kotiin kannetaan hangesta hautaan kieltä rautaan uudestaan ja uudestaan Ikkunoista katsovat silmät joilla ei ole kotia toisia kodittomia etsien aurinkoa joka jossain lähiön takana makaa kai jo kuolleena

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

Yön valossa taotaan aurinkoa toivosta uudesta nähdään unta mahdottomasta tulevaisuudesta että yön maisema ja tunnelma, joka on kuin Golgatalla päiväksi muuttuisi hätä riemuksi muuttuisi juhlimalla Vieraita tähtiä taivas musta niin täynnä on, sydän on täynnä tyhjää silti se raskas on se on raskas kantaa raskas kantaa raskas kantaa raskas kantaa! Turhuus makaa päiviemme yllä nauttii viihteestä minä makaan sohvalla, nautin TV-liitteestä eikä kukaan kerro mikä saisi minut näkemään etten enää tunne ketään en itseänikään Mitä halusin? Mitä hain? Mitä sain? Mitä halusin? Mitä janosin? Mitä sain?

Submitted by SerpentEve — Apr 26, 2025

Kulkee henki kaiken yllä mutta sen laulu kesken jää kun romuluinen ihminen kulkee ei mihinkään ja ihmisten keskellä kulkee kylmyys itsevarmana on jäiset huulet suudelmina jokaisen otsalla oli kädessään miekka tai aura aina kaiken tuhoaa vuosisadasta toiseen mies uhoaa viinivirran rannoilta haudoista, kehdoista laulu raikaa elämän aamuista, ehtoista: Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan kun ei mitään uutta täällä opita, häpeänsä takaa meille toivottakoot hyvää tulevaisuutta Sylissä pidetään kauneutta välillä paiataan rumuutta haistattelujen väliin kukkia, runoutta ja elämä on kuin juhlaa se ikuisesti jatkukoon viinin, tanssin ja naisten seasta raikukoon

Submitted by Nargaroth — Apr 26, 2025

Hämärä, aamuinen kaupunki makaa kuin hirviö hengetön sen yllä musta taivas raskas, ääretön lähiöt eivät ole aikoihin auringossa kylpeneet aamun usvassa marssivat tuhannesti kuolleet Ei elämä sammu milloinkaan alla routaisenkin maan siemen kytee, nukkuu maas kunnes aurinko nousee taas Painan pääni syliisi anna minun olla tässä Kaiholassa ikuisesti lohtua etsimässä

Submitted by Immortal — Apr 26, 2025