Kulkija

Mä olen niitä poikia, jotka täällä ovat kauan kulkeneet, ja soman soiton varsista vienyt, tie on neitoni, hymyy sen suu. Mä olen niitä poikia, jotka täällä ovat kauan kulkeneet, kun minä aitan orsille nousen narahteleva on porraspuu. Mä olen niitä poikia, jotka täällä ovat kauan kulkeneet, tai tuvan kauniin kannoista koonnut. Siellä tyttöni, kukapa muu? Jääköön vaille vastausta kysyjien kylmät korvat: "onko kärry kantanut reissussa poikaansa?" Jääköön vaille vastausta kysyjäni kyltymätön: "onko reissu antanut onnen? Tie on neito, kodissani armain, tie on neito, silmin siniharmain, niin vain pyörii pyörä ilorattaan, tie on neito, vaan ei tahtomattaan. Mä olen niitä poikia, jotka täällä ovat kauan kulkeneet, ja silti hennon heilan laineita ylisillä silitellyt. Mä olen niitä poikia, jotka täällä ovat kauan kulkeneet, ja soramaa on vasten jalkojani matkatahdin viritellyt. Suokoon suolle taipaleensa, tai varjonsa vetten ylle, hyiseen hautaan haudata voi pyörän rattaansa. Taival taittuu tammipuita, ilman rattaan lauleluita. Suolle soikoon soittoni vielä. Tie on neito, kodissani armain, tie on neito, silmin siniharmain, niin vain pyörii pyörä ilorattaan, tie on neito, vaan ei tahtomattaan.

Submitted by The Void — Apr 24, 2025

Ikipuissa aika istuu Katsoo illan iloja Selin makaan maassa jouten Korpikuusen povella Täältä näkyy harjun kaivot Havupuiden hellät raivot Haivenet kuin heinäpellot Tähkät kuin kultakellot Huulilla leppälinnun ikävä Jalka vain kulkuansa Jatkaa kuin luulevansa Istuu mun polvella itkevä Metsän silmistä Korpikuusen kyynel Tanssii vierellä Korpikuusen kyynel Kannon haavoihin Korpikuusen kyynel Laavun varjoihin Korpikuusen kyynel Havumailla terva tuoksuu Juoksee pitkää paloa Hela heiluu öistä tulta Vyöllä valkeen valoa Siellä selkä maata vasten Koskee kyynel aamukasteen Päätä ei rastaat laula Hiljainen laulukaula Katsoo kuin ikävässä eläisi Istuisi vierelleni Kedon korren korvalleni Laulussaan kyyneleitä itkisi Metsän silmistä Korpikuusen kyynel Tanssii vierellä Korpikuusen kyynel Kannon haavoihin Korpikuusen kyynel Laavun varjoihin Korpikuusen kyynel Metsän silmistä Korpikuusen kyynel Tanssii vierellä Korpikuusen kyynel Kannon haavoihin Korpikuusen kyynel Laavun varjoihin Korpikuusen kyynel

Submitted by Corpse Grinder — Apr 24, 2025

Minä laulua lintujen kuuntelen, vaan yksi on ylitse muiden. Se korkeimman kuusensa valitsee ja huutelee ylitse puiden. Tuo lintu on liioin jo pimeä, sen huuto on murhe ja huoli. Se korkean kuusensa latvassa kertoo kuka sen juuressa kuoli. Tuon liitäjän sulka on musta kuin yö, silmissä kuutamon kiilto. Täällä aika on vaiennut, olkapäälleni jäänyt kyntensä viilto. Jos se yön yli siipensä levittää voi, alla pimeän peiton valvon. Vaan silmäni kerran jos sulkisin, kuljen halki hämärän alhon. Tuo laulu on laulua korppien. Kun laulu sen tuo kaikuja, kaikuja kaarilta aikojen, on kaarna kalpea kuusella, siellä kaarne on hiljainen. Jalkojen alla on Korppikalliota. Jalan alla on Korppikalliota iki-tuulien haltija nuollut, ja mitä sen sammaleet kätkevät siitä tietävä ammoin on kuollut. Minä kivien, kallion, kätköistä kuulen kummia aina ja yhä, ei vaikene laulunsa korppien, laulu kuusten on latvoista pyhä. Tuo laulu on laulua korppien. Kun laulu sen tuo kaikuja, kaikuja kaarilta aikojen, on kaarna kalpea kuusella, siellä kaarne on hiljainen. Jalkojen alla on Korppikalliota.

Luokse tuulen noidun näitä Näiden luoteiden takia Missä tuuli tuntureiden Kussa viimani väkevä Tänään soi valo iholla Ilo ilman itkijöitä Tänään tulta soi tukassa Tuli tuo on turvanani Minä tanssin taivoisessa Kannen kuultavan kivissä Kuin on kiilto silmän pinnan Viilto vahtivan suteni Näen silmin hangen kannon Hangen kaatuvan kelosta Näen silmin kannen tanssin Vielä tummuvan tulesta Näen silmin hangen kannon Hangen kaatuvan kelosta Näen silmin kannen tanssin Vielä tummuvan tulesta Vielä tummuvan tulesta Juokse hukka humman lailla Karvajalka karjan mailla Juokse juuret tainnutuksin Juokse varpain juokse suksin Juokse hukka humman lailla Karvajalka karjan mailla Juokse juuret tainnutuksin Juokse varpain juokse suksin Luokse tuulen noidun näitä Näiden luonteiden takia Missä tuuli tuntureiden Kussa viimani väkevä Tänään soi valo iholla Ilo ilman itkijöitä Tänään tulta sointukassa Tuli tuo on turvanani Minä tanssin taivoisessa Kannen kuultavan kivissä Kuin on viilto silmän pinnan Viilto vahtivan suteni Näen silmin hangen kannon Hangen kaatuvan kelosta Näen silmin kannen tanssin Vielä tummuvan tulesta Näen silmin hangen kannon Hangen kaatuvan kelosta Näen silmin kannen tanssin Vielä tummuvan tulesta Näen silmin hangen kannon Hangen kaatuvan kelosta Näen silmin kannen tanssin Vielä tummuvan tulesta Kuin on juosten untuvilla Lumikengät kantavilla Kuin on aurat antavilla Käsissä sen on tuleni Pää on pitkän päivän tukka Lieskan pää on laidunkukka Minä itse karhun talja Hauen mieli kallon malja Minä tanssin taivoisessa Kannen kuultavan kivissä Kuin on kiilto silmän pinnan Viilto vahtivan suteni Näen silmin hangen kannon Hangen kaatuvan kelosta Näen silmin kannen tanssin Vielä tummuvan tulesta Juokse hukka humman lailla Karvajalka karjan mailla Juokse juuret tainnutuksin Juokse varpain juokse suksin Kuin on juosten untuvilla Lumikengät kantavilla Kuin on aurat antavilla Käsissä sen on tuleni Pää on pitkän päivän tukka Lieskan pää on laidunkukka Minä itse karhun talja Hauen mieli kallon malja Kallon malja Kallon malja Kallon malja

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 24, 2025

Karin kaidan kaltahalla, saaren saadulla nenällä, parta paikan partahalla, naava kuonossa kovassa. Näin on silta saatavana, kaari kaunis koottavana; lehdet puusta leijailevat, tuuli tuttunsa takana. Tuon on soitto seisahtuva, laulu laakea lakata. Näiden maiden kallioissa, surmasoissa sotkevissa. Vaan on nauru nurjapuolen, jonka jo ylpeä emäntä, tuosta tuon pahaksi pisti, vihan viidan vieremähän. Lehdet puusta leijailevat, tuuli tuttunsa takana. Tuon on soitto seisahtuva, laulu laakea lakata. Lailla linnun teitä juoksi, halki ilmojen väkien, kahden kuullun kumppaniksi, paikaksi jako-pitäjän. Niin on aika paikan ollut, lehdet puustakin pudonnut, hiljaa huurut kaislikossa, kivellä kajavan laulu. "Näin ei päivääkään enempi, laitan paaden paikallasi, tuosta pilkan itsellesi, kallion koko kehoosi." Työ on siitä seisahtuman, kivi kauan sammaltuvan, eikä sillaksi hyväksi. Lailla linnun teitä juoksi, halki ilmojen väkien, kahden kuullun kumppaniksi, paikaksi jako-pitäjän. Niin on aika paikan ollut, lehdet puustakin pudonnut, hiljaa huurut kaislikossa, kivellä kajavan laulu.

Submitted by The Void — Apr 24, 2025

This track is instrumental.

Is this song not instrumental?

Heiluu heinätarha, juhlijan on joutaa, juopuvaisen harha keinumäelle soutaa aavaa viljamerta jo janoon kuivuu kieli, riemumielen verta täyttää ilomieli. Laulu on laulajan, viulu soiton, riemu riemuitsijan! Puut varjoista näen, ovat kuin kattona kulkijan, ei täällä viimat valita, hymyy kuin vaienneen vankilassa. Ja minä tanssin, ei maillani muita, tuo riemun viitta luo riemusuita. On hauskan huntu, vai hullunko lie, kun nämä yön hanut lauluille vie? Nyt jos vaivoja vailla olla mä saan, lehdellä leijun, allani maa. Heiluu heinätarha, juhlijan on joutaa, juopuvaisen harha keinumäelle soutaa aavaa viljamerta jo janoon kuivuu kieli, riemumielen verta täyttää ilomieli. Laulu on laulajan, viulu soiton, riemu riemuitsijan! Yön painavan näen, sen hämärä häilyy ihollani, ei syty henki surusta, se vaatii varjojen valitusta. Kun minä laulan, soi koivujen kuoret, soi siellä vanhat ja nauravat nuoret. Ja katso! Kuu koivulle nousi, sen naavaparrassa väkeä sousi. Nyt jos vaivoja vailla olla mä saan, lehdellä leijun, allani maa.

Submitted by Immortal — Apr 24, 2025

Niin kuiskii kesäyönä Suo kuin korpi nukkuva Sen puissa latvat huojuu Kelorungon ruumiina Ja alla makaava On unessansa iloinen Kuin käydä kävellen, Tie kukkii ja on tasainen Vaan kenen karjatiellä Voi niin kuulla laulua? Kun laulaa laajaa maata Suo kuin korpi nukkuva Sen tien on aika Jaloillansa valanut Siks' polkunsa tuon tuntee Kotiinsa taas palannut Tunnen sen Olen täällä vieraana vaan Vieraita laaksot Jäänet jo unholaan Outo on minulle Harteiden paino Tuntematon Kaino tyttöni on Tunnen sen, Kuiskii hiljaa kaipausta Orpoja niityt, Niiden maa on musta Outo on minulle Hallavan peitto Tuntematon Neito unien on Siell' huiskii heinämiehen Työ kuin kuohut koskien Sen vaahto kivet pukee, Tasainen on virta sen Kun kohdalleni osuu, Tuoksuu tuoreet heinäset Niittää en saata Tuot' vanhaa soista maata Kun astun viime askeleen Voi kuolleen kukkasen Jo poimia tuo neito Uneni kuin tietäen Etten unesta herää Alla harmaan kelon Jos aika elon Käy läpi kaiken pelon Tunnen sen, Olen täällä vieraana vaan Vieraita laaksot Jäänet jo unholaan Outo on minulle Harteiden paino Tuntematon Kaino tyttöni on Tunnen sen, Kuiskii hiljaa kaipausta Orpoja niityt, Niiden maa on musta Outo on minulle Hallavan peitto Tuntematon Neito unien on Kuiskii hiljaa kaipausta Orpoja niityt, Niiden maa on musta Outo on minulle Hallavan peitto Tuntematon Neito unien on Tiedän, ei elo vain Huomisen vuoksi Tuntuu kuin hetkestä Askeleet juoksi Nyt aika katoaa, Haihtuu varjoihin Kuin rauhaton Ja poissa uneni on

Submitted by johnmansley — Apr 24, 2025

Kulkureiks’ on meidät luotu kolpakoita kaatelemaan, jonka jälkeen toinen juotu, josta joutuin saattelemaan. Juomareiks’ kai meidät tuotu askeltamaan maista ohraa, kunnes askelmat on juotu, tiedän aina kotiin ohjaa. Niityllä silloin on juomaripoikasi rauhaton, sen hyppelyyn kaukaa me yhdyttiin, kun se saanut ol’ paljon… kun se saanut ol’ paljon juodakseen! Siellä vietiin juotavan väkeä kuin sammuvat alle lyhteen, jos on juomari aamua näkevä sen tuoppi tuo tuttunsa yhteen. Kuumeista kulkurin jalkaa vien yli ylväiden metsien. Huurre kuin hiutaleet alkaa putoilla taivosta kurkkuhun sen. Juomamaa on riemujen paikka, yllä ei arki sen muureille vaikka tanssin, kun turvata selkäni voisin, vaan silloin murheita joisin. Niityllä silloin on juomaripoikasi rauhaton, sen hyppelyyn kaukaa me yhdyttiin, kun se juonut on liian paljon. Kuuraista kulkurin partaa lämpö talven taivuttaa, piilostaan metsä huutaa: ”se on ponu joka poikia naurattaa!” Siellä vietiin juotavan väkeä kuin sammuvat alle lyhteen, jos on juomari aamua näkevä sen tuoppi tuo tuttunsa yhteen.

Submitted by VladTheImpaler666 — Apr 24, 2025

Tien tuntee kuin taskunsa parsitut, joissa käsiään käydessä pitää. Sillä jalka on kevyt ja kivetkin vain iloviljaa jost' matkansa itää. Tien tuntee kuin kenkänsä paikatut, jotka länteen, tai välillä itään. Sillä käsi on kaikkia tervehtänyt, hyvä vieraat on tuttuina pitää. Tien tuntee kuin hattunsa haalistuneen, jonka punonut heilanen on, sitä liioin ei laukussa lepuutettu, siksi tuntee se auringon. Vaan auringon parhaat on ystävät tämä raikulipoika ja tuuli, niistä toinen on aikoja elänyt, toinen ainoaks' itsensä luuli. Ei yksin tuo astella joutunut, joku aina kuin kuiskaten koski. Sillä käsi on pellavaa pehmeämpi, sekä keväisin puuteriposki. Vaikka itsensä ainoaks' luulisikin, yksin maate on ilkeä laittaa. Siksi tuuli tuo oksilla huhuilee, huhusiivillä sinimaa maittaa. Tien tuntee kuin reppunsa pohjattoman, joka lepää kuin tyvenen lailla, ja selässä nauttii se päivästään, jossa kulkee se auringon mailla. Vaan auringon parhaat on ystävät tämä raikulipoika ja tuuli, niistä toinen on aikoja elänyt, toinen ainoaks' itsensä luuli. Tien tuntee kuin varjonsa aukealla, jonka ilta niin pitkäksi heittää. Yhä päivin sen sääret vain lyhenevät, vaan yö kaikki allensa peittää. Tien tuntee kuin notkean nilkkansa, joka tanssia taitaa ja tietää, ja hetken kun tansseihin pysähtyy, sen kulkija paikallaan sietää.

Submitted by NecroLord — Apr 24, 2025