Korgonthurus
Album • 2020
Tervetuloa kärsimysnaytelmäan Hauraimpaan sisimpään Olemme eksyneet iäisyyteen Olemassaolon järjettömyyteen Mustan kohdun sisällä kuohuu Kuhisee kuollutta elämää Valmiina synnyttämään Kantaa mätää hedelmää Ruumisröykkiöt reunustavat Sielun ammottavia aukkoja Jota menneisyyden aaveet Yhä suuremmiksi repivat Repikää ja raastakaa Läpäiskää ja puhkokaa Syöpäisen kudoksen läpi kaivakaa Jossa epäilys ja pelko sykkii Juurtuneena valheeseen Sielurääsy vihamyrskyn riepoteltavana Piinavirtojen vietäväksi antautuu Jotka tunkeutuvat sisään Ejakuloivat vuotaviin haavoihin Kastan teidät verelläni Vastaanottakaa kärsimys Nauttikaa universumin saastaisinta lientä Mädänneet kidat laulavat totisinta virttä Kuoleman autuus! Kuoleman autuus! Juokaa ja nauttikaa! Kuoleman autuus!
Submitted by MetalElf — Apr 25, 2025
En tarvitse näköä nähdäkseni Sillä polkusi jonka minulle valitsit On valaistu mustalla valolla En tarvitse kuuloa kuullakseni sanasi Tiedän sydämessani sinun tahtosi Ruumiini on instrumenttisi tuhoon Käytä minua ja tuo helvetti maan päälle En tarvitse ääntä levittääkseni sanaasi Sillä ne ovat poltettuna lihaani Niiden voimalla palan ikuisesti ja kirkkaana Ja sytytän tämän arvottoman planeetan liekkeihin En tunne kipua sillä olet siunannut minut Loit minut aseeksi ilman katumusta Ilman pelkoa, sääliä tai inhimillistä ymmärrystä Loit minut täydelliseksi kuvaksesi
Submitted by Grave666 — Apr 25, 2025
Syyttäjäenkeli Tulisyntyinen kurittaja Koettelemusteni lahjoittaja Ole minulle julma ja säälimätön Olen jälleen ahminut Itseni kylläiseksi Valheiden lähteestä Isä! Kaikkeni! Tyonna minut jyrkänteeltä Pakota uskonharppaukseen Saata hengenyhteyteen Tee minusta 1 Luo katseesi ryömivän kaaoksen ylle Riisun harteiltani kuolevaisuuden viitan Paljastan maailmalle todellisen minän Ruumiini mädätköön alttarilla kuoleman Ylistetty olkoon kaameus Viisaus hulluuden syövereistä Raadeltu enkelkuoro laulaa Saatanan säkeet Sielun rippeet välkehtivät loistosi laitamilla Hiljennyn koskettaakseni kuolemanvirran pintaa Virvoitun kuullessani kutsun tuonpuoleisesta Huuhdon kasvoiltani kuolevaisuuden harson Luon nahkani uutta huomista varten Riisuttuna ja rajattomana Sydämen tuli palaa Valaisee kauneuden uudelleen Nostattaa korkeuteen Timantiksi vierelleen
Submitted by Nargaroth — Apr 25, 2025
Tämä maailma on kuoleva kanssani Verelläni maalaan maan ja taivaan Tämä maailma niin eloton ja kylmä Verelläni maalaan uutta maisemaa Siunauksesi saavat veritahrat hehkumaan Kätketyn reitin taivaanrantaan avautumaan Toisen todellisuuden tähtitaivaan takana Jota kohti kurotan kuolemanlaakson uumenista Liha väistyy kun haavat korventuvat Roihuavat hengenvoimasta Luomistyön pauhun huumaava joutsenlaulu Raastava kakofonia Tuhoa minut! Elämä väistyy kun sielu karaistuna Loistaa kämmenelläsi Lyö ilmiliekkeihin hurmoksen korkeuksiin Erkaantumisen euforia Verijäljet pitkin kuunsiltaa kulkevat Askeleet maailman viertä matkaavat Verikarttaan tähtikuviot muuttavat muotoaan Puhtaimman olemuksen ääreen suunnan osoittaa Liha väistyy kun haavat korventuvat Roihuavat hengenvoimasta Luomistyön pauhun huumaava joutsenlaulu Raastava kakofonia
Submitted by Corpse Defiler — Apr 25, 2025
Syntynsä sai vaginasta Saatanan Järki ja raaka luonto Kahtiajako suteen sekä ihmiseen Viettiin ja sieluun Auringon viipyessä taivaalla Hän kulkee ihmishahmossa Erottumatta muiden joukosta Odottaen pimeää, kärsien Kun kuu täysi tähtiä hallitsee Metsätiet piirtyvät kylmään loisteeseen Muuttuu mies pedoksi suureksi Murhanhimoiseksi susi-ihmiseksi Verenhimonsa vallassa epäluoma Vimmoin ihmislajia saalistaa Levittäen syntiänsä, kiroustansa tarttuvaa Pidäkkeettömästi vaistoaan seuraten Eläindemoni tiensä vaivatta vainuaa Polun äidin kohdulle lähteelle elämän Sikiön ulos repiäkseen Veren sydämestä juodakseen Hautuumaan mullalla sinetöity Turman perimä siitetty Jälkeen yhdeksän kuutamon Synkkä syntymä yön lapsen Ajan armottoman vyöryessä Tautikulkueen edetessä Miljoonat haavoihinsa kaatuvat Sairastuneet tuskiinsa kuolevat
Submitted by Corpse Defiler — Apr 25, 2025
Nostatan sinut jälleen Tuhatpäinen varjomassa Menetyksen pelon alho Syö kaikki toivo elämästä Viisaus haihtuu tomuksi Jota harhaiset kansat hengittävät Mielen sirpaleet varisevat Säälimättömän yön syleilyssä Tanssivan liekin hauraassa loisteessa Kutsuu veri aikojen takaa herraansa Valo pakenee varjojen taakse Pimeys säkenöi sormenpäistä Hyökkää myrskyin ja salamoin Revi maailma riekaleiksi Kurita totuudensanoin Ravista maailma raunioksi Niele aurinko, kuu ja tähdet Pyyhi inhimillisyyden jättämät jäljet Vapauta kaaoksesi valloilleen Joka pakottaa kosmoksen polvilleen
Submitted by Cyberwaste — Apr 25, 2025
← Go back to Korgonthurus