Jumalhaaska

Siunattu syntinen meidän Salli minun langeta tykösi Kannattele kuolleilla siivilläsi Kanna kohti loppua Olen valmis vastaanottamaan Kuolemattoman viisautesi Lyö liekkeihin siipeni Tuhoa valkeus kaikkeuden yltä Jotta ei pääsisi enää yksikään Kultaisia portaita kiipeämään Keri iho luiden päältä Paljasta meidän sisin Sielu vastaa ikuisesti Kadotuksen tyhjyyteen Täydellisen musta Imee valon kaikesta Hohtavien ikonien loistossa Vääristyneenä paholaisen kuvista Luovat varjoja pelastukseen Peittävät jumalan epäonnistumiseen Suljen silmäni mutta näen kaiken Syvissä varjoissa vaellan polkuasi Ruumiini häpäisty eloton ja kylmä Silti sydämessäni raivosi liekki roihuaa Lyön liekkeihin taivaan salit Suistan laupeuden valtaistuimelta Jossa ei eläisi enää yksikään Verisille portaille jätetty mätänemään Avaan mieleni ja antaudun pimeydelle Avaan sydämeni ja antaudun Saatanalle Hengen astia roihuaa ilmiliekeissä Karaisten lopun hetki vihaani Avaan mieleni ja antaudun kuolemalle Avaan sydämeni ja antaudun Saatanalle

Submitted by Dahmers Fridge — Apr 25, 2025

Katson ajan virtaa Sen rappeutuvaa siltaa Jota rääsyläiset laahustavat Raatoaurinkoa kumartavat Toisella puolen Iankaikkinen Alati laajeneva Suunnaton voima Seison maailmanlopun reunalla Raivoavat liekit nuolevat raunioita Edessäni luhistuva kitumaa Jota tuhon aallot ruoskivat Sitä käyn uhmaten Suurta putousta kavahtaen Alati aukeavia Ammottavia hautoja Askelten alla laavalasi valittaa Synnin taakkaa kuuntelemalla? Sielun tuskaa musertavaa Kannattelee murtumaisillaan Mielen sopukoiden viemärissä pahoinvointi siirtyy? Löyhkän vainuaa raadonsyöjä nälkiintynyt Aistin voimistuvan Kirskuvan äänen Vimmaisena kasvavan Vapauttaan vaatien Pimeys patoutunut maailmojen välistä seinää hakkaa Repeilevät säröt tulvivat painajaismateriaa Askelten alta laavalasi katoaa Synnin taakka varjoihin putoaa Haaska tuskastaan ammentaa Kantaen kauheudet eteesi yhä uudestaan

Submitted by Pestilence — Apr 25, 2025

Kär;simyksessä kasvatettu Itkee synkkää kukoistustaan Verta tihkuvia lehtiä Kiduttavat kädet hellivät Revin pelastajani kylmiä/palavia kasvoja Kaivaa syviä haavoja Iho repeytyy kynsien voimasta Kaivaa syvemmälle löytämättä kalloaan Tuomion kellot kumisevat kolkosti Kohmeiset soinnut, jäätynyt eetteri Hyinen syystuuli puhaltaa Yksinäisen kappelin käytävillä Kuun luodessa katseensa Hautaholvin synkipään kolkkaan Kelmeästi hohtava sielu Hypotermiaan vaipuneena Hän varjosiipistä saattoa Kutsuu hengentulilla tanssimaan Elämän ja kuoleman Verisiä säikeitä soittamaan Pimeyden syliin Alistun varisten Kuulon laulun syvänteiden Näkymättömien kuorojen Kosmiset peilit kääntyvät Valon painuessa mustaan horisonttiin Kuolleiden painostama läsnäolo Kauna lausumaton velloo ilmassa Synkkä sisimpäni Uhkuu rummuttaa Käsi kallis kylmä Ikuisuuden läpi paiskaa Pimeyden syliin Alistun varisten Kuulen laulun syvänteiden Näkymättömien kuorojen Kosmiset peilit kääntyvät Valon painuessa mustaan horisonttiin Kuolleiden painostama läsnäolo Kauna lausumaton velloo ilmassa Ajan pysähtyneen äärissä Olemukseni tähtien tuhkaan pirstoutuu Versoten kostonhimossaan Luomistuskassaan kohti uutta kukoistusta

Submitted by Nargaroth — Apr 25, 2025

Siivet heiveröiset lyövät häkin seiniä vasten Tunkeudun yön sieluun salaiseen Seittiin takertunut kyyhky Rukoilee vapautensa puolesta Näetkö? Kun riudutat itseäsi Ja kuritat saastaista lihaasi Kuinka kyyneleiden läpi katsottuna Värit syvenevät Yhä pimenevät aamut Häilyvät päivien haamut Luikertelevat totuuden ympärillä Loputon mystinen matka Kuun hellimään maahan Minuuden ääriin Itsen hyläten Sydämen syvimmät varjot jalostuvat roihuiksi Ylimaallinen kirkkaus pimeyden ruokkima Rohkeus astua tuon valon valtapiiriin Aatteensa hehkua raakaa loistetta

Submitted by Pestilence — Apr 25, 2025