Taival
Maasta nousevat vuoret jylhät Huiput taivaalla pilviä halkoo Vihreät metsän ylväät Maan pinnalta taivasta katsoo Joet kauniit virtaavat uomissaan Vettä kirkkainta juoksuttaa Kansa rauhaa rakastaa Rakkauttaan mailleen jakaa Myös sotia kokenut on tämä maa On se ruumiita kantanut kuorellaan Silloin miehet huutavat tuskissaan Kun verta on joetkin puolillaan Kunniaa, sitä huutavat Kuollessaan Niin soturit kuin kuninkaan Kristallivuoren Maa… Tuuli viileä puhaltaa Vesi suolainen meressä uinuu Tuuli vedestä vaahdon nostaa Veneet aalloilla hiljaa keinuu Vaahterat, jalavat ja tammet Puut suorat vaaroilla kasvaa Kristallinkiiltävä vuori Kivimetsästä taivaalle nousee
Submitted by NecroLord — Jun 25, 2026
Kuun kierron kuudes hetki Pimeys valon voittanut Yö päivää pidempi Aurinko mailleen laskenut Lapsi uusi ilmaa hengittää Poika nuorempi kuninkaan Niin prinssi uusi kastetaan Veri rohkea suonissa virtaa Vaan on vanhempi veljistä tuskissaan Hänen paikkaansa poikako uhkaa Polttaa kehdon kauneimman Jää jäljelle pelkkää tuhkaa Ei prinssiä kehdosta löydy Ei poika tuhkassa makaa Ei onnistu veljeään tappamaan Ei kadonnut uhkaava vaara Niin vaihtuvat päivät ja vaihtuvat viikot Veljistä vanhempi vahvistuu Pian miekkaa käteensä sovittaa Oman veitsen vyöllensä saa On nuorempi veljistä kahden Täyden kymmenen vanhempi saavuttaa Vie hän veljensä metsään synkkään Yhä syvemmälle johdattaa Juurella suuren tammen Hän veitsensä kohottaa Mut ei pysty hän veljeään surmaamaan Vaan vaaroihin katoaa Yksin metsässä vaeltaa Ilman opastajaa Ei löydä hän polkua pelastavaa Ei kotia milloinkaan Yksin hän pimeässä harhailee Yksin hän kivellä itkee Vasta kahden, ei selviä omillaan Liekö pedot hänet huomanneet Pian edessään näkee hän silmät Tulen liekkien lailla ne leiskuvat On peloissaan poika onneton Kun nälissään sudet ulvovat Harmaa kaapu päällään Sauva puinen kädessään Puiden lomasta ilmestyy Luokse prinssin mies vanha Tämä druidi metsän kivisen Vie pojan nuoren muassaan Vaan on prinssi vieläkin peloissaan Sillä tiedä ei kohtaloaan
Submitted by NecroLord — Jun 25, 2026
Nousee kuu ylle peikkomaan ja saapuu yö mustissaan On tullut aika suuren peikkokuninkaan nousta ylös valtaistuimeltaan On tämä hetki kauan odotettu joukossa peikkojen Ja niin hurraa kansa hurmiossa huutaen Kun kohoaa kirves kädessä kuninkaan Ja alkaa loistaa timantti päässä valtikan Joko nyt on tullut aika vuorten peikkojen suuruuden? Käy peikkokuningas muiden maita valtaamaan Ja kaikkialla hurme virtaa On suuntana peikoilla haltioiden maa Ne marssivat janoten valtaa... Vaan suuri on mahti myös ihmisten Sekä metsien haltioiden Vehreitä maita suojellen he käyvät taistoon riemuiten Yhdessä peikkoja murskaten he käyvät läpi metsien Niin loppuu taru viimeisen kuninkaan peikkojen
Submitted by NecroLord — Jun 25, 2026