Mustan valtikan aika

Valtakunta pohjoinen Ei aina se rauhaa huokunut Nuo vuoret kansan gnollien Myös kansa toinen on omakseen halunnut Povesta vihreän verannan Rinteeltä vuoren jyrkän Varrelta joen ylvään Maakansa mahtinsa saa Vaan mahtiaan tuota eivät omista Eivät vihreää niittyään saa Ei kansalla maan ole paikkaa Jonne majansa rakentaa Niin käy sotaan kansa pieni Jotta kuihtuisi tyystin ei pois Vaan vastassa kansa on suuri Jota kaataa asein ei vois Kuka ongelman suuren ratkaisee Mistä toivo kansalle maan Sen tietää saattoi jokainen Kansa haltiain paikalle kutsutaan Niin on ratkaisu lopulta selvä Ja sodan haavat paikataan Mutta gnollien ikeen alla Kansa maan saa asustaa

Submitted by NecroLord — Jun 25, 2026

Poika nuori metsässä varttuu Druidi prinssiä opettaa Lopulta miekkaan hopeiseen tarttuu Totuuden tietää saa Vihaa! Katkeruus! Mustaa! Mielen! Vihaa! Katkeruus! Mustaa! Mielen! Jälkeen vuosien kahdenkymmenen Jälkeen sodan ja ajan tuskaisen Miekka hopeinen verestä kastuu Miekka hopeinen rinnassa uinuu Vaihtuu valta välillä veljien Toisen unelmat edestään viiltää Koston miekka hopeinen

Submitted by NecroLord — Jun 25, 2026

Se mielen valtaa Ei armoa anna Ei heikkoja valikoi Se mielen valtaa Silloin toivonsa rippeet joka ainoa menettää Uni mielen tuskaisan Kuva kaikken pahimman Kivun rintaan nostaa Veri suonissa kuohahtaa Loitsu pedon suurimman Unimielen valtaajan Vihan ylleen kasvattaa Vie rauhan muassaan Se mielen valtaa Ei armoa anna Ei heikkoja valikoi Se mielen valtaa Silloin toivonsa rippeet joka ainoa menettää Tuon pedon loitsun mahtavan Niin moni, niin moni tuntea saa tuskaisan Synkkä ja pimeä on mieli pedon uhrin Se vihassa kylpee ja tuskasta juopuu, niin on sen valta suurin Tuon pedon loitsun mahtavan Niin moni, niin moni tuntea saa tuskaisan Unelmaa Et yhtä ainoaa Et muistoa kaunimpaa Mitään et pitää saa Vain surua ja tuskaa Epätoivoa valtavaa Mieli onneton halajaa Vaan kauaa ei kestätuo vihan valta Ei ikuisuuksiin se kanna Kuinka kauan voi pahuus johtaa Kuinka kauan voi pelon armoilla mieli vaeltaa Ei ilman toivo voi johtaa Ei silloin valta kestää saa Ilman armoa valtiaat vie kansansa kapinaan Kääntyy kansa petoa vastaan Ja niin, ja niin tuo pahuus voitetaan Vaan niin kääntyi taika tuo, vastaan loitsuaa pahinta Ja niin taas unelmat nuo, vapaana lentää saa Kääntyy kansa petoa vastaan Ja niin, ja niin tuo pahuus voitetaan

Submitted by NecroLord — Jun 25, 2026

Oli aika viidennen kuninkaan Maassa peikkojen Se oli aika vaaran ja pimeyden Aika valtikan pahuuden Tuon valtikan mustan ja rautaisen takoi seppä kääpiöiden Hän oli vankina suurpeikkojen Vankina pahuuden Piti valtikasta syntyä vallan väline kuninkaalle peikkojen Mutta viha takojan muotoili siitä pimeyden ikuisen Joutui valtikka käsiin Dragulonin Tuon kuninkaan lohikäärmeiden Niin hän vallan sai yli kansojen Yli merten ja maiden kaikkien Ja tuota valtaa pimeys johdatti Ja tuota valtaa Dragulon käytti Vähitellen taipui ruhtinaat Vähitellen kaikki kuninkaat Vähitellen orjina pahuuden oli kansat ja valtiaat Pian tajusi Dragulon mahtava Tuon viekkaan juonen pahuuden Mutta oliko jo liian myöhäistä? Joko vallan oli saanut se ikuisen? Ikuisen? Kaikki kansatkin valtaansa alistaen Pahuus näivetti kansoja vähitellen Niin sai Dragulon kohtalon samaisen Jota jakanut oli hän nauraen Oli aika tullut rakkauden Oli aika tullut ystävyyden Välille kääpiöiden ja haltioiden Välille ikuisten vihollisten Niin taottiin symboli rakkauden Uusi valtikka väriltään kultainen Sen päähän smaragdi punainen Timantti hyvyyden ja rakkauden Oli aika tullut haltiain Oli aika pahuus kaataa Oli aika rakkauden valtikan Musta valtikka hautaan saattaa

Submitted by NecroLord — Jun 25, 2026