Elämä ei tarvitse minua
Sinusta minuun jälkesi jääneet ovat vedet pois huuhtoneet Kauneus kasvoiltani haihtunut pois Elämän vuodet ja kaikki nuo haaveet Pois paikoiltaan poistuneet Ikuinen hetki nyt ajatusten Ihossain muistot kehosi kyyneleiden Pahan kasvot niin kauniit, viaton kuori silti sisällä rakkaus ja kuolema kohtaa Sinun nimesi yhtä kuin kaunis aamu silti sisäinen raivo kaiken tuhoaa Ei säästele sanojaan Repii kaiken mikä yhdessä luotiin Peilikuva särkynyt maailman kauneuden Jäätynyt maa nyt mullaksi muuttuu Kiveen kaiverrettu kohtalo yhdessä muiden suruunsa kuolleiden Elämä ei tarvitse minua enää Palavan maan raunioilla kaksi kaltaistaan, toisistaan sulkeutuvaa keskellä kylmän kaunista Pois lentäen läpi taivaan sinisen Ylös korkeuksiin Pois lentäen yöhön vajoten Ylös korkeuksiin nousten Pois minusta, pois minusta laupeus joka sydäntäni alati syö Syntykööt meistä huokuvi valkeus, elämän voima Yhteinen matka mukana synkän virran, kohti alas lyötyä, ikuista elämää
Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025
Pelkää en mitään mikä kipua tuottaa Syvissä vesissä koulittu, raadeltu päästä varpaisiin Niin se on, jos ja kun toiseen luottaa Vihassa kylpee tuo alati itkevä kansa Sanat syödään jo ennen kuin ääneen huudetaan Luvatut lupaukset maahan kivien alle haudataan Ikuisen suojapaikan saa, kauas huutomme kantaa Turva iankaikkinen, porteilla Vereni virtaa kuin vuolaasti pauhaava koski Joen uomassa odottaen pelastajaa Kuka huutooni vastaa vai kuuleeko kukaan Iskee kuin salama läpi pilvettömän taivaan Yön syleilyssä tanssii tuo pienoinen etsien suojaa luota kivisten muurien Ei lupaa rauha sielulleni anna Huutaen apua toivossa uuden huomisen Ikuisen suojapaikan saa, kauas huutomme kantaa Turva iankaikkinen, porteilla Syövereistä kylmän maan pois pelkomme käy Kumpuaa huuto ikuinen, porteilta
Submitted by Infernal Flame — Apr 26, 2025
Ilman ystävää olen elänyt koko pitkän elämän Rakkaudeton sydän pimeydessä kivussa yksin eläen on taival pitkä, loputon Taas yksi päivä taakseen jättää Valot sammuu, on edessäni kuilu pohjaton Alkaa tunti viimeisen elon hetken Sisältä niin heikko, kovin onneton Yön tunnit kasvonsa näyttää sen varjoihin kirjoittaa hetken tuon ikuisen Pois pelon karkoittaa vieden kivut mukanaan Paikoillaan polkee viimeistä matkaa Eikö koskaan loppu tullutkaan Pimeys vierelläni ainiaan Yön tunteina yksin jään Yön tunteina en pelkää pimeää Vaikka yksin tänne jään en pelkää pimeää
Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025
Sateessa seisoo alaston, aseista riisuttu elämä ilman mitään tarkoitusta Verinen taakka hartioilla muistoina sotaisten tannerten Pohjalle vieden minut kokonaan Etsien kultaa, rikkauksia jo pitkän eletyn elämän tarttuen miekkaan ruosteiseen Rankkasateen alle jääneet hetket rintaani viiltää arvet syvät ja veriset Hiljalleen pää painuu Epätoivo vallankahvaan tarttuu Pois tuuli käy, portit aukaisee Läpi synkän sateisen maan tieni kulkee Suru verhoten sen kauneuden kokonaan Maan alle painuen eloni vaikeus vieden sen kaiken mukanaan Vuodet ja vaikeudet minut tappaa Kaipuu ja toivo sisintäni kuristaa Minut elävältä elämä syö
Submitted by Cyberwaste — Apr 26, 2025