Waeltaja
Varroin vuodet nuoren miehen pohtien Minne päättyy maat ja mannut ikiroutaiset Pohjolan karun luonnon loputon lupaus Kaipuu rannoille jäisen meren hyisen meren Vain mies ja erämaa ovat vasten toisiaan Näin tahto ja luonto mittelevät voimiaan Näin käyn mä tielle kohti muinaista Tarujen Pohjolaa, mis on elon päivät täynnä Ahtojäätä ja kinos on loputon, aina nähdä Taivaalla pohjantähden loiston uuden ja Kaukaiset pauhaavat rannat ikuisen Pohjolan Nähdä loimut revon taivaankantta repivän Koettaa voimat miehen ken erämaassa Vaeltaa, oppia matkoilta tarut taitajien ja Kuulla elävältä tiedot tietäjien, julistaa Vahvat sanat sankarten, ei еnää ei lyö Taiat taivahaisten, jää nyt pois huoli Huomisesta, еpäilys tästä elon eläjästä
Submitted by VladTheImpaler666 — Jul 08, 2026
Rakovalkean lämpö syleilee ja kylmä Väistyy ja elämä kuoleman voittaa Rakovalkean liekki palaa ja varjot häipyy Alla tähtitaivaan leijuvan läheisen Rakovalkean loimu valaisee ja yön pimeys Taittuu alla taivaantulien vihreän hehkun Rakotuli palaa tänä yönä, yön peitto laskeutuu Hämärä asettuu ja pimeys se saapuu Tulen loimu, liekin loiske Savun soiro, rakotuli Hiljalleen se palaa, koko yön se palaa Läpi yön se palaa, tämän yön se palaa Pysähdy hetkeksi ja kuule kuinka lyö Aallot Pohjolan rannoille kaukaisille Ihan hiljaa ja kuule kuinka yön äänet Kuiskii salojaan mutta maailma lepää Ihan paikoillaan katso ympärillesi Elo on tässä ja nyt ja myös minä lepään
Submitted by VladTheImpaler666 — Jul 08, 2026
On rinne pitkä nousta Mutta silti sen päälle halajan Käydessäni tätä matkaa Muistan tarut vanhat sankarten Ne kertovat kuinka ennen vanhaan Jätit elivät näillä mailla paljahilla Jätit vaelsivat näillä samoilla alangoilla Jätit elivät ja lopulta hävisivät Eteenpäin! ylöspäin! Tämä taru vanha kantaa miestä eteenpäin Saman näyn tahdon nähdä kuin nuo jätit Joskus kauan sitten ja huipulle tunturin käyn Eteenpäin, käyn ylöspäin On Saanan huippu laakea ja koko luonnon Mahti eteeni aukeaa, on horisontti matalalla Ja maailma edessäni niin valtava ja minä Niin pieni, käy katseeni kauas kuin niiden Jättien muinaisten, katson ja näen kuinka Valuu kyyneleet neidon surevan järveen Kilpiseen, kyyneleet virtaavat edelleen Ja siellä pohjassa järvien Lepäävät jätit nuo muinaiset Jo kauan sitten Luurankoina ikimäntyjen Pohjaan he vaipuivat Ikävuosien tuhansien Ja siellä nе edelleen lepäävät Kylmät väreet ihollani On ajaton, on karu On pohjoinеn
Submitted by VladTheImpaler666 — Jul 08, 2026
Jälkeen pitkän kuljetun matkan Ehtoolla käydyin polkuin monen Olen perillä täällä, jäällä Jost ei enää jalan mies käy Olen tieni päässä, kohteessa kohtalon Ja juuri nyt sieluni lepää Palaa elon liekkini loimuten Edessäni kajastaa mystinen ikuisen Viiman lähde, laakana se vasten Kasvojain väkisellä viimallaan, paljas Ihoni syleilee hyistä pintaa jäisen meren Kastaudun hyiseen veteen Uppoan yhdeksi Kanssa moneksi Ahdin atraimeksi On hetki kasvun vahvan Luona matkan määränpäädyn Saavutusten samoajien Veri väkevän vaeltajan Ei lopu tie taivaltavalta Ei lopu polku kävijältä Ei lopu vaellus vaeltajalta
Submitted by VladTheImpaler666 — Jul 08, 2026
Täällä oon vaan en tänne jää Tästä meen ja matkaa teen Käy yötä vasten miehen tie Käy hiljaa tahti vanhan vaeltajan Käy varovasti yössä askeleet väsyneet Tiellä tämän kurjan kulkijan Missä suoja, oi luoja? Ei taukoa, ei tarjoa, ei erämaa Ei viimalta viiltävältä, ei tarjoa Ei vinkkiä, ei polusta toisen polkemasta Ei sanasta, ei kuullusta, ei mitään Pohjoinen puhuri puuskuttaa läpi paljaan ylängön Keskipäivän aurinko jalon maiseman vapauttaa Jääsateenkaari loistaa kun hileet elottomat vajoaa Ja näyttää siltä kuin taivaan valoillansa täyttää Ja pienen hetken luonnon kylmä kauneus hätkähdyttää Toivon pieni pilke herää päässä kulkijan Vaikka ei niin kauniin kuoleman kuiskaus Kuin huuto se lähenee ja aina tämä tahto luja Kohti kotiansa painaa eteenpäin! Ei tuska hengen vahvan, ei se valoa kaihda Ei viima kylmän itsen, ei se tätä paksua Nahkaa lävistä, on yhä luonto vahva Ja vastoin miеhen maahisen Täällä oon vaan en tännе jää Tästä meen ja matkaa teen
Submitted by VladTheImpaler666 — Jul 08, 2026
No lyrics have been submitted for this track yet.
Minne polut johtavat ja minne matka päättyy Menen minä väen vängällä Menen sinne väen voimalla Katsokaa väet vanhat vahvat minussa hengittää Ja yhä eteenpäin käy miehen tie Katsokaa oi katsokaa väet vanhat vahvat minussa elää Ja kaukana tuolla jossain kaukana tuolla makaa kohtaloin On tää polkuni mun kuin aikojen menneiden Käydä elon hengittämässä ja pois vaipua unholaan Jää hyvästi nyt veljein maanpäällisen Jää hyvästi nyt siskoin syämmein Suomisen On tämä vain viestini viimeinen
Submitted by VladTheImpaler666 — Jul 08, 2026