Teräksen taika
Kuulin kutsun kummallisen seitsentähtisen selältä, sain viestin salaperäisen kahvoilta Kalevan miekan: Kuohuissa kosken kohoo linnan rauniot tarumaiset, mustat, synkät, jyrkät, jylhät autiot Verhollansa sammalehet linnan muurit verhoaa, koloissa raunioiden puut ja pajut versoaa. Astelen ma hautakummuill' urhojen Muinojen sotajoukon jäännös viimeinen Sill' ei aina ollut linna tää näin autio, EIKÄ AINA OO SEN MUURIT OLLEET KIVIRAUNIO Nyt teräksen taika Mut pauloihinsa saa On tuleva tulen ja veren aika Se sydämein viimein palamaan saa Kivet kilkkaa mainetöitä suurten sankarten, paadet paukkaa taisteloita, kalskeheita kalpojen.
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
Niin on mieli miekkoisien, autaallisten ajatus kuin keväinen päivännousu, kevätaamun aurinkoinen. On kuin laaka lammin ranta, kuin pimeä pilven ranta, kuin syksyinen yö pimeä, talvinen on päivä musta; viel' on mustempi sitäki, synkeämpi syksy-yötä. Mitenpä minunkin mieli, minun synkeä sisuni?
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026